Elikkä asia koskee tyttöystävääni, olen hänen kanssaan onnellinen jne. Kysyn aina joka päivä, että miten hänen päivänsä meni yms. Ja hän vastaa reippaasti ja kertoo mielellään päivästään sun muista asioista. Ja joskus kysyn ihan vain hänenkin mieleksi asioita, jotka eivät minua oikeasti välttämättä kiinnosta. Olen kuullut olevani ihana ja vaikka mitä.....mutta häne ei juurikaan IKINÄ kysy minulta mitään :( .
Eikö häntä kiinnosta koskaan, miten minun päiväni on mennyt? Eikä hän ikinä kysy minun kantaani mistään? Aina kun on puhetta ollut jostain, olen kysynyt mitä mieltä hän on jne. Mutta hän ei koskaan tee noin.
Tunnen oloni kolkoksi, kun kaveritytöt kysyvät paljon useammin kuulumisiani, kuin tyttöystäväni. Kannattaisiko minun varovaisesti vihjailla asiasta vai sanoa suoraan? Kellään vastaavaa tilannetta? Osaako kukaan kenties antaa minkäänlaista neuvoa tähän ongelmaan? :(
Ps. Arvostaisin apua suuresti
Eikö häntä kiinnosta koskaan, miten minun päiväni on mennyt? Eikä hän ikinä kysy minun kantaani mistään? Aina kun on puhetta ollut jostain, olen kysynyt mitä mieltä hän on jne. Mutta hän ei koskaan tee noin.
Tunnen oloni kolkoksi, kun kaveritytöt kysyvät paljon useammin kuulumisiani, kuin tyttöystäväni. Kannattaisiko minun varovaisesti vihjailla asiasta vai sanoa suoraan? Kellään vastaavaa tilannetta? Osaako kukaan kenties antaa minkäänlaista neuvoa tähän ongelmaan? :(
Ps. Arvostaisin apua suuresti
Vastaukset 3
Vanhimmat
siltä, että hän tosiaan ei ole kiinnostunut asioistasi, tai sitten luulee tietävänsä niistä tarpeeksi kysymättäkin.
Itselläni oli joskus ystävä, joka oli samanlainen. Ajattelin, että se on vain hänen luonteensa; jotkut meistähän on enemmän puhujia kuin kuuntelijoita. Lopulta kuitenkin paljastui, että hän oli kaiken sen takana todella kylmä ja tunteeton ihminen, ja ennen kaikkea itsekäs.
Myös aiempi poikaystäväni kyseli harvoin asioistani, mutta hänen kohdallaan kyse oli uskoakseni enemmän siitä, että hän oli kanssani liian ujo, minkä takia meni hiljaiseksi. Omista, hänelle tärkeistä, asioistaan kyllä sai puhuttua.
--
Kehottaisin kuitenkin sinua vihjaisemaan tyttöystävällesi asiasta, ehkä hän itse kuitenkin osaa parhaiten kertoa mistä se johtuu. Jotenkin mukava kuulla, että miehiäkin (ilmeisesti olet mies) häiritsee tuollaiset asiat :))
koska en halua tungetella. Ajattelen, että toinen kertoo omaan tahtiinsa niistä asioista, joista haluaa. Saatan kertoa jotain itsestäni ikään kuin rohkaisuksi toiselle, että hänkin kertoisi itsestään.
Nykyään olen oppinut vähän kyselemäänkin, varsinkin jos olen ensin havainnut kanssakeskustelijani kyselevän myös minulta vastaavista asioita.
Joskus kuitenkin vaivaannun keskusteluissa kamalasti, kun tajuan että minun varmasti pitäisi kysyä jotakin vaikuttaakseni kiinnostuneelta, mutta en uskalla kysyä mitään, etten vaikuttaisi uteliaalta.
Sosiaalisten taitojen opetusta siis kaivattaisiin täälläkin!
Ap:lle voisin siis sanoa sen verran, että ehkä tyttis on minunlaiseni onneton, joka on
a) vähän höntti huomaamaan että puhuu vain itsestään
b) puhuminen ei ole hänelle lähtökohtaisesti helppoa, joten hän hoitaa kuulumiset pois alta nopeasti, eikä sen jälkeen muista kysyä mitään kun on niin huojentunut siitä että sai yleensä puhutuksi.
Minä olen juuri tuollainen, enkä tarkoita sillä pahaa.