Saat Pääkirjuri alkaa niitä omia likasankoja katseleen.
Tasa-arvoa maahantulijoillekkin sano puhuja. Arvaa kuka. Omiasi.
>>
Kiitän . . . . edustajia heidän tekemästään arvokkaasta työstä suvaitsevaisuuden hyväksi. Olen myös itse oppinut teiltä paljon ja uskon, että ovet ovat avoinna jatkossakin.
Suomalainen yhteiskunta on viimeisten vuosikymmenten aikana monikulttuuristunut ja tämä kehitys jatkunee edelleen. Kansainvälistyminen vahvistuu. Maahanmuutto meillekin lisääntyy. Myös yhä useampi suomalainen asuu ulkomailla ja useat rakastuvat toisen kulttuurin jäseneen. Uudet etniset vähemmistöt hakevat paikkaansa yhteiskunnassa. Myös muuttoliikkeen myötä myös uskonnollinen monimuotoisuus lisääntyy. Perinteisemmätkin uskonnolliset yhteisömme ja niiden jäsenet joutuvat kohtaamaan tämän muutoksen.
Kaiken tämän uuden keskellä saattaa unohtua, että meillä on ollut Suomessa aina erilaisia vähemmistöjä, myös uskonnollisia vähemmistöjä. Muutoksesta huolimatta valtaosa väestöstämme kuuluu edelleen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Myös ortodoksisuus on ”vanhoja kirkkokuntiamme”, vaikka ortodoksinen suunta kasvaakin nyt paljon aikaisempaa nopeammin maahanmuuttajien myötä. Ortodoksisen kirkon lisäksi meillä on myös muita kristillisiä seurakuntia. Juutalaisia on asunut Suomessa jo ennen itsenäistymistämme samoin kuin islaminuskoisiakin. Viimemainittujen määrä kasvaa nyt maahanmuuton kautta. Eri uskonnot ovat siis aina olleet osa suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaisia on aina ollut eri uskontokuntien jäseninä.
Useissa eurooppalaisissa maissa yhteiskunnallisissa ongelmissa on monikulttuurillisuuden sivumaku: rasismi, maahanmuuttajien sosiaalinen syrjäytyminen, keskivertoa suurempi työttömyys ja köyhyys sekä siihen liittyvä näköalattomuus ovat liian yleinen ongelma. Suomessa me olemme välttyneet tähän asti kaikkein vakavimmilta vaikeuksilta. Meidän on syytä olla edelleenkin valppaina ja tehdä aktiivisesti työtä ongelmien torjumiseksi. Useat tiedot kertovat sen, ettei suomalainenkaan yhteiskunta ole parhaimmillaan maahanmuuttajien kotouttamisessa, erilaisuuden ja monikulttuurisuuden kohtaamisessa ja suvaitsevaisuudessa.
Tasa-arvoa maahantulijoillekkin sano puhuja. Arvaa kuka. Omiasi.
>>
Kiitän . . . . edustajia heidän tekemästään arvokkaasta työstä suvaitsevaisuuden hyväksi. Olen myös itse oppinut teiltä paljon ja uskon, että ovet ovat avoinna jatkossakin.
Suomalainen yhteiskunta on viimeisten vuosikymmenten aikana monikulttuuristunut ja tämä kehitys jatkunee edelleen. Kansainvälistyminen vahvistuu. Maahanmuutto meillekin lisääntyy. Myös yhä useampi suomalainen asuu ulkomailla ja useat rakastuvat toisen kulttuurin jäseneen. Uudet etniset vähemmistöt hakevat paikkaansa yhteiskunnassa. Myös muuttoliikkeen myötä myös uskonnollinen monimuotoisuus lisääntyy. Perinteisemmätkin uskonnolliset yhteisömme ja niiden jäsenet joutuvat kohtaamaan tämän muutoksen.
Kaiken tämän uuden keskellä saattaa unohtua, että meillä on ollut Suomessa aina erilaisia vähemmistöjä, myös uskonnollisia vähemmistöjä. Muutoksesta huolimatta valtaosa väestöstämme kuuluu edelleen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Myös ortodoksisuus on ”vanhoja kirkkokuntiamme”, vaikka ortodoksinen suunta kasvaakin nyt paljon aikaisempaa nopeammin maahanmuuttajien myötä. Ortodoksisen kirkon lisäksi meillä on myös muita kristillisiä seurakuntia. Juutalaisia on asunut Suomessa jo ennen itsenäistymistämme samoin kuin islaminuskoisiakin. Viimemainittujen määrä kasvaa nyt maahanmuuton kautta. Eri uskonnot ovat siis aina olleet osa suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaisia on aina ollut eri uskontokuntien jäseninä.
Useissa eurooppalaisissa maissa yhteiskunnallisissa ongelmissa on monikulttuurillisuuden sivumaku: rasismi, maahanmuuttajien sosiaalinen syrjäytyminen, keskivertoa suurempi työttömyys ja köyhyys sekä siihen liittyvä näköalattomuus ovat liian yleinen ongelma. Suomessa me olemme välttyneet tähän asti kaikkein vakavimmilta vaikeuksilta. Meidän on syytä olla edelleenkin valppaina ja tehdä aktiivisesti työtä ongelmien torjumiseksi. Useat tiedot kertovat sen, ettei suomalainenkaan yhteiskunta ole parhaimmillaan maahanmuuttajien kotouttamisessa, erilaisuuden ja monikulttuurisuuden kohtaamisessa ja suvaitsevaisuudessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.