Jo on maailma mullillaan, kun mielisairaat äidit ovat ottaneet meidät suojelukseen??
Mikä saa ihmisen noin sairaaksi kuin on tuon keskustelun pää-ääni?
Tarvimmenko tosiaan tuonkaltaisia puolestapuhujia?
Vai mitä mieltä olette heistä?
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=72810&c=122&p=1&pm=1
Mikä saa ihmisen noin sairaaksi kuin on tuon keskustelun pää-ääni?
Tarvimmenko tosiaan tuonkaltaisia puolestapuhujia?
Vai mitä mieltä olette heistä?
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=72810&c=122&p=1&pm=1
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voisin sanoa ammattihenkilönä hoitaessani, ja tutkiessani paljon lestadiolaisäitejä psykiatrisella puolella, että ei voi kun olla erittäin järkyttyynyt, miten kieroutunutta, julmaa, ja mielen sairastuttavaa mm. pakkosynnyttäminen on kaikkine oheistekijöineen. Jumalan tuntemus on äärimmäisen kaukana lukemattomista nähdyistä ja koetuista tapauksista. Niin kaukana kuin "itä on lännestä".
Samaa mieltä, Kristuksen tunteminen on kaukana.
Sanoohan Paavalikin, "teidän yhteiset kokoontumisenne on enemmän haitaksi kuin hyödyksi." "Sen tähden joukossa on paljon heikkoja ja sairaita."
Hälytyskellojen pitäisi soida viimeistään siinä vaiheessa, kun seurakunta elämä tuo enemmän sairautta kuin hyvää.
En yhtään ihmettele, että olet järkyttynyt siitä mitä olet nähnyt ja kuullut, sillä jo raamattu monessa paikassa varottaa lahkoista.
esim. Jeesus itse sanoo, "jos saattekin yhden kääntymään, niin lopussa sen tila on pahempi kuin alussa." Tällaiset raamatunpaikat on helppo heittää fariseuksien päälle, ja samalla olla näkemättä itsessään sitä fariseusta.
Valitettavasti on ihmisiä jotka haluavat tulla hallittavaksi, ja on ihmisiä jotka haluavat hallita toisia. Olin itsekkin 25 vuotta tässä lahkossa saatanan kynnysmattona, ja saatana jyräsi mennen tullen yli.
Kun koko lapsuus aivopestään, ettet ole mitään. Olet vain syntinen ja saastanen joka saa syödä murusia pöydän alta. Niin ei ole ihme, jos siinä sairastuu myös henkisesti.
Onneksi löysin lopulta oikean Jumalan, joka nostaa ylös elämään yltäkylläistä elämää.
aiheenne rakkaus?
Kristuksen tunteminen on todellakin tärkeä asia.
Ei voi kuitenkaan leimata ihmisiä yleisesti, ei sairaanhoidollinen puoli, eikä jonkun vaurioitunut yksilöllinen näkemys.
Se miksi ihminen joutuu sairaalloiseen ympäristöön tai tämmöisten ihmisten läheisyyteen, ei ole kaikkien syy.
Lapsena tietenkin on altis kaikenlaisiin asioihin, mutta se on usein vanhempien asia ja vastuu. Ei kristillisen yhteisön.
Syylliset löytyvät siis siellä, missä ne oikeasti ovat, eikä siellä missä luulette niiden olevan.
Tiedän, että yhteisössämme on kristittyjä ihmisiä ja heidän läheisyydessään on hyvä olla.
Tiedän myös, että siellä rakentuu "kuppikuntia" joiden katsomukset ovat samanlaisia ( he tukevat toinen toisiaan), myös siis ei niin kristillistä rakkautta sisältäviä.
Tässä on se vaara, mutta koska täydellistä ihmistä ei olekaan, niin kukaan ei voi siis välittää lapsilleen täydellisyyttä.
Se on virheellisyyttä, vaikkakin hyväntahtoista ja kunkin vanhemman se " paras" mitä he ymmärtävät lapsilleen välittää.
Tästä johtuen tulisi jättää tämmöisissä keskusteluissa pois seurakunta , koska seurakunta ei ole sitä mitä te omista lähtökohdistanne näette.
Voitte siis puhua vain ja ainoastaan omasta rajallisesta näkökulmastanne.
On kirjoituksissanne kuitenkin paljon asiaa, joka varmasti mietityttää monia, sillä ei me ihmiset niin erilaisia olla , etteikö kaikissa jotakin kummallista olisi yksilötasolla.
Toisaalta asiaa miettiessä, jos maailma olisi täydellinen, niin mitä jäisi tehtäväksi enää sitten korjattavaa?
Löytäisikö ihminen omaa henkilökohtaista uskoaan edes, jos sitä ei tarvitsisi vähän etsiä ja lähestyä ihan itsenäisesti kolmiyhteistä Jumalaamme?
Virheet ovat siis tärkeitäkin, sillä niissä on rakennusaineet totuuden etsimiseen, parantamiseen ja oikean löytymiseen.
ensiksikin sanaa "mielisairas" ja millä tavoin sellainen on jotenkin kyseenalainen - viestistäsi saa sen käsityksen, että et juuri pidä arvossa mielisairasta?
Onko sinusta tukinetin käyttäjä jotenkin leimallinen?
niin ihminen on epävakaa eikä niin luotettava päätelmissään.
Tällaista ihmistä ei voi luokitella samaan luokkaan terveen ihmisen kanssa.Sillä on kyllä leimallinen vaikutus. Se on hyvä ollakin, koska se on tosiasia, että sairastunut mieli ei ole terve ja tämä ihminen on, kuten sanoin, kyseenalainen päätelmissään.
Tietenkin riippuu "sairauden" luonteesta.
Mieli on ihmisellä kuitenkin tärkeä sosiaalipsykologinen ulottuvuus ja sen sairastuminen ei ole mikään mitätön asia.
Ymmärrän, että sinua ahdistaa asia ja siksi lähestymistyylisi on ahdistunut.
Ihan vihjeenä sanon, että "kerro" on vaativa, ahdas ja kohdistunut.
Jos käyttäisit sanaa " kertoisitko" olisi se ilmavampi, ystävällisempi ja ei siis niin ahdistunut kohteeseensa ( mielipide) suuntautuneena.
verbaaliakrobaatti?
Onhan se hienoa, jos osaa tuottaa paljon tekstiä!
Todellakin minua ahdistaa se, että mielisairauden taakakseen saaneet helposti sysätään ns. "normaali-ihmisten" marginaaliin tai kenties ulos porukasta kokonaan! Ja vain siksi, että he ovat sattuneet jostakin syystä sairastumaan psyykkisesti. Tai ovat joskus kauan sitten sairastaneet...Ihmiset eivät unohda!
Jos et kirjoittanut aloitusta, miksi yleensä vastasit?
Täällä taitaa joku lähihoitaja esiintyä ammatiilaisena. Sen voin sanoa, että sanavalintasi paljastivat sinut!
Pidin sitä tärkeänä asioiden hahmottamisessa.
Ihminen kun on sairas, niin hän on sairas.
Se on tosiasia.
Onhan se totta, että ihmisiä pyritään luokittelemaan etenkin juuri psyykkisistä sairauksista, mutta siitä ei tule välittää.
Jokaisella on oikeus sairastaa, jos on sairas.
Tämmöisistä ihmisten tekemistä luokitteluista ja leimoista pääsee eroon, kun vain hymyilee ja on ystävällinen.
Hyväntuulisuus ja hyväntahtoisuus ovat parhaita tapoja rikkoa myyttejä ja ihmisten luuloja.
Jos taas haluaa huomiota ja surkuttelua, niin jatkaa kulmat kurtussa kulkemista, pahantuulisuutta ja yrittää olla puhumatta kellekään.
Myös pitää muistaa, ettei vahingossakaan hymyile kellekään.
Se että ihmiset eivät unohda jotakin, niin olkoon niin. Ketä se oikeastaan haittaa?
Ihminen voi kaikesta huolimatta elää elämäänsä onnellisena ja tulla jopa vahvemmaksi, kun opettelee ottamaan myönteisesti ikävätkin asiat.
apupojan apulainen ?!
Mitä järkeä olisi esitellä ammattiaan tai onko se edes tärkeää?
Jos puhumme asioista , niin puhutaan niistä.
Jos sinulla on eriävä näkemys asioista niin rohkeasti vaan ilmoittamaan siitä.
Ammattiani ei tarvitse pohtia, koska se ei tarjoa kellekään yhtään mitään tietona.
Ammattilaisiakin on erilaisia ja usein erilaiset pohdinnat avaavat asioille hyviä ulottuvuuksia.
Siksi ammattilaisetkin kokoontuvat toisinaan pohtimaan yhdessä asioita, jotta siinä voidaan käsitellä jopa samaa asiaa useista lähtökohdista.
lähestymisesi on oikea.
Puolestapuhujat ovat yleensä seonneet asiassaan, etenkin jos se tapahtuu kysymättä terveeltä ihmiseltä mandaattia asialleen.
Heiltä puuttuu oma elämä tai se on niin vaikea, että kohdistavat ajatuksensa jonnekin muualle, päästäkseen omastaan eroon.
Lähtökohtaisesti jokaiselle ihmiselle pitäisi olla omassa elämässään tarpeeksi itselleen.
Tietenkin joskus tapahtuu ylilyöntejä mm. siksi, että jos töitä ei löydy, niin saattaa joutua työttömäksi.
Sitten etsitään etsimällä töitä ja ne helposti voivat olla ylilyöntejä.
Siinä yritetään korottaa itseä näkyvään paikkaan, jotta tohinassa unohtuisi lähtökohtaisen olemattomuus.
Tavallaan hiukan narsististakin piirrettä tuossa tarvitaan jotta tuo onnistuu.