Paha olo, paha olo..
Henkinen pahoinvointi ja Oksennus.
En selviydy arki-elämästä.
Rauhoittelen itseäni heijaavalla liikkellä.
Haluan jonnekkin kauas pois.
Pois, pois, jonnekkin kauniiseen paikkaan,
missä viiltävä tuska ei enää tuntuiskaan.
Siellä mun ois hyvä olla.
Mutta missä sellainen paikka on?
Onko siellä ketään, joka mua vois auttaa?
Olen heikko ja murrun tämän taakan alle.
Olen yksin, yksin.
Ypöyksin. Pimeys vain seurana.
Henkinen pahoinvointi ja Oksennus.
En selviydy arki-elämästä.
Rauhoittelen itseäni heijaavalla liikkellä.
Haluan jonnekkin kauas pois.
Pois, pois, jonnekkin kauniiseen paikkaan,
missä viiltävä tuska ei enää tuntuiskaan.
Siellä mun ois hyvä olla.
Mutta missä sellainen paikka on?
Onko siellä ketään, joka mua vois auttaa?
Olen heikko ja murrun tämän taakan alle.
Olen yksin, yksin.
Ypöyksin. Pimeys vain seurana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Miks sulla on noin paha olla ?
Jos saa kysyä , elämä voi joskus
tai useinkin olla hyvin raskasta.
Mutta siitä huolimatta kannattaa
aina miettiä ne hyvät asiat
perhe, ystävät ja omat unelmat.
Kyllä selviydyt ongelmastasi jos
vain uskot siihen.
Täytyy vain olla erittäin vahva
usko johonkin auttaa
myöhemmin kun olet selviytynyt
saatat hymyillä miten nyt minä mietin noin
silloin :)Muista että elämä on lahja
Jumalalta ja jokaisen ihmisen on velvollisuus
olla onnellinen ja huolehtia siitä lahjasta,käy vaikka matkalla
tee jotain auta ihmisiä tekemällä pieniä hyviä tekoja mieli alasi muuttuu kun autat, etsi ystäviä jos ei ole´. ja urheilu auttaa 30min.juoksu päivittäin vie pahaa olo ja juo paljon vettä ,maalaa mutta älä jää vain pohtimaan lisää huono oloasi/tuskaasi ja yksinäisyyttäsi.....(sulla pitää olla joku edes jolle puhua perheenjäsen tai ystävä ??
Toivottavasti oli apua.....
Tiedän tunteesi. Tyhjän kaukaisen kolon, minne mennä ja käpertyä..... Korpeen, minne ei mikään asia kuulu...
Itsellä oli noin. Katselin jo ortta. Tappelin
minuudesta itseni kanssa. Loin kuvaa että kuka olen. Kävin psykiatrian lääkärillä. Kävin psykologilla. Kaikki,.,,., kaikki oli tuskaa. Hävetti oma itsensä. Puhua omista asioista jotka satutti minua... Oli elämä ja kumppani kuin lapset. Pahaa oloa... vuosia...
Kävin tuonelan rajalla. Ei ollut aika mennä...
Sairaalasta heräsin. Hajalla kaikki minussa. Elämä, mitä se on... kysymyksiä. Joihin hain vastauksia... Jouduin vapaehtosen pakolla mielisairaalaan.
Sieltä sain apua, hävettävään olooni apua. Oli hyvä jutella vertaistensa kanssa. Jakaa asioita mitkä on toisillakin. En siis olekkaan yksin.
Minä sain tuolta reissulta lähdön itseni kehittämiseen. Lähdin 4 viikon kuluttua sieltä pois.
Kävin 2 vuotta psykologilla ja sieltä nousin. Hitaasti nousin, vajoneesta suosta.
Luin kirjallisuutta joka käsittelee masennusta. Sieltä löysin itseni, itkin ja luin... näin osasin keskustella möröstäni psykologin kanssa..
Tarina on pitkä kuin on masennuksesta nouseminenkin. Toivon sinulle voimaa taistella itsesi terveeksi. VAin sinä itse sen voit tehdä....