Olen ottamassa kotiini kaksi kissanpentua. Tällä hetkellä nuo pennut ovat iältään kohta 9-viikkoisia. Tarkoitus olisi tuoda ne tänne uuteen kotiin n.12-viikkoisina.
Olen nyt kuitenkin huolissani noiden pikkukisujen kotioloista. Sain tietooni, että siellä syntymäkodissa niitä pentuja ei ihmisten taholta opeteta ollenkaan. Ei hiekkalaatikolle eikä muutenkaan, vaan pennut saavat tehdä siellä ihan mitä haluavat ja missä haluavat. Kissanpissa haisee, ja pennut ovat muutenkin tosi villejä. Niitä myös leikitetään siellä aika rajulla kädellä, kun talossa käy paljon monenmoista väkeä... Myös ne kissanpennut hyökkäilevät siellä ihmisten kimppuun purien ja raapien. Mitään kuria ja järjestystä ei tunnu talossa olevan. (Sen tiedän sentään, että kissat saavat ruokaa, emokin vielä imettää, ja emo on aina voinut muutenkin hyvin.)Itsekään kun en pääse paikan päälle "huolehtimaan", koska tuo kisujen syntymäkoti on sen verran kaukana.
Olenpa sitten alkanut miettiä, olisiko aivan täysin hyväksymätöntä, jos hommaisin nuo pennut itselleni jo tässä lähiaikoina. Minua huolettavat niin nuo pikkukisujen kotiolot. Lisäksi mietin, voivatko nuo pennut oppia uudessa kodissa enää millekään tavoille sitten myöhemmin, kun ne ovat luovutusikään asti saaneet tehdä ihan mitä lystää, eikä niitä ole opetettu ollenkaan.
Eli kumpi on tässä tilanteessa pienempi paha: ottaa kisut "alaikäisinä" pois emonsa luota, ns. levottomista kotioloista, vai antaa kisujen olla emonsa luona 12-viikkoisiksi, vaikkei niistä siellä synnyinkodissa niin hirveästi huolehditakaan (siis esim. opeteta edes hiekkalaatikolla käymään)?
Voivatko kissanpennut oppia normaaleille tavoille uudessa kodissa vielä yli 12-viikkoisina, vai onko kaikki toivo silloin jo menetetty niiden oppimisen ja käyttäytymisen suhteen?
Kiitän asiallisista mielipiteistä.
Olen nyt kuitenkin huolissani noiden pikkukisujen kotioloista. Sain tietooni, että siellä syntymäkodissa niitä pentuja ei ihmisten taholta opeteta ollenkaan. Ei hiekkalaatikolle eikä muutenkaan, vaan pennut saavat tehdä siellä ihan mitä haluavat ja missä haluavat. Kissanpissa haisee, ja pennut ovat muutenkin tosi villejä. Niitä myös leikitetään siellä aika rajulla kädellä, kun talossa käy paljon monenmoista väkeä... Myös ne kissanpennut hyökkäilevät siellä ihmisten kimppuun purien ja raapien. Mitään kuria ja järjestystä ei tunnu talossa olevan. (Sen tiedän sentään, että kissat saavat ruokaa, emokin vielä imettää, ja emo on aina voinut muutenkin hyvin.)Itsekään kun en pääse paikan päälle "huolehtimaan", koska tuo kisujen syntymäkoti on sen verran kaukana.
Olenpa sitten alkanut miettiä, olisiko aivan täysin hyväksymätöntä, jos hommaisin nuo pennut itselleni jo tässä lähiaikoina. Minua huolettavat niin nuo pikkukisujen kotiolot. Lisäksi mietin, voivatko nuo pennut oppia uudessa kodissa enää millekään tavoille sitten myöhemmin, kun ne ovat luovutusikään asti saaneet tehdä ihan mitä lystää, eikä niitä ole opetettu ollenkaan.
Eli kumpi on tässä tilanteessa pienempi paha: ottaa kisut "alaikäisinä" pois emonsa luota, ns. levottomista kotioloista, vai antaa kisujen olla emonsa luona 12-viikkoisiksi, vaikkei niistä siellä synnyinkodissa niin hirveästi huolehditakaan (siis esim. opeteta edes hiekkalaatikolla käymään)?
Voivatko kissanpennut oppia normaaleille tavoille uudessa kodissa vielä yli 12-viikkoisina, vai onko kaikki toivo silloin jo menetetty niiden oppimisen ja käyttäytymisen suhteen?
Kiitän asiallisista mielipiteistä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kävimme katsomassa noin neljä viikkoisia pentuja kun varasimme kissan. Talossa oli suuri koira joka ei kissanpentuja voinut sietää, kissanpissa haisi ja pennut olivat yhdessä huoneessa lukittuina. Ruokakupit olivat likaisia eikä pennuilla muuta ruokaa ollut kuin kuivaruokaa, vaikka nämä kuulemma söivät vain parhaista parasta.
Pennut olivat hyvin pienikokoisia. Emo ei pentujen luokse päässyt useinkaan koska koiran vuoksi ovet olivat kiinni. Emo oli ulkokissa. Lapset ja heidän kaverinsa astuivat lähes kissojen päälle, nostelivat näitä keskeltä vatsaa jne. Pennytkin haisivat pahalta, koska emo ei niitä päässyt hoitamaan eivätkä lapset antaneet tähän mahdollisuutta.
Olimme lähdössä kesälomareissulle, joten kahden viikon kuluttua kävimme katsomassa pentua vielä tarkoituksena hakea se kesälomareissun jälkeen. Sama meno kuitenkin jatkui joten otimme pennun mukaamme kuuden viikon ikäisenä. Moni muukin kissamme on tämän ikäisenä tullut joten emme olleet huolissamme.
Pentu tuntui olevan vain helpottunut päästessään moisesta hullunmyllystä ajoissa pois, emoa ei kaivattu vaan rohkea ja erittäin sosiaalinen kissatyttö siitä kuoriutui. Nyt kohta parivuotiaana sosiaalisempaa, kiltimpää ja terveempää kissaa saa etsiä. Siitä pienestä lannanhajuisesta takkukasasta kun sellainen hieno neiti kasvoi.
Se tuskin paljolta pelastaisi, vaikka ottaisit aiemmin..
Jos kissojen olot huolettaa, silloin kuuluu ottaa yhteyttä eläinsuojeluvalvojaan, joka käy katsastamassa tilanteen!
Toinen asia on, että huonosta paikasta pitäisi kieltäytyä ottamasta kissaa, jotta "kasvattaja" ymmärtäisi parantaa tapansa tai lopettaa toimintansa, kun kukaan ei huoli huonosti hoidettuja pentuja.
Kissanpennnut laatikolle opettaa kissaemo, jos mahdollista. Eli eikö pennuilla ole hiekkista lainkaan?
Kissanpennun kuuluukin olla villi. Parhaiten kynsien käyttöä ja muuta sellaista pennut opettavat toisilleen leikkiessään..
Usein oikean ikäisenä hyvästä paikasta luovutetut pennut hyökkäilee jalkoihin purien..se on leikkiä, joka kiellon ja iän myötä katoaa..
Voit ottaa kissat esimerkiksi kymmenen viikon ikäisinä. Ne eivät ole mitään alaikäisiä silloin. 12 viikon luovutusikähän koskee ainoastaan rotukissoja, koska ne Kissaliiton sääntöjen mukaan täytyy myydä rokotettuina. Mitään yleistä kaikkia kissoja koskevaa luovutusikää ei ole olemassa, vaikka sellaista tietyt tahot yrittävätkin esittää.
tahot koittavatkin esittää, että alta 12- viikkoinen olisi sopivan ikäinen luovutettavaksi, niin asiaan perehtyneet pitävät pentuja vielä pidempään emon hoivissa, koska luonnossakin emo vieroittaisi myöhemmin.
Kallista touhua kasvattaa pentulaumaa esim. 14 viikkon ikään saakka, niin miksihän kasvattajat siitä huolimatta pitävät niitä niin kauan muutoin..
Harva tavis osaa sanoa olisiko jokin pentu valmis luovutettavaksi aiemmin, joten kannattaa pitää kiinni siitä 12- viikosta.
Kissoja ne maatiaisetkin on siinä missä rotukissat..
ja ihmisen lemmikkikissalla on melkoinen ero.
lemmikkikissan on alistuttava ihmisen päätöksiin.
Onneksi haettiin pentu aikaisemmin sillä sen kohtalo olisi ollut lopetus.
Kotiolot olivat kaameat. Ei pissa paikkaa,söivät missä halusivat. Nuorempi lapsi käsitteli aika rajuin ottein kissoja.
Mutta pennut ovat vielä niin pieniä ja oppivaisia ja kissat ovat todella puhtaudesta pitäviä,joten meillä ei tästä ongelmaa syntynyt.
Pentu syö kupista omalla paikallaan ja käy hiekkalaatikossa,mikä on myös omalla paikallaan.
Mitä puremiseen ja hyökkäilyyn tulee,se on osa pentujen kasvua. Se on saalistuksen oppia. Se kuuluu heidän elämään. Älä ole siitä huolissasi. Meillä ne iän myötä lähti pois ja nyt ollaan letkeitä sohvanvaltaajia. Vaikkakin pentuina hyökittiin kinttuihin ja purtiin varpaita. Ei meinannu vieraat uskaltaa tulla kyläilemään. Yksi vieras ei uskaltanut koko yönä nukkua kun pelkäsi liikuttavansa varpaita ja saavansa kissan hampaat niihin :oD.
Nyt kummatkin kissani ovat leppoisia letkeitä ja rajut leikit ovat jääneet
Moi! Itse otin kisunpentuni hieman samankaltaisista oloista. Kämpässä haisi kusi ja kisut olivat pienestä pitäen juosseet ulkona...varmaan paljon vaikutti se asia, että kissojen omistaja oli vanha mummo joka ei jaksanut hoitaa. Otin kuiteski sen pennun kymmenen viikkoisena ja oppi käymään hiekkiksellä ja sosiaalistui mukavasti. Samaa ei voi sanoa kisun sisaruksesta,jonka kaverini otti myöhemmin,se ei tänänkään päivänä osaa käydä täysin hiekkiksellä. En tiedä mikä asiaan vaikutti lopulta ,enkä väitä että luovutusajasta se täysin edes johtui. Kissat ovat yksilöitä ja kehityvät varmasti eri tahtiin,en usko tiettyihin päivämääriin sun muihin vaan omaan arviointikykyyni sekä maalaisjärkeen.
kisuilla oli hiekkalaatikko mutta ihminen ei erikseen niitä sinne opettanut........? pentuja ei ihminen opeta laatikolle vaan emo koska se osaa sen parhaiten eikä tähän ihmisen kannata mitenkään sotkeutua. Toki laatikko kisulla täytyy olla. Myös liian nuorena otettu kissa alkaa suuremmalla todennäköisyydellä tekemään ainakin osan tarpeistaan lattialle kuin luovutus ikäinen. kokemusta tästä löytyy! Toki olosuhteet vaikuttavat kaikkein eniten.
paljoakaan?
hieman hymyilytti viestisi. Kissat eivät ole koiria eikä niille voi pitää kuria samalla tavalla kuin koirille. Ei kissanpennuille opeteta mitään. Meidän kissat kun aikoinaan saivat pentuja, ei pentuja opetettu menemään laatikolle: ne menivät ihan itse emonsa opastamina. Oikein naukuivat ja vikisivät että nyt tulee pissa ja juoksivat laatikolle :D
Kissanpennut ovat todella villejä ja riehuvat paljon. Hyökkäillään varpaisiin jne.
Mutta lopetapas toisten lemmikkine pidon arvosteleminen ja yritä tutustua kissojen maailmaan sitten kun saat pennut kotiisi. Voi tulla yllätyksiä.
Kiitos viesteistänne. Sehän tässä oli tarkoituskin: kuulee toisten mielipiteitä. Itse teen silti, miten parhaaksi näen.
Olen kyllä omistanut, kasvattanut ja hoitanut elämäni aikana kymmeniä erilaisia, ihania kissoja. Omat kissat ovat myös pari kertaa saaneet pentuja. (Kasvatin kerran kaksi pentua kolmiviikkoisista lähtien yksin, koska niiden emo kuoli. Ja sain niistä pennuista lopulta ihania, ihmisystävällisiä ja kilttejä kissoja.) Tiedän kissojen tavoista ja luonteenpiirteistä, ja tottakai leikki-ikäiset kissanpennut ovat villejä ja purevat, sehän on normaalia. Tällä kertaa vain mietitytti enemmän, tuleeko näistä kyseisistä pennuista myös ihan normaaleja.
Olen nähnyt mm. tapauksen, jossa kissa on äkkiarvaamatta hyökännyt raivokkaasti lattialta omistajansa silmille, sekä aikuisen kissan, joka kävi joka yö sängyissä puraisemassa ihmisiä kaulasta ilman mitään syytä. Minua siis huolettaa, jos eteen tulee vaikka sellaisia luonnevikoja, jos kerran nuo pennut saavat kolmen kuukauden ikään asti tehdä synnyinkodissaan mitä huvittaa. Ja lisäksi kun ne kaikki "epämääräiset vieraat" niitä siellä "rääkkäilee"...
Enpä tiedä, opettaako se emo niitä pentuja hiekkalaatikolle, koska tuo emo käy itse ulkona. Talossa käynyt vieras ei tosin ollut nähnyt siellä pahan siivon ja sekasotkun keskellä edes koko laatikkoa, mutta kuulemma siellä pitäisi olla... Huolettaa, etteivät ne pennut sitten luovutusikäisinä enää opikaan koko laatikolle.
Tästä asiasta tekee osaltaan vaikean se, että tuo kissanpentujen "kasvattaja" sattuu olemaan kauempana asuva ystäväni, jolle tämä perheenlisäys tuli ns. vahingossa. Hän on muutenkin ollut nykyään henkisesti väsynyt, joten huolestui itsekin tilanteesta ja otti yhteyttä eläinsuojeluviranomaiseen, jotta "ylimääräisille" kissoille löytyisi uusi, parempi paikka. (Noita kissoja oli siis aluksi enemmänkin.) Niin myös tehtiin. Mutta kaksi kissanpentua oli tarkoitus antaa minulle, joten siksi ne jäivät siihen taloon.
Minustakin tuntuu itsekkäältä ajatukselta se, jos veisi ne pikkukisut ennen luovutusikää pois. (Tavallaan kyllä helpottaisin myös tuon väsyneen ystävän taakkaa ottamalla ne pennut jo itselle.) Mutta on myös vaikea arvostella ystävää lemmikkien hoitajana. Pitäisi vain ajatella nimenomaan niiden pikkuisten parasta.
Toivoisin vain niin kovasti parasta mahdollista lähtökohtaa tuleville lemmikeilleni. Ja tietysti tahtoisin myös lempeät, hyvätapaiset ja onnelliset kisulit kotiini.
Mutta eiköhän kaikki mene taas yhtä hyvin kuin ennenkin :)
PS. Se on muuten kiva vaan, jos viestini jotakuta hymyilytti. Hymy piristää aina :)
Olemme myös ottaneet siis kuten aiemmin kirjoitin jo kuusiviikkoisen pennun koska se olisi todennäköisesti menettänyt henkensä (lasten ja koiran käsittelyssä) kasvatuskodissaan. Tästä kasvoi ihana kissa.
Kaksi pentua kasvatimme kuuden päivän ikäisestä emon jäätyä auton alle. Näistäkin tuli hyväluonteisia.
Meillä on ollut pentuja monta kymmentä vuotta kissoilla. Kaikki pennut ovat lähteneet uusiin koteihin 8-10 viikkoisina (ja 8 vko -> on se suositus). Ketään ei ole koskaan sanonut että kissasta tulisi mitenkään epänormaali. Vain kehuja on tullut ja eräs perhe joka on ottanut kissan meiltä 12 vuotta sitten otti yhteyttä ja kyseli onko pentuja koska he haluavat yhtä ihanan kissan tilalle kuin tämä vanha kissa oli, joka oli nyt jouduttu syövän takia lopettamaan.
Varsinkin jos olet ottamassa kahta pentua niin niistä on seuraa toisilleen, joten voit hyvillä mielin ottaa lapset luoksesi jo nyt.
emon opetuksella hiekkalaatikolle ja pentujen leikit ovat luonnostaan rajuja. Toki niitä pitäisi kieltää ihmisten jalkoihin hyökkäilemästä mutta kaikkien kissojen kohdalla siitä ei edes ole mitään hyötyä vaan kisu rauhoittuu kun rauhoittuu.. toki hygieniasta pitäisi pitää huolta mutta kisun pennuille vahinkoja sattuu vähän väliä joten sillekkään ei aina mahda mitään jos vähän haisee.. kisu oppii joka tapauksessa uusille tavoille riippumatta siitä minkä ikäisenä sen haet. niin ainakin meillä. Anna mieluiten olla 12 viikkoa emon ja sisarusten hoidossa.