Käyttekö te lenkillä tai urheiletteko bulimiasta huolimatta? Tai mulla tää oksentelu vie ainakin voimat ihan ja heikottaa ja sykkeet on hullun korkeella kun käy juoksemassa, mutta tietenkin on monia bulimikkoja ketä reenaakin ihan hulluna ja sen takia laihtuukin, koska en mä ite bulimialla oo ainakaan ilman tota liikuntaa onnistunut laihtuun. Mutta onko joku pystynyt yhdistään (tai no ehkä vähän huono ilmaisu) mutta pikemminkin jatkaan urheilua bulimiasta huolimatta, tai mikä parasta, päästä urheilun avulla ulos bulimia kierteestä? On taistellyt tässä tota sairautta vastaan ja parempaan suuntaan on menty ja on lenkit lisääntynyt ja oksentelut jäänyt vähemmälle, mut se harmittaa sit kun tulee oksulla käytyä taas pari kertaa niin ettei jaksakaan lähtee lenkille kun heikottaa, niin siitä meinaa alkaa taas uus kierre.. Mut parempaan päin menossa ollaan onneks!! (: Kiitos vastauksista.
lenkkeily ja bulimia
liikkujaaa
5781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tulipahan paljon kirjotusvirheitä, mutta eiköhän pointti tullut kuitenkin selville...
En ole koskaan pystynyt bulimia tai syömättömyysjaksoina urheilemaan. Pyörryttää, huimaa, väsyttää, lihakset kramppaa.... Lisäksi kuuntosali ja spinning tms. aiheuttivat hirvittävän nälän - ja sitten tulikin syötyä liikaa!
Olen aina ihmetellyt anorektikkoja, jotka kertovat juoksevansa kymmeniä kilometrejä. Kaikki ei siihen pysty.
Juu noita tarinoita oon itsekin ihmetellyt että miten niiden kroppa kestää ja mistä ne saa sen energian juosta kun itseä ainakin heikottaa noina jaksoina niin ettei kyl oikein mitään urheilumuotoa juu kanssa jaksa.
Kyllä mä meen usein salille tai lenkille oksentamisen jälkeen, tietty aluksi heikottaa yrjöttyä mutta lepään jonkin aikaa tuon ällöttävän toimituksen jälkeen ja sitten urheilemaan :)
No kyllä mä ainaki päivässä pari lenkkiä vedän, sekä vatsalihakset, bulimiakohtauksista huolimatta.. välillä kyllä en jaksa muuta kuin levätä..