olen raskaana, mutta melko alussa. kohta toisella kuulla. en ole vielä kertonut asiasta kellekään, paitsi miehelleni. ajattelin ystäville kertoa hiukan myöhemmin. olen aina halunnut lasta, mutta en ehkä vielä olisi ollut täysin valmis. tulin kuitenkin "vahingossa" raskaaksi enkä ajatellutkaan aborttia. mieheni oli enemmän kuin tyytyväinen raskauteeni. pakko minunki on se nyt hyväksyä ja olla iloinen. ainoa huoleni on, että olen nyt viime aikoina saanut kuulla todella paljon ikäviä synnytyskokemuksia. ystäväni synnytti vähä sika sitten ja kertoi että sai pahimmat repeämät mitä on. myös kaksi muuta ystävääni on kertonut saaneensa 3.asteen repeämät. tiedän myös että äitini on saanut sellaiset. tiedän, ihme ja kumma että he ovat ottaneet nämä asiat viime päivinä åuheeksi, vaikka eivät tiedä raskauttani. nyt olen todella peloissani. kaikki lähimmäiseni ovat revenneee mitä pahiten, miksi minullekin ei kävisi niin? olen hysteerinen ja itken usein itseni uneen. välillä kiroan, että minun täytyy pitää tämä lapsi, vaikka kyllä minä sen haluan. olen vain niin peloissani...
Nyt vasta aloin pelätä....
olen raskaana, ihanaa ja pe...
7866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kannattaa lukee tosta alempaa toi viestiketju joka alkaa "Ei saisi lukea näitä"... Siellä puhutaan tästä samasta asiasta...
että pelkosi oli turhaa ja että kaikki kannatti.
Ota päivä kerrallaan, kyllä se siitä.
tuohon paljon voi sanoa. Niin voi käydä tai sitten ei. Usein kyllä leikataan sitten välilihaa jos vaikuttaa siltä, että olisi pahat repeämät muuten tulossa. Repeämiä voi myös "välttää" ponnistamalla oikeaan aikaan. Joskus tulee turhia repeämiä, kun ponnistetaan "väärään" aikaan. ponnistaa kannattaa supistuksen aikana jne.
Mutta turha tuollaisia on etukäteen murehtia, kun niihin ei kuitenkaan sillain voi vaikuttaa. toki tietynlainen pelko ja murehtimen on aivan normaalia ja kuuluu jopa asiaan.
Välilihanleikkaaminen ei todellakaan este repeämistä, jos joku kohta kudoksista eivaan yksinkertaisesti kestä siihen kohdistuvaa painetta se repeää vaikka episiotomia tehtäisiinkin! Se on täysi fakta! Ja monet pahat repeämät johtuvat episiotomiasta, eli leikkaus haava lähtee repeämään lisää kun haavaan kohdistuu suuri paine.
Itse en saanut kun 4 tikkiä toiseen pieneen häppäriin 1.asteen repeämä eli siis aivan pinnallinen. Esim. jos minulle olisi episiotomia tehty olisin todennäköisesti saanut sen lisäksi tän pienen repeämän, koska repeämä on aivan eri suunnalla.
Monilta pahoilta repeämiltä vältyttäisiin jos nykypäivänä kätilöt eivät tekisi niin sanottuja ei harkkittuja episiotomioita. Episiotomian syyksi kerrotaan esim. "lapsen suuri koko", väliliha leikataan jo ponnistusvaiheen alussa ja sitten väitetään "että ei olisi muuten mahtunut". Kaverillani kävi juuri näin että hänelle tehtiin episiotomia koska kätilö sanoi ettei lapsi muuten mahdu tulemaan, leikkaushaava sitten repesi ja sulkijalihas meni. Tässäkin tapauksessa ois päästy vähemmällä kun ei episiotomiaa olisi tehty. Mutta ei kaikki naiset osaa sitä vaatia ettei episiotomiaa saa tehdä kuin hätätilassa, vaan yleinen käsitys on että se kuuluu melkein joka synnytykseen ja se on vaan hyväksi, ettei repeä pahasti. Mutta kun niin ei ole!
olisi hyvää aikaa opetella rentoutumaan ennen synnytystä. Kun on mieli ja lihakset rentona niin ei pitäisi tulla pahoja repeämiä. Pyydä tarvittaessa välilihan leikkausta (se tehdään puudutuksessa)se on kaiketi helpompi ommella kuin repeämät.
Ei kai tähän maailmaan ikinä syntyisi toisia, kolmansia, neljänsiä jne lapsia jos suurin osa äideistä saisi pahoja repeämiä. Kyllä se on harvinaista että tulee tosi pahoja repeämiä.
Pyydä toista "pyytämään välilihanleikkausta"! Välilihanleikkaus haava vastaa aina vähintäänkin 2. asteen repeämää. Kyllä uskon että oma 4 tikin repeämä oli helpompi ommella kuin ystäväni episiotomia haava johon tuli 3 kerrokseen ties kuinka monta tikkiä!
Tuosta rentoutumisesta oon kyllä samaa mieltä :)
Ja täältä sivuilta löytyy ihan oikeaa fakta tietoa mikä ainakin omiin pelkoihini auttoi kovasti. Osoite ois tässä:
http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/artikkelit.php3?artikkelinr=8
1. älä lue synnytyksistä täältä, koska tänne porukka kertoilee niitä kamalia kokemuksia ja kuten tapoihin kuuluu, hieman vielä liiotellen. ne tarinat on vähä niinkuin kalajuttuja. paisuu ja paisuu, ja oma mieli vielä muokkaa niistä entistä kamalampia tarinoita.
2. kerro neuvolassa ajatuksistasi. jos pelko vaivaa yötä päivää ja vie kaikki ajatukset, vaadi neuvolassa lähetettä pelkopolille. joissakin sinne menoa jopa suositellaan. et oli yksin pelkosi kanssa. sitä ei tarvitse hävetä. (sen kun tajuaisi vielä itsekin)
3. jos ja kun kerrot läheisillesi raskaudestasi, voit hyvin sanoa heillekin peloistasi. ja sinun ei tarvitse kuunnella heidän kauhutarinoitaan. heille saa sanoa, että asiasta puhuminen riittää jo, tai voit sanoa, ettet halua puhua aiheesta.
4. sairaalassa sitten voit vaatia puudutusta ilman välilihan leikkaamista.
mun kaverilla repesi myös pahasti, mutta ei kuulemma ollut tuntenut itse repeämistä mitenkään. ps, niillä kymmenellä muulla kaverilla ei ole ollut mitään ongelmia koko synnytyksen aikana, mutta useimmiten pelkäävän korvaan tarttuu ne kauheimmat tarinat ja ne jää sinne mieleen pyörimään.