Isä sanoi, että olen joutunut uskossa haaksirikkoon. Mitähän tämä sanonta mahtaa oikein tarkoittaa? Olen uskovainen, mutta minä en jaksa käydä seuroissa. Minulla on varsin vahvat syyt. Siellä on vain tylsää. Ei ole kavereitakaan. Mutta kyllä minä silti uskovainen olen. Luenhan minä aina meille tulevan Päivämiehen ja Siionin lähetyslehden. Tämän lisäksi kuuntelen radio- ja nettiseuroja. Ja silti olen uskossa haaksirikkoon joutunut?
Uskossa haaksirikkoon joutunut?
Pojan kloppi..
20776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Miksi isäsi vähättelee sinun uskoasi, kysy häneltä tuota.
"miksi olen sinun mielestäsi kärsinyt uskon haaksirikon?"
Ehkä isällesi uskominen on pikemminkin tekoja kuin uskoa.
Isä sanoi, että itse olen joutunut haaksirikkoon, koska en käy paikkakuntamme ry:llä. Ihmettelen kuitenkin suuresti, voiko se olla uskomisen edellytys, että käy näyttäytymässä siellä, jos seurat voi kuitenkin kuunnella myös netistä. Ja jos on oikeasti uskomassa, eikä muodon vuoksi. Niitäkin varmasti on, jotka käyvät seuroissa, mutteivät oikeasti usko.
Ei me isät aina oikeassa olla. Joskus saatetaan, joskus ei. Meillä isillä on monesti päällimmäisenä se kasvatusvaihde, silloinkin kun pitäisi olla anteeksiantamuksen ja armon vaihde. Koeta jaksaa antaa isällesi anteeksi.
Se onko joku uskomassa, eli onko hänellä uskon lahja, on vain Jumalan tiedossa. Me isät emme voi sitä lapsiemme osalta tietää.
Tietysti onhan se ihan tärkeää käydä sanankuulossa, vain elävä Jumalansana antaa voimaa uskonkilvoitukseen. Siltä osin isäsi tietysti on oikeassa kun hän kehoittaa sinua seuroihin.
Toisaalta PM:n lukeminen tai seurojen kuunteleminen netistä tai livenä ei tee kenestäkään uskovaista, ei minusta eikä sinusta. Vain se että haluaa uskoa on tärkeää.
Meillä kaikilla on erilaisia vaiheita elämässämme, joskus seuroihin on vaikeampi joskus helpompi lähteä. Kaverin kanssa lähteminen on helpompaa jos on nuori, näin ne meidänkin lapset sanoo.
Toivottavasti löydät ystävän jonka kanssa on hyvä lähteä seuroihin. Ja joka tapauksessa, aina on lupa rukoilla voimia Jumalalta, Hän pitää meidät uskomassa.
Älä turhaan epäile, Jumala ei anna meidän joutua haaksirikkoon, jos emme sinne itse mene.
Isäsi tarkoittaa ilmaisullaan, että käyttäydyt toisin kuin hänen farisealainen normistonsa edellyttää. Kyseessä ei siten ol mikään vakava juttu.
Jättäisit nuo SRK:n propagandalehdet vähemmälle ja lukisit Raamattua!
väärä tulkinta sinulla. isä on varmasti aidosti huolissaan, mutta emmehän tiedä isän tilannetta, pojan tilannetta, perheen tilannetta, jne...
Tottakai on oikein kehoittaa poikaa sanankuuloon.
veeällät haukutaan syvimpään maan rakoon? Miettikää, hyvät ystävät mitä saatatte kirjoittelullanne saada aikaan jonkun nuoren kohdalla. Pieni pirullinen tunteenpurkaus voikin saada aikaan toisissa ikävät mittasuhteet. Muistakaamme siis vastuumme, joka iikka, myös allekirjoittanut...
mutta tarkoitiko siis kirjoituksesi minulle vai yleensä?
ainakin tarkoitukseni oli kylla vastata aivan asiallisesti ja vastuullisesti.
lapselle kyllä se sen ymmärtää, eikä siitä jää traumoja, mutta jos kokoajan kierretään ja kaarretaan totuudesta se voi jättää jälkensä.
paljon nähneenä.
>Tottakai on oikein kehoittaa poikaa sanankuuloon.
Ja millä perusteella? Onko pojan parempi vain kuunnella kuin itse sanailla? Millä perusteella?
uskonsa kanssa. Siksi hän takertuu sinun seurakäyttäytymiseesi.
tutkia myös sitä, kokeeko hän uskonyhteyttä
isänsä kanssa.
Kokeeko hän isän sanat rakastavina? Onko tunne, että isä rakastaa ja haluaa lapselleen hyvää?
Kuinka uskonelämä muuten toimii? Pyytääkö isä avaajalta anteeksi syntejään ja vikojaan? Entä avaaja ? Pyydätkö sinä rikkomuksia ja rakastamattomia sanoja isältä anteeksi?
Jumala tahtoisi, että näin tapahtuisi. Perhe on kirkko pienoiskoossa.
ANTAMAAN anteeksi. Siinä on pieni ero, anooko itse jatkuvasti anteeksiantoa muilta vai antaako itse anteeksi pyytämättäkin.
Kuitenkin tekisi hyvää ihmisten suhteille, että kun tuntee loukanneensa toista, niin ottaisi sen puheeksi ja pyytäisi anteeksi. Siitä huolimatta, että on olemassa anteeksiantamuksen virta, johon uskovainen saa joka hetki luottaa.
Tälläinen avoimmuus loisi hyviä ja läheisiä suhteita ihmisten välille, kun se on sydämestä lähtevää.
ei tunnu oikein sointuvan tähän asiaan.
Anteeksiantaminenkin on tahdon asia. Tahdon antaa anteeksi lähimmäisilleni...
Se ei tule käskemällä...
Kuitenkin tulee viljellä syntien anteeksiantamuksen todistamista toisille.
Kyllä se kylmempi ja rakastamattomampikin sydän taipuu, kumn Jumalan Sana ei anna muuta mahdollisuutta.
Lopulta se tuottaa ilon ja rauhan sielulle ja väleihin ystävällisyyden ja lämmön.
Anteeksipyytelemiseen kehottaminen on vaarallista. Varsinkin kun kehotuksen kohteena on isänsä vallassa oleva nuori.
Vl-perheiden lapset ovat täynnä vääriä syyllisyydentunteita. Ei heillä ole kykyä erottaa, milloin ovat oikeasti rikkoneet vanhempiaan vastaan ja milloin on kyse vanhempien omista tunteista, jotka näiden pitäisi kyetä käsittelemään lasta syyllistämättä.
Vastuu asioiden selvittämisestä on aikuisella osapuolella. Ei lapsella.
perheenisä luo kotiin ilmapiirin ja kuuntelee lapsiaan ja nuoriaan. Hän pitää huolta, että kaikki perheenjäsenet tulevat kuulluiksi ja elää itsekin uskonelämäänsä avoimesti. Silloin myös lasten on turvallista näyttää tunteitaan.
tökkiä
Poika,pue pelastusliivit yllesi,jos olet joutunut haaksirikkoon.Kysy ne päälläsi isältäsi pärjääkö hän ilman pelastusliivejä.Jos et ehdi hankkia liivejä,niin lasten uimarengaskin käy.