Voisin rapsutella sutta
hallavaa metsän petoa
kuin sylikoiraa
Paljastaisin vatsani
keltaisille silmille
Kaulaani myöten
Astelisin vastarannalle
virtapaikkojen kohdalta
ulisevan jään yli
Ilman pelon häivää
Katsoisin sillalta
kuohuvaa koskea
syvemmälle
Rinnallasi
Minä kuitenkin pelkään
kaikista eniten
maailmassa
Että menettäisin Sinut
hallavaa metsän petoa
kuin sylikoiraa
Paljastaisin vatsani
keltaisille silmille
Kaulaani myöten
Astelisin vastarannalle
virtapaikkojen kohdalta
ulisevan jään yli
Ilman pelon häivää
Katsoisin sillalta
kuohuvaa koskea
syvemmälle
Rinnallasi
Minä kuitenkin pelkään
kaikista eniten
maailmassa
Että menettäisin Sinut
Vastaukset 31
Vanhimmat
Voimakkaita kuvia runosi täynnä; kuin kantelettaren runo, tämä tunnetuin: Kunpa tuttuni tulisi.
Omanlaisesi silti.
Minäkin huomaan tuon yhtäläisyyden =)
Voi hitsi - taidanpa kirjoittaa koko Kantelettaren uusiksi =)
Kiitos
yhtä käsittämättömiä säkeitä, eikä alkua lukiessa
osaa odottaa kuinka huikea voi runosi loppu olla.
* huokaus *
En ymmärrä nainen, miten nämä runosi syntyy !
Kuules nainen - tähän tarvittiin sellainen iso pamaus, sellainen joka vei jalat alta, kertalaakista :O
Kiitos
PS; Hyvin nukutti ;D
piristävä runo,kiitos!
Mukavaa kuulla tuo =)
läpi riehuvan tulen
ja myrkyllisten savujen
riennän juoksujalkaa
kun tuuli tuo viestin
että olet palannut
runopalstalle
Mysteriet
Palannut... en ole pois koskaan ollutkaan ;D
Kiitosta vain Teq!!
Hienosti laitoit sanoiksi tämän kohtaamisen.
Laittoi taas ajattelemaan, tattista Mys.
Miten ihana nähdä Sinua!
Kiitos itsellesi =)
Alku runossasi kuvaa rohkeutta,
tai ehkä alistuvaa eläinmaailmassa,
mutta tässä tapauksessa rohkeutta
ja lopussa tulee pelon häivähdys,
menettämisen pelko, joka olisi
sitä suurinta pelkoa, voi että…
sanon että kyllä tämä oli hyvä runo!
Taitaa näkyä että tällä runolla on pohjana todellinen tapahtuma... =)
Joskus, kaikkien pelkojen keskellä, on ihan hyvä että pysähtyy miettimään mitä pelkää kaikista eniten!
Vielä kiitos
seurassa uskaltaa vaikka mitä. hieno.
Olet kovasti paljon oikeassa =)
Kiitos!
Oman ja sen tärkeimmän menettäminen
on aina suurin kuin syvin tuska
joka voi meitä kohdata.
Ja vain yksi on lähes
koko maailma.
Ihan totta - yksi on koko maailma !
Kiitos Dolan
Rakkaus.
menettämisen pelko on kaikista pahin pelko.
Muut pelot eivät tunnu sen rinnalla miltään!
Kiitos!
Musta nämä teidän luontoaiheiset tsydeemit ovat todella kauniita.
EIkö mua ota yhtään päähän puhua vain katulampuista?
Hirveän kaunis, vaikka tuo loppu olikin vähän risahdus jäällä (yritän pysyä totuudessa:).
Minäkin voisin puhua katulampuista - jos täällä sellaisia olisi... =)
Olenko kade taidemuseoista ja kirjastoista??
Hä
Tängjuu mai dear
Joo Liisa huokaa ja tietää,
ei mitkää muut pelot vedä vertaa.
Sille kun käsilämmin, katse sammuu.
Mysteriet
Rakastakaa toisianne,niinkauan,
kuin saatte toisenne pitää.
Liisa nähny myrskyt tyyntyy
Tuossa viikko sitten sattu jotain joka todella muistutti kuolevaisuudesta ja pysäytti veret... :/
Hyvä muistutus!
Kiitos Liisa!
..huokui tämä runosi, rohkeutta. Ja samalla pelkoa..ja jotkut pelkäävät jopa rakkauttakin.
Kiitän elämyksestä.
Totta!
Olisi aivan hirvittävää pelätä rakastamista :/
Kiitos Sinulle!
..mutta tämä oli niin hieno, etten uskaltanut sanoa mitään. Ja siksi nytkään en sano vaan ajattelen (...........)
Kiitos Padmela !
Tämä ronosi paljastaa hyvin
sen, miten tärkeä on rakas ihminen.
Tässä on sattunut kaikenlaista ja siitä piti kirjoittaa runo =)
...mitä otsikkosi tarkoittaa, muistelen sen liittyvän kuolevaisuuteen...
Se on tosi hieno runo.
Tosi hyvä.
Kiitos.
Muista kuolevaisuutesi, jos oikein tarkkoja ollaan =)
Kiitos Tomppa - sanoit todella kauniisti!