joka julmasti ja ivallisesti kyykytti kirkkoherra Martti Kallunkia.
---------------------------
Päivämies numero 42, 18.10.1978
Pääkirjoitus
SAARNAT
Onko saarnan aika ohi? Tällainen kysymys on tehty. Jos saarnan tarkoitus on antaa muun muassa psykologisia neuvoja miten tulla toimeen itsensä ja muitten kanssa, ei ole kysymys enää saarnasta. Saarnan perimmäinen tarkoitus on, että ihmisen ja Jumalan välit tulisivat kuntoon ja pysyisivät jatkuvasti kunnossa. Tätä tarkoitti Jeesuksen saarna kun hän sanoi: Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Näin hän käski myös opetuslapsiensa saarnat sanoessaan heille: saarnatkaa parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
Nykyajan saarnoista puuttuu lähes kokonaan nuhtelu synnistä. Päinvastoin niistä huokuu kaiken hyväksymisen henki. Synti-sana on häviämässä tyystin saarnojen sanastosta. Synti ja syntielämä nähdään pikemminkin ihmisten sairautena, johon yhteiskunta on syypää. Raamatullisen parannuksen sijasta saatetaan puhua kyllä ns. kollektiivisesta parannuksesta. Tällä tarkoitettaneen sitä, että meidän pitäisi nähdä synniksi se, että elämme huoletta hyvinvointivaltion kansalaisina vaikka samalla miljoonat ihmiset alikehittyneissä maissa elävät nälässä ja tautien kourissa, emmekä riennä auttamaan heitä.
Kollektiivinen parannus tässäkään asiassa ei korjaa meidän tilaamme Jumalan edessä. Raamatussa sanotaan: etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, sen ohella teille kaikki muukin annetaan. Tai: jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinnoksi — ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitään hyödyllinen.
Tuossa hyväksymisen hengessä on jo menty niinkin pitkälle, että sanotaan ihmiselle: Jumala hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Vanhurskauttaa-sana on jäämässä pois saarnaajien sanastosta. Hyväksyä-sana on täysin vieras edellä mainitussa merkityksessä raamatullisessa julistuksessa kun taas vanhurskauttaa-sana on yksi keskeisimpiä Raamatun sanoja.
Täytyy sanoa, että hengellinen pimeys on tullut tässäkin suhteessa. Mutta Pyhän Hengen saarna ei kuitenkaan ole lakannut. Se neuvoo epäuskoista ihmistä etsimään ensin Jumalan valtakuntaa, joka on jakamaton, elävä Jeesuksen Kristuksen ruumis, jonka eläviä jäseniä ovat Jumalan lapset. Se nuhtelee ihmistä synnistä. Tämän saarnan maailma tosin leimaa taantumuksen mustalla leimalla. Sanotaan, että uskovaiset ihmiset ovat kaiken edistyksen jarruja. Siitähän ei suinkaan ole kysymys, vaan siitä, että ihminen pysähtyisi ajattelemaan kuinka kallis hänen sielunsa on hukkuakseen. Evankeliumin saarnan uskomisen kautta Jumala vanhurskauttaa syntisen.
Jumalan valtakunnan saarna ei ole muuttunut eikä sen saarnan aika ole ohi
Kauko Mäntylä
---------------------------
Päivämies numero 42, 18.10.1978
Pääkirjoitus
SAARNAT
Onko saarnan aika ohi? Tällainen kysymys on tehty. Jos saarnan tarkoitus on antaa muun muassa psykologisia neuvoja miten tulla toimeen itsensä ja muitten kanssa, ei ole kysymys enää saarnasta. Saarnan perimmäinen tarkoitus on, että ihmisen ja Jumalan välit tulisivat kuntoon ja pysyisivät jatkuvasti kunnossa. Tätä tarkoitti Jeesuksen saarna kun hän sanoi: Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Näin hän käski myös opetuslapsiensa saarnat sanoessaan heille: saarnatkaa parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
Nykyajan saarnoista puuttuu lähes kokonaan nuhtelu synnistä. Päinvastoin niistä huokuu kaiken hyväksymisen henki. Synti-sana on häviämässä tyystin saarnojen sanastosta. Synti ja syntielämä nähdään pikemminkin ihmisten sairautena, johon yhteiskunta on syypää. Raamatullisen parannuksen sijasta saatetaan puhua kyllä ns. kollektiivisesta parannuksesta. Tällä tarkoitettaneen sitä, että meidän pitäisi nähdä synniksi se, että elämme huoletta hyvinvointivaltion kansalaisina vaikka samalla miljoonat ihmiset alikehittyneissä maissa elävät nälässä ja tautien kourissa, emmekä riennä auttamaan heitä.
Kollektiivinen parannus tässäkään asiassa ei korjaa meidän tilaamme Jumalan edessä. Raamatussa sanotaan: etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, sen ohella teille kaikki muukin annetaan. Tai: jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinnoksi — ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitään hyödyllinen.
Tuossa hyväksymisen hengessä on jo menty niinkin pitkälle, että sanotaan ihmiselle: Jumala hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Vanhurskauttaa-sana on jäämässä pois saarnaajien sanastosta. Hyväksyä-sana on täysin vieras edellä mainitussa merkityksessä raamatullisessa julistuksessa kun taas vanhurskauttaa-sana on yksi keskeisimpiä Raamatun sanoja.
Täytyy sanoa, että hengellinen pimeys on tullut tässäkin suhteessa. Mutta Pyhän Hengen saarna ei kuitenkaan ole lakannut. Se neuvoo epäuskoista ihmistä etsimään ensin Jumalan valtakuntaa, joka on jakamaton, elävä Jeesuksen Kristuksen ruumis, jonka eläviä jäseniä ovat Jumalan lapset. Se nuhtelee ihmistä synnistä. Tämän saarnan maailma tosin leimaa taantumuksen mustalla leimalla. Sanotaan, että uskovaiset ihmiset ovat kaiken edistyksen jarruja. Siitähän ei suinkaan ole kysymys, vaan siitä, että ihminen pysähtyisi ajattelemaan kuinka kallis hänen sielunsa on hukkuakseen. Evankeliumin saarnan uskomisen kautta Jumala vanhurskauttaa syntisen.
Jumalan valtakunnan saarna ei ole muuttunut eikä sen saarnan aika ole ohi
Kauko Mäntylä
Vastaukset 12
Vanhimmat
Turhan vähän puhuttuja hankkeita olivat porno pois ja kortsu pois. Näiden tiimoilta kirkolliskokousedustaja KKM kävi Eduskunnassakin itkemässä lainsäädäntöön muutoksia.
Olisi kohteliasta kertoa, mistä kopioit aloituksesi, sillä itse et sitä vanhasta Päivämiehestä skannannut tai löytänyt.
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=1757
Miksi te palvotte näitä johtomiehiä? Todellisuudessa he käärivät rahanne taskuunsa ja nauravat partaansa. Siihen perustuu lahkojen toimintatapa.
Rahankeruuta tärkeämpää on päästä muokkaamaan laumojen ajatukset yhdenmukaisiksi. Vain lammasmaisesti uskova ja totteleva lauma on hyvä.
Reisjärveltä juuri kuuluneessa jumalanpalveluksessa rovasti Erkki Piri saarnassaan muisteli Kauko Mäntylän rintamakokemuksia... sitä, kuinka kaksi rintamakarkuruudesta kuolemaantuomittua suomalaista nuorta miestä sai parannuksen armon.
Lieköhän noissa Pirin samantyyppisissä jutuissa mitään perää ?
Moni on epäillyt että sepittää dramatiikkaa saadakseen mummot liikutuksiin.
Saman Mäntylän kokemuksen on kertonut toinenkin puhuja. Asia pitää paikkansa. Hyvähän se on, jos tuollainen saa kovan mielen liikahtamaan.
Oiskp rikkinäinen puhelin ilmiö. Juttu muuttuu ajan mukaan ja kertoijien lisääntyessä.
Samassa puheessa oli kertomus Amerikasta .
Vähän tuoreempia asioita voisi kuulla sieltä.
Minäkin odotin, että vanhojen asioiden sijasta olisi käsitelty ajankohtaisempaa tilannetta Amerikasta.
1800 luvun lopulla kireää, n 100 vutta myöhemmin liiaan löysää.
Entä nyt.