Näin ne asiat etenee

Siitä että niillä lukemattomilla iseillä jotka HALUAVAT olla lähihuoltajia tai EDES tavata useammin, ei tunnu olevan KUNNON lainsuojaa (eikä näinollen heidän lapsillaankaan!)!..Äläpä siis yritä sotkea vaan perusta asiallesi oma ketju, Kiitos!

nyt puhutaankin! kirjoitti:

Siitä että niillä lukemattomilla iseillä jotka HALUAVAT olla lähihuoltajia tai EDES tavata useammin, ei tunnu olevan KUNNON lainsuojaa (eikä näinollen heidän lapsillaankaan!)!..Äläpä siis yritä sotkea vaan perusta asiallesi oma ketju, Kiitos!

Käytiin käräjäoikeudessa saakka riitelemässä siitä, että minä halusin hänen tapaavan lapsiaan enemmän ja hän väitti, että minä en halua hänen tapaavan lapsia lainkaan. Nähtiinpä sekin, että tilaisuuden puheenjohtaja oli ymmällään ja sanoi, että tavallisesti tällaiset keskustelut ovat sitä lajia, että toinen perää enemmän tapaamisia ja toinen ei siihen suostu ja että hän ymmärsi, että minä nimenomaan toivon niitä tapaamisia enemmän, koska isä valitti, että suhde lapsiin jää nykyisillä tapaamisilla liian ohueksi.

Minulle jäi mysteeriksi, mikä oli se tapa, jolla estän tapaamiset. Se, että lapset protestoivat eroa ja olivat tapaamisjärjestelyjen suhteen ja riidoille altistumisen pelon takia nihkeitä, oli minusta varsin ymmärrettävä, terveen lapsen reaktio vaikeaan uuteen tilanteeseen.

Osaisimmepa me aikuiset olla viisaampia! Kuinka moni meistä asuisi vapaaehtoisesti kahdessa kodissa?

ex-miehen kanssa: kirjoitti:

Käytiin käräjäoikeudessa saakka riitelemässä siitä, että minä halusin hänen tapaavan lapsiaan enemmän ja hän väitti, että minä en halua hänen tapaavan lapsia lainkaan. Nähtiinpä sekin, että tilaisuuden puheenjohtaja oli ymmällään ja sanoi, että tavallisesti tällaiset keskustelut ovat sitä lajia, että toinen perää enemmän tapaamisia ja toinen ei siihen suostu ja että hän ymmärsi, että minä nimenomaan toivon niitä tapaamisia enemmän, koska isä valitti, että suhde lapsiin jää nykyisillä tapaamisilla liian ohueksi.

Minulle jäi mysteeriksi, mikä oli se tapa, jolla estän tapaamiset. Se, että lapset protestoivat eroa ja olivat tapaamisjärjestelyjen suhteen ja riidoille altistumisen pelon takia nihkeitä, oli minusta varsin ymmärrettävä, terveen lapsen reaktio vaikeaan uuteen tilanteeseen.

Osaisimmepa me aikuiset olla viisaampia! Kuinka moni meistä asuisi vapaaehtoisesti kahdessa kodissa?

alitajunnasta, vähän kuin reflexi. Koska yleensä asia on toisin :)

tulee miehelle kirjoitti:

alitajunnasta, vähän kuin reflexi. Koska yleensä asia on toisin :)

että "meidän isällä" on asiat ihan hyvin kun lapset purnaavat paikasta toiseen siirtymisistä. Hän oli aluksi sitä mieltä, että kaverin asiat ovat paremmin kun hänen lapsensa on NIIIN innostunut tapaamisista, VAIKKA isä ei joutanut häntä usein tapaamaan... Niin kummalta kuin se ehkä tuntuukin, on mahdollista, että avoimemmin muutoksista purnaavan lapsen asiat ovat paremmin, kuin lapsen, jolla on ohuempi, siis turvattomampi suhde tapaajavanhempaansa ja joka pitää (kaipuunsa ja muut) mölyt mahassaan, jotta ei tule ihan kokonaan hylätyksi!

ex-miehen kanssa: kirjoitti:

Käytiin käräjäoikeudessa saakka riitelemässä siitä, että minä halusin hänen tapaavan lapsiaan enemmän ja hän väitti, että minä en halua hänen tapaavan lapsia lainkaan. Nähtiinpä sekin, että tilaisuuden puheenjohtaja oli ymmällään ja sanoi, että tavallisesti tällaiset keskustelut ovat sitä lajia, että toinen perää enemmän tapaamisia ja toinen ei siihen suostu ja että hän ymmärsi, että minä nimenomaan toivon niitä tapaamisia enemmän, koska isä valitti, että suhde lapsiin jää nykyisillä tapaamisilla liian ohueksi.

Minulle jäi mysteeriksi, mikä oli se tapa, jolla estän tapaamiset. Se, että lapset protestoivat eroa ja olivat tapaamisjärjestelyjen suhteen ja riidoille altistumisen pelon takia nihkeitä, oli minusta varsin ymmärrettävä, terveen lapsen reaktio vaikeaan uuteen tilanteeseen.

Osaisimmepa me aikuiset olla viisaampia! Kuinka moni meistä asuisi vapaaehtoisesti kahdessa kodissa?

"Kuinka moni meistä asuisi vapaaehtoisesti kahdessa kodissa? "

Ei EHKÄ ole ihan sama asia??

Tutkimusten mukaan lapset asuvat mielellään vuoroviikoin isänsä ja äitinsä luona..siis kaksi kotia, kaksi vanhempaa. Ei se ole sen kummempaa!

...ellei asiasta tee "vaikeata"..

ja lapsia? kirjoitti:

"Kuinka moni meistä asuisi vapaaehtoisesti kahdessa kodissa? "

Ei EHKÄ ole ihan sama asia??

Tutkimusten mukaan lapset asuvat mielellään vuoroviikoin isänsä ja äitinsä luona..siis kaksi kotia, kaksi vanhempaa. Ei se ole sen kummempaa!

...ellei asiasta tee "vaikeata"..

yhdessä kodissa, jossa on kaksi vanhempaa, jotka ovat sovussa keskenään ;P

En missään nimessä ole vuoroviikkosysteemiä vastaan. Minusta lapsella pitää olla yhtäläinen oikeus kumpaankin vanhempaansa. Jossain tv:n dokkarissahan kysyttiin, miksei meillä Suomessa laajemmin suosita tätä systeemiä (vrt. Ruotsi, jossa systeemi on yleisempi). Vastauksena oli, ettei Suomessa osata vielä arvostaa isyyttä samaan malliin...ööö...kumpi tuli ensin, muna vai kana? Isyyttä on vähän vaikea oppiakaan arvostamaan, jollei siihen kunnolla kannusteta ja sitä pidetä tärkeänä.

En silti usko, että lapsista tämä kahden kodin ratkaisu - siis että vanhemmat asuvat kahdessa kodissa - on koskaan se ihanteellisin, jos yhden kodin ja sopuisten vanhempien vaihtoehto olisi tarjolla.

Minä ottaisin riemusta kiljuen sen vuoroviikkosysteemin vastaan, olkoonkin, että tiedän, että ikävöisin lapsia heidän poissaollessaan tavattomasti. Kestäisin sen kuitenkin. Meidän isästä ei kuitenkaan ole siihen, eikä hän sitä jaksa. Hän ajattelee, että lastenhoitoon voi loputtomasti venyä vain nainen. Minusta ihan puppua. En minä tunne kokemuksenkaan avulla olevani yhtään sen kärsivällisempi kuin ennenkään. Homman nimi on kuitenkin se, ettei ole vaihtoehtoa ja pitää vain yrittää tästä ylikuormasta olla väärällä tavalla vastuuttamatta lapsia. Ei ole heidän vikansa, että minun osalleni lankeaa isompi työmäärä, joka vaikuttaa elämään ihan joka tasolla. Lapset ovat valtava rikkaus...eikä työttömyys tosiaankaan uhkaa!