Lotus Flow3r

kuuluuko michael jacksonista (vai mikä sen nimi nykyään on) enää koskaan muuta kuin huhuja, on jo vaikeampi kysymys. Mustan musiikin ruhtinaan toinen valtakausi tuntuu jatkuvan ikuisesti, kun popin kuninkaan paluusta ei ole tietoa.

Nyt on sitten levyn kansi julkaistu:
http://i307.photobucket.com/albums/nn311/drfunkenberry/loutsflow3r1.jpg

Levyltä on myös vuotanut neljä biisiä:
Crimson & Clover:
http://www.youtube.com/watch?v=XUs673Z5SOo

4ever:
http://www.youtube.com/watch?v=MvmBIlAlnU0&feature=related

Colonized Mind:
http://www.youtube.com/watch?v=MykvHWIQM34&feature=related

Wall Of Berlin:
http://www.youtube.com/watch?v=U6WtgPB2PtY&feature=related

Colonized Mind vuotaneista kappaleista suosikki, mutta myös Princen versio Crimson & Cloverista on erittäin tasokas. Nuo kaksi muuta ovat ihan perushyviä suorituksia.

näky olevan yhden biisin nimi ja tämä oli kai viesti yleisölle - Prince on taas kyllästynyt olemaan supertähti ja painuu takaisin marginaaliin. Tuleeko se sieltä enää takaisin, jää nähtäväksi.

Daddy Pop kirjoitti:

näky olevan yhden biisin nimi ja tämä oli kai viesti yleisölle - Prince on taas kyllästynyt olemaan supertähti ja painuu takaisin marginaaliin. Tuleeko se sieltä enää takaisin, jää nähtäväksi.

Lue lisää

"mustan musiikin ruhtinaan valtakauden" jatkumisesta. Nyt tulee paluu Symbol-vuosiin. :)

Prince oli aikanaan niin hyvässä vedossa - kasarilla siis - ettei nää uudet heikommat jutut uppoa kuin superfaneihin. Kriittiset kuulijat eivät mitään Planet Earthia kelpuuta suosikkialbumeihinsa, mutta faneilta puuttuu arviointikyky.

se siis siitä kirjoitti:

"mustan musiikin ruhtinaan valtakauden" jatkumisesta. Nyt tulee paluu Symbol-vuosiin. :)

Prince oli aikanaan niin hyvässä vedossa - kasarilla siis - ettei nää uudet heikommat jutut uppoa kuin superfaneihin. Kriittiset kuulijat eivät mitään Planet Earthia kelpuuta suosikkialbumeihinsa, mutta faneilta puuttuu arviointikyky.

Lue lisää

on Princen levyksi rutiinia, mutta eipä sitä ennen tai sen jälkeen ole oikein muu minuun kolahtanut kuin Princen pari edellistä ja Radioheadin uusin... siis populaarimusiikin puolella.

Daddy Pop kirjoitti:

on Princen levyksi rutiinia, mutta eipä sitä ennen tai sen jälkeen ole oikein muu minuun kolahtanut kuin Princen pari edellistä ja Radioheadin uusin... siis populaarimusiikin puolella.

Lue lisää

hyvää ei ole julkaistu ennen Planet Earthia kuin Princen pari edellistä ja Radiohead? :D

että mitään muuta kirjoitti:

hyvää ei ole julkaistu ennen Planet Earthia kuin Princen pari edellistä ja Radiohead? :D

1980-luvulla Prince julkaisi pelkästään hyviä tai erinomaisia levyjä, 1990-luvulla se tuotti liikaa kamaa (vaikka aina siellä jotain välähti) ja 2000-luvulla se teki ensin taiteellisen comebackin, jota siltä jo ehdittiin odotellakin (Rainbow Children, 2001), ja sitten kaupallisenkin, mihin harva olisi enää uskonut (Musicology, 2004). 3121 ja Planet Earth osoittivat viimeisillekin epäilijöille, että Princen paluussa ei ollut kyse mistään onnenkantamoiseta tai kasarinostalgiasta. Yhdessä Radioheadin kanssa Prince on osoittanut, että pelkästään musiikillisillakin ansioilla voi joku vieläkin aina joskus päästä listaykköseksi.

Daddy Pop kirjoitti:

1980-luvulla Prince julkaisi pelkästään hyviä tai erinomaisia levyjä, 1990-luvulla se tuotti liikaa kamaa (vaikka aina siellä jotain välähti) ja 2000-luvulla se teki ensin taiteellisen comebackin, jota siltä jo ehdittiin odotellakin (Rainbow Children, 2001), ja sitten kaupallisenkin, mihin harva olisi enää uskonut (Musicology, 2004). 3121 ja Planet Earth osoittivat viimeisillekin epäilijöille, että Princen paluussa ei ollut kyse mistään onnenkantamoiseta tai kasarinostalgiasta. Yhdessä Radioheadin kanssa Prince on osoittanut, että pelkästään musiikillisillakin ansioilla voi joku vieläkin aina joskus päästä listaykköseksi.

Lue lisää

Vuoteen -88 Prince teki vain yhden huonon levyn,loput olivat hyviä tai loistavia. Batmanista alkoi yksittäisten biisien aikakausi, joka jatkuu yhä. 90-luku oli 5-6 biisiä mukaan laskematta keskinkertaisuuden huipentuma.

Eivät ne uudet levyt ole mitään ihmetavaraa. Sori vaan.

ilman fanisanavalintoja kirjoitti:

Vuoteen -88 Prince teki vain yhden huonon levyn,loput olivat hyviä tai loistavia. Batmanista alkoi yksittäisten biisien aikakausi, joka jatkuu yhä. 90-luku oli 5-6 biisiä mukaan laskematta keskinkertaisuuden huipentuma.

Eivät ne uudet levyt ole mitään ihmetavaraa. Sori vaan.

Lue lisää

mikäpä olisi? Kysyn vaan.

Mikä oli se huono levy, jonka Prince teki? Varmaan se meni minulta ohi.

ilman fanisanavalintoja kirjoitti:

Vuoteen -88 Prince teki vain yhden huonon levyn,loput olivat hyviä tai loistavia. Batmanista alkoi yksittäisten biisien aikakausi, joka jatkuu yhä. 90-luku oli 5-6 biisiä mukaan laskematta keskinkertaisuuden huipentuma.

Eivät ne uudet levyt ole mitään ihmetavaraa. Sori vaan.

Lue lisää

on jäänyt historiaan kahdesta syystä: siihen loppui 1970-luku ja siitä alkoi Princen käsittämättömät kahdeksan vuotta kestänyt katkematon mestariteosten sarja. Vaikka sen jälkeen on tullut välitöitäkin, ovat ainakin Prince and the new power generation (1992), The Gold Experience (1995), Emancipation (1996), The Rainbow Children (2001) ja One Nite Alone... Live! (2002) ihan yhtä hyviä kuin ne 1980-luvun levytkin (ja parempia kuin Batman ja Musta albumi). Kannattaa kuunnella.

Daddy Pop kirjoitti:

on jäänyt historiaan kahdesta syystä: siihen loppui 1970-luku ja siitä alkoi Princen käsittämättömät kahdeksan vuotta kestänyt katkematon mestariteosten sarja. Vaikka sen jälkeen on tullut välitöitäkin, ovat ainakin Prince and the new power generation (1992), The Gold Experience (1995), Emancipation (1996), The Rainbow Children (2001) ja One Nite Alone... Live! (2002) ihan yhtä hyviä kuin ne 1980-luvun levytkin (ja parempia kuin Batman ja Musta albumi). Kannattaa kuunnella.

Lue lisää

on kyllä heikko levy, siis ihan oikeasti. Ei sillä ole ainuttakaan klassikkobiisiä, ei ainuttakaan luonnollisesti groovaavaa, tuoreen kuuloista, sävellyksellisesti hyvää biisiä. Keskinkertaista kamaa. Ja Controversy ja Around the World in a Day ovat välitöitä Dirty Mindiin, 1999:n, Purple Rainiin, Paradeen ja Sign of the Timesiin verrattuna. Ja ilman vertaamistakin.

Black Album ei myöskään ole kovin erikoinen.

Mikäpä olisi yhtä hyvää? No vaikka mikä! Soul/r&b-sarjassa Ray Charles, Stevie Wonder, Marvin Gaye, James Brown, Otis Redding... Eivätkö sinusta?

-albumi vuodelta -89 kirjoitti:

on kyllä heikko levy, siis ihan oikeasti. Ei sillä ole ainuttakaan klassikkobiisiä, ei ainuttakaan luonnollisesti groovaavaa, tuoreen kuuloista, sävellyksellisesti hyvää biisiä. Keskinkertaista kamaa. Ja Controversy ja Around the World in a Day ovat välitöitä Dirty Mindiin, 1999:n, Purple Rainiin, Paradeen ja Sign of the Timesiin verrattuna. Ja ilman vertaamistakin.

Black Album ei myöskään ole kovin erikoinen.

Mikäpä olisi yhtä hyvää? No vaikka mikä! Soul/r&b-sarjassa Ray Charles, Stevie Wonder, Marvin Gaye, James Brown, Otis Redding... Eivätkö sinusta?

Lue lisää

ei ole yhtään sen huonompi levy kun Dirty Mind. Välityöltä se tuntuu ehkä vain siksi, että se ei varsinaisesti esittele mitään uusia temppuja Dirty Mindin jälkeen, vaan tarjoaa lisää sitä samaa. Mutta mitäs väliä sillä on, kun se sama on niin hyvää? Around the world in a day on myös mainio levy ja aukoo itse asiassa myös uusia uria. Aikanaan sitä moitittiin siitä, että Purple Rainin ihme ei toistu, mutta kenen tahansa muun katalogissa se kuuluisi pääteosten joukkoon.

Daddy Pop kirjoitti:

ei ole yhtään sen huonompi levy kun Dirty Mind. Välityöltä se tuntuu ehkä vain siksi, että se ei varsinaisesti esittele mitään uusia temppuja Dirty Mindin jälkeen, vaan tarjoaa lisää sitä samaa. Mutta mitäs väliä sillä on, kun se sama on niin hyvää? Around the world in a day on myös mainio levy ja aukoo itse asiassa myös uusia uria. Aikanaan sitä moitittiin siitä, että Purple Rainin ihme ei toistu, mutta kenen tahansa muun katalogissa se kuuluisi pääteosten joukkoon.

Lue lisää

Vai mahtuisi muka tuon tasoinen levy jonkun Stevie Wonderin tuotannossa parhaimmistoon?

Prince teki vuosikymmenellä 1980 viisi tosi hyvää levyä: Dirty Mind, 1999, Purple Rain, Parade ja Sign of the Times. Loput olivat välitöitä, esim. Around the World in a Day, Controversy ja Lovesexy olivat epätasaisia, ne kun sisälsivät kaikenlaista roskaa hyvän materiaalin ohessa. Jotakin hyvää materiaalia niillä siis on, vaikka varsinaisia klassikoita ei ole Controversylle, Around the World in a Daylle tai Lovesexylle otettu mukaan, lukuun ottamatta Alhabet St -raitaa, jossa on jotain aineksia.

Kuuntele joskus vaikka 1960-luvun lopun merkittävimpiä levyjä, niin saat perspektiiviä tuohon fanitukseesi. Prince oli tosi mahtava kasarilla ja vielä ysärin alussa, mutta sitten TODELLAKIN alkoi kehno kausi, joka jatkuu nyt vieläkin, vaikka uudet levyt kuulostavat raikkaammilta kuin kamala 90-luku.

"Controvery ei ole yhtään sen huonompi levy kun Dirty Mind."

Dirty Mind -albumihan on tuore ja tasalaatuinen, Controversy taas epätasainen, Dirty Mindia toistava ja latteakin.

roskaa kirjoitti:

Vai mahtuisi muka tuon tasoinen levy jonkun Stevie Wonderin tuotannossa parhaimmistoon?

Prince teki vuosikymmenellä 1980 viisi tosi hyvää levyä: Dirty Mind, 1999, Purple Rain, Parade ja Sign of the Times. Loput olivat välitöitä, esim. Around the World in a Day, Controversy ja Lovesexy olivat epätasaisia, ne kun sisälsivät kaikenlaista roskaa hyvän materiaalin ohessa. Jotakin hyvää materiaalia niillä siis on, vaikka varsinaisia klassikoita ei ole Controversylle, Around the World in a Daylle tai Lovesexylle otettu mukaan, lukuun ottamatta Alhabet St -raitaa, jossa on jotain aineksia.

Kuuntele joskus vaikka 1960-luvun lopun merkittävimpiä levyjä, niin saat perspektiiviä tuohon fanitukseesi. Prince oli tosi mahtava kasarilla ja vielä ysärin alussa, mutta sitten TODELLAKIN alkoi kehno kausi, joka jatkuu nyt vieläkin, vaikka uudet levyt kuulostavat raikkaammilta kuin kamala 90-luku.

"Controvery ei ole yhtään sen huonompi levy kun Dirty Mind."

Dirty Mind -albumihan on tuore ja tasalaatuinen, Controversy taas epätasainen, Dirty Mindia toistava ja latteakin.

Lue lisää

mahtuisi kyllä Stevie Wonderinkin katalogissa pääteosten joukkoon. Eihän sen edelle menisi kuin Innervisions ja Songs in the key of life (joka on tosin jo epätasaisempi, mutta sisältää paljon todella mahtavia raitoja.) Tämä siis mitenkään väheksymättä Stevie Wonderia, joka on ilman muuta maailman paras laulaja. Mutta jos panee rinnakkain vuoden 1985 Prince-albumin ja Stevie Wonder -albumin (In Square Circle), niin kevyeksi jää silloin tämän ikääntyneen ihmelapsen aikaansaannos.

Aretha Franklinit ja muut 1960-luvun lopun merkittävimmät popparit ovat kyllä hallussa, ja jonkin verran olen perehtynyt myös jatsiin ja klassiseen, joten perspektiiviä kyllä on. Ei sinulla ole sattunut käymään mielessä, että ihmisillä voi tosiaan olla erilaisia mielipiteitä kuin sinulla? Mainitsemasi viisi Princen albumia ovat monien mielestä ne tärkeimmät, mutta eiköhän muistakin albumeista saa tykätä. Ja vaikka tähtikultti Princen ympärillä 1980-luvun jälkeen hiipuikin, eivät hänen taitonsa mihinkään kadonneet. Tällä vuosituhannella harva on tehnyt niin hyviä biisejä kuin vaikkapa Musicology, eikä kukaan parempia. Se nyt ainakin on ihan fakta, joka muidenkin kuin Prince-fanien on pakko myöntää todeksi, niin kipeää kuin se ehkä tekeekin ;)

Daddy Pop kirjoitti:

mahtuisi kyllä Stevie Wonderinkin katalogissa pääteosten joukkoon. Eihän sen edelle menisi kuin Innervisions ja Songs in the key of life (joka on tosin jo epätasaisempi, mutta sisältää paljon todella mahtavia raitoja.) Tämä siis mitenkään väheksymättä Stevie Wonderia, joka on ilman muuta maailman paras laulaja. Mutta jos panee rinnakkain vuoden 1985 Prince-albumin ja Stevie Wonder -albumin (In Square Circle), niin kevyeksi jää silloin tämän ikääntyneen ihmelapsen aikaansaannos.

Aretha Franklinit ja muut 1960-luvun lopun merkittävimmät popparit ovat kyllä hallussa, ja jonkin verran olen perehtynyt myös jatsiin ja klassiseen, joten perspektiiviä kyllä on. Ei sinulla ole sattunut käymään mielessä, että ihmisillä voi tosiaan olla erilaisia mielipiteitä kuin sinulla? Mainitsemasi viisi Princen albumia ovat monien mielestä ne tärkeimmät, mutta eiköhän muistakin albumeista saa tykätä. Ja vaikka tähtikultti Princen ympärillä 1980-luvun jälkeen hiipuikin, eivät hänen taitonsa mihinkään kadonneet. Tällä vuosituhannella harva on tehnyt niin hyviä biisejä kuin vaikkapa Musicology, eikä kukaan parempia. Se nyt ainakin on ihan fakta, joka muidenkin kuin Prince-fanien on pakko myöntää todeksi, niin kipeää kuin se ehkä tekeekin ;)

Lue lisää

on väittää, että Around the World in a Day olisi parempi kuin mikään Stevie Wonderin ennen 80-lukua tekemä levy. Tällä Princen vuoden 1985 albumilla ei ole yhtäkään klassikkoa, kaksi usa:n top10-hittiä kyllä (joista vaan kumpikaan ei mennyt briteissä topkymppiin, ja molemmat kuulostavat aika vanhentuneilta nyt jo).

Talking Book, Music of My Mind ja Fulfillingness' First Finale ovat klassikkolevyjä, siis nimenomaan levyinä ja kokonaisuuksina ja piäksävät Around the World in a Dayn aivan kevyesti. Puhumattakaan Innervisionsista ja Songs in the Key of Lifesta.

Vai on Songs-tupla epätasainen? No onhan se johonkin Innervisionsiin verrattuna, mutta en yhtään tajua, miten Batmanin ja Controversyn tasoisia levyjä hienoina teoksina pitävä tyyppi voi pitää Songs in the Key of Lifen kaltaista soul-musiikin klassikkoa ja tuotannollista merkkipaalua (joka sisältää ainakin VIISI klassikkoakappaletta) epätasaisena.

Totta kai tajuan, että makuasia on makuasia. Mutta en ymmärrä, miten teillä suurfaneilla on noita mustia pisteitä ihailemienne artistienne kohdalla. Ei kertakaikkisesti kukaan voi olla niin pelottavan fanisokea, että pitää jotain Batmania oikeasti sellaisena levynä, että se on "heikko vain Princen muihin levyihin verrattuna". Tai joku Planet Earth olisi parasta 2000-luvun musiikkia, niinhän sinä siis väität lähes!

Sitä paitsi Stevie Wonder levytti jo 1960-luvulla ja saavutti tuotannon huippunsa 1970-luvulla. Sinä vertaat Wonderin 80-lukua Princen 80-lukuun. Jälkimmäisellä tuo aikakausi oli kulta-aikaa, Wonderille uran ehkä kehnointa periodia.

käsittämätöntä kirjoitti:

on väittää, että Around the World in a Day olisi parempi kuin mikään Stevie Wonderin ennen 80-lukua tekemä levy. Tällä Princen vuoden 1985 albumilla ei ole yhtäkään klassikkoa, kaksi usa:n top10-hittiä kyllä (joista vaan kumpikaan ei mennyt briteissä topkymppiin, ja molemmat kuulostavat aika vanhentuneilta nyt jo).

Talking Book, Music of My Mind ja Fulfillingness' First Finale ovat klassikkolevyjä, siis nimenomaan levyinä ja kokonaisuuksina ja piäksävät Around the World in a Dayn aivan kevyesti. Puhumattakaan Innervisionsista ja Songs in the Key of Lifesta.

Vai on Songs-tupla epätasainen? No onhan se johonkin Innervisionsiin verrattuna, mutta en yhtään tajua, miten Batmanin ja Controversyn tasoisia levyjä hienoina teoksina pitävä tyyppi voi pitää Songs in the Key of Lifen kaltaista soul-musiikin klassikkoa ja tuotannollista merkkipaalua (joka sisältää ainakin VIISI klassikkoakappaletta) epätasaisena.

Totta kai tajuan, että makuasia on makuasia. Mutta en ymmärrä, miten teillä suurfaneilla on noita mustia pisteitä ihailemienne artistienne kohdalla. Ei kertakaikkisesti kukaan voi olla niin pelottavan fanisokea, että pitää jotain Batmania oikeasti sellaisena levynä, että se on "heikko vain Princen muihin levyihin verrattuna". Tai joku Planet Earth olisi parasta 2000-luvun musiikkia, niinhän sinä siis väität lähes!

Sitä paitsi Stevie Wonder levytti jo 1960-luvulla ja saavutti tuotannon huippunsa 1970-luvulla. Sinä vertaat Wonderin 80-lukua Princen 80-lukuun. Jälkimmäisellä tuo aikakausi oli kulta-aikaa, Wonderille uran ehkä kehnointa periodia.

Lue lisää

onko joku väittänyt niin? Kannattaa katsoa mitä joku oikeasti sanoo ja mitä se "lähes väittää". Controversy on kyllä huomattavasti parempi levy kuin Batman, mutta minäkin itkisin ilosta, jos vaikkapa Michael Jackson pystyisi edes Batmanin tasoisen levyn vielä tekemään. Saati sellaisen biisin kuin Musicology tai Planet Earth. Talking Book, Music of My Mind ja Fulfillingness' First Finale ovat hienoja levyjä, mutta ei Around the World in a Day niille häviä missään suhteessa. Ja kuulostaahan ne Stevie Wonderinkin syntikkasoundit jo vanhentuneilta.

- mutta kirjoitti:

onko joku väittänyt niin? Kannattaa katsoa mitä joku oikeasti sanoo ja mitä se "lähes väittää". Controversy on kyllä huomattavasti parempi levy kuin Batman, mutta minäkin itkisin ilosta, jos vaikkapa Michael Jackson pystyisi edes Batmanin tasoisen levyn vielä tekemään. Saati sellaisen biisin kuin Musicology tai Planet Earth. Talking Book, Music of My Mind ja Fulfillingness' First Finale ovat hienoja levyjä, mutta ei Around the World in a Day niille häviä missään suhteessa. Ja kuulostaahan ne Stevie Wonderinkin syntikkasoundit jo vanhentuneilta.

Lue lisää

jos mietit ihan tosissasi, niin Talking Book on kyllä parempi levy kuin Around... Se ei makuasiakaan edes oikein ole, kun TB sisältää pari kolme klassikkobiisiä...

vaan silti kirjoitti:

jos mietit ihan tosissasi, niin Talking Book on kyllä parempi levy kuin Around... Se ei makuasiakaan edes oikein ole, kun TB sisältää pari kolme klassikkobiisiä...

tosiaan käytit argumenttina sitä että Stevien kasarimusiikki kuulostaa syntikoiltaan kasarilta. No, mietipä sitä, että yksikään 70-luvun Stevie Wonder -albumi ei suinkaan kuulosta ajaltaan ja se oli miehen kulta-aikaa. Princen kultakauden heikoimpiin levyihin kuuluva Around... ei pärjää Talking Bookille yms., mutta totta kai Princen Sign O the Times on yhtä kova kuin Innervisions.

että... kirjoitti:

tosiaan käytit argumenttina sitä että Stevien kasarimusiikki kuulostaa syntikoiltaan kasarilta. No, mietipä sitä, että yksikään 70-luvun Stevie Wonder -albumi ei suinkaan kuulosta ajaltaan ja se oli miehen kulta-aikaa. Princen kultakauden heikoimpiin levyihin kuuluva Around... ei pärjää Talking Bookille yms., mutta totta kai Princen Sign O the Times on yhtä kova kuin Innervisions.

Lue lisää

on toki kova levy, mutta kyllähän senkin syntikat kuulostaa 1970-luvulta. Eipä tuo sinänsä mitään haittaa, jos biisit ovat sitä luokkaa kuin vaikkapa living for the city, jonka minäkin kelpuuttaisin kaikkien aikojen kymmenen kovimman biisin joukkoon... sinne muuten mahtuu myös ainakin yksi Aretha Franklin ja kuusi princen biisiä ;)

Ainahan levyt nimenomaan soundiensa puolesta ovat aikansa lapsia (poikkeuksen ehkä muodostavat akustiset kokoonpanot, jotka eivät koskaan kuulosta muodikkailta mutta eivät liioin vanhentuneilta. Jos et usko, tsekkaa vaikka Miles Davisin Kind of Blue). Princekin kuulostaa niin kasarilta, kun sattui olemaan yksi niistä, jotka loi sen soundin. Biisien varassa levy kestää, jos on kestääkseen. Around the World in a Day oli levy, jonka yhdeksästä raidasta kymmenen oli klassikoita. Se kymmenes klassikko oli She's always in my hair, joka aikanaan mahtui vain Raspberry Beret'n b-puolelle ;) Siitä olen samaa mieltä, että ei tämä levy toki Sign O the Times -albumille pärjää, mutta mikäpä pärjäisi.

Daddy Pop kirjoitti:

on toki kova levy, mutta kyllähän senkin syntikat kuulostaa 1970-luvulta. Eipä tuo sinänsä mitään haittaa, jos biisit ovat sitä luokkaa kuin vaikkapa living for the city, jonka minäkin kelpuuttaisin kaikkien aikojen kymmenen kovimman biisin joukkoon... sinne muuten mahtuu myös ainakin yksi Aretha Franklin ja kuusi princen biisiä ;)

Ainahan levyt nimenomaan soundiensa puolesta ovat aikansa lapsia (poikkeuksen ehkä muodostavat akustiset kokoonpanot, jotka eivät koskaan kuulosta muodikkailta mutta eivät liioin vanhentuneilta. Jos et usko, tsekkaa vaikka Miles Davisin Kind of Blue). Princekin kuulostaa niin kasarilta, kun sattui olemaan yksi niistä, jotka loi sen soundin. Biisien varassa levy kestää, jos on kestääkseen. Around the World in a Day oli levy, jonka yhdeksästä raidasta kymmenen oli klassikoita. Se kymmenes klassikko oli She's always in my hair, joka aikanaan mahtui vain Raspberry Beret'n b-puolelle ;) Siitä olen samaa mieltä, että ei tämä levy toki Sign O the Times -albumille pärjää, mutta mikäpä pärjäisi.

Lue lisää

Innervisionsin soundit ovat minusta ajattomia, kuten ovat vaikkapa myös The Beach Boysin Pet Sounds, The Beatlesin Rubber Soul, Marvin Gayen What's Going On ja Princen Parade. SOTT-levylle vetää vertoja ties kuinka moni julkaisu, tupla-albumeista ainakin The Clashin London Calling. Mutta Sign Of The Times on kyllä se Princen yksi levy, jonka voi kelpuuttaa alltime-albumeitten joukkoon.

Around the World in a Day -lp:llä ei ole klassikoita, mutta ok-matskua kyllä.

se siis siitä kirjoitti:

"mustan musiikin ruhtinaan valtakauden" jatkumisesta. Nyt tulee paluu Symbol-vuosiin. :)

Prince oli aikanaan niin hyvässä vedossa - kasarilla siis - ettei nää uudet heikommat jutut uppoa kuin superfaneihin. Kriittiset kuulijat eivät mitään Planet Earthia kelpuuta suosikkialbumeihinsa, mutta faneilta puuttuu arviointikyky.

Lue lisää

meni näköjään USA:ssa kakkoseksi ja oli Stokkallakin 15 myydyimmän levyn joukossa. Ei hassummin triplalevyltä - Emancipationhan ei aikanaan yltänyt USA:ssa top 10:iin, ja tähän asti luultiin ettei triplat koskaan. Prince on siis yhä mustan musiikin ruhtinas myös kaupallisesti. Taiteellisessa mielessähän se on sitä ollut aina. Eihän Planet Earth ole mikään uusi Purple Rain, mutta kyllä se nykyisen r&b:n seassa loistaa kuin timantit ja helmet tunkiossa.

Nyt näyttäis, että se on tilattavissa ennakkohintaan 12,99 £ tuolta:
http://hmv.com/hmvweb/simpleSearch.do?searchUID=7307196892111154241&pGroupID=-1&adultFlag=false&primaryID=-1&simpleSearchString=LOTUSFLOW3R&btnSubmitSearch.x=8&btnSubmitSearch.y=7

Target lienee ainoa taho, jonka kanssa Princellä on sopimus levyn julkaisemisesta. Muun maailman tilanne on epäselvä. Tosin levy(t) tulevat ladattaviksi Princen nettisivustolle, joten sieltä ainakin sen saa. Itse haluan kuitenkin mieluummin musiikin fyysisessä(kin) muodossa.

whitedove kirjoitti:

Nyt näyttäis, että se on tilattavissa ennakkohintaan 12,99 £ tuolta:
http://hmv.com/hmvweb/simpleSearch.do?searchUID=7307196892111154241&pGroupID=-1&adultFlag=false&primaryID=-1&simpleSearchString=LOTUSFLOW3R&btnSubmitSearch.x=8&btnSubmitSearch.y=7

Target lienee ainoa taho, jonka kanssa Princellä on sopimus levyn julkaisemisesta. Muun maailman tilanne on epäselvä. Tosin levy(t) tulevat ladattaviksi Princen nettisivustolle, joten sieltä ainakin sen saa. Itse haluan kuitenkin mieluummin musiikin fyysisessä(kin) muodossa.

Lue lisää

biisit saa cd:lle poltettua, eihän cd-r/cd-rw levyt kalliita ole. Vaan kyllä minäkin haluaisin levyn "virallisena" versiona.

Itsellä ei ole ihan kaikkia Princen levyjä, omistan levyt vuosilta 1979-1996 Chaos & Disorderia lukuun ottamatta sekä Hits/B-sides kokoelman ja Musicologyn. Onhan tossa joku parikymmentä levyä =)

Ostin tänään stockalta Lotusflowerin! Siellä siis ainakin myynnissä...

Mikke kirjoitti:

Ostin tänään stockalta Lotusflowerin! Siellä siis ainakin myynnissä...

ja oliko se Helsingin piste?

haluan myös kirjoitti:

ja oliko se Helsingin piste?

ei kun 24,90 euroa! Ei paha hinta triplasta =)

ei kun 19,99 kirjoitti:

ei kun 24,90 euroa! Ei paha hinta triplasta =)

on myynnissä myös cdon.comissa kolmellakympillä. Pitäis kyllä ostaa se tässä lähiaikoina. Ollaanhan sitä kehuttu jopa Princen 2000-luvun parhaaksi plätyksi. Peittoaako Musicologya, se jää sitten nähtäväksi. Mä kyllä olin kuullu että tuo tripla tulis myyntiin vaan Targettiin, mutta nyt sitä saa jo näin monesta paikkaa. Hyvä juttu! :P

tilt kirjoitti:

on myynnissä myös cdon.comissa kolmellakympillä. Pitäis kyllä ostaa se tässä lähiaikoina. Ollaanhan sitä kehuttu jopa Princen 2000-luvun parhaaksi plätyksi. Peittoaako Musicologya, se jää sitten nähtäväksi. Mä kyllä olin kuullu että tuo tripla tulis myyntiin vaan Targettiin, mutta nyt sitä saa jo näin monesta paikkaa. Hyvä juttu! :P

Lue lisää

Lotusflower on nyt ollut aktiivisessa kuuntelussa jonkin aikaa, ja ensimmäinen levy (psykedeelistä rokkia ja soulia tarjoileva LOTUSFLOW3R, joka palauttaa mieleen, miten kova kitaristi Prince on) on parasta mitä mies on tällä vuosituhannella saanut aikaan. Kaikki biisit lähtevät lentoon viimeistään kitarasoolon aikana, monet muutenkin. Crimson & Clover muuten löytyy vain CD:ltä. Jos lataat levyn netistä, tämä biisi ei ole mukana, vaan jokin muu (en nyt muista mikä, mutta sitä taas ei tällä CD:llä ole).

****

MPLSOUND retroilee 1980-luvun alkupuolen hengessä, mieleen tulee lähinnä Controversy, joka sekin loppui 1950-luvun tyyliseen rock-biisiin. Prince soittaa, laulaa, säveltää, sanoittaa sovittaa ja tuottaa taas kaiken. Ja sehän kuulostaa hyvältä, vaikka monesta biisistä tuleekin mieleen samantapainen mutta parempi 1980-luvulla tehty kappale (No more candy 4 U ja Jack U Off eivät ole ainoa tällainen pari, jonka levyltä voi bongata).

***

Bria Valente on ihan OK, Sade-tyyppistä kutusoulia. Tylsemmin tuotettu kuin MPLSOUND mutta parempia biisejä. Lotusflowerilla taas on kohdallaan kutakuinkin kaikki.

***

Ei tämä ole siis uusi Sign of the times tai Purple Rain, mutta ei kai sitä kukaan odottanutkaan. En siis suosittele ensimmäiseksi Prince-hankinnaksi tätä levyä, sillä nyt Prince saarnaa niille jotka ovat jo käännytettyjä. Ne jotka vielä etsivät pelastusta kääntyvät em. kasariklassikkojen puoleen ;)

Ai niin, saarnaamisesta puheen ollen: älkää peljätkö, tämä ei liioin ole uusi Rainbow Children. Nyt keskitytään kepittämiseen eikä uskonnolliseen julistukseen. RC:n sanoitukset taisivat olla monille liikaa, vaikka sekin toki svengasi paremmin kuin Vartiotorni.

Daddy Pop kirjoitti:

Lotusflower on nyt ollut aktiivisessa kuuntelussa jonkin aikaa, ja ensimmäinen levy (psykedeelistä rokkia ja soulia tarjoileva LOTUSFLOW3R, joka palauttaa mieleen, miten kova kitaristi Prince on) on parasta mitä mies on tällä vuosituhannella saanut aikaan. Kaikki biisit lähtevät lentoon viimeistään kitarasoolon aikana, monet muutenkin. Crimson & Clover muuten löytyy vain CD:ltä. Jos lataat levyn netistä, tämä biisi ei ole mukana, vaan jokin muu (en nyt muista mikä, mutta sitä taas ei tällä CD:llä ole).

****

MPLSOUND retroilee 1980-luvun alkupuolen hengessä, mieleen tulee lähinnä Controversy, joka sekin loppui 1950-luvun tyyliseen rock-biisiin. Prince soittaa, laulaa, säveltää, sanoittaa sovittaa ja tuottaa taas kaiken. Ja sehän kuulostaa hyvältä, vaikka monesta biisistä tuleekin mieleen samantapainen mutta parempi 1980-luvulla tehty kappale (No more candy 4 U ja Jack U Off eivät ole ainoa tällainen pari, jonka levyltä voi bongata).

***

Bria Valente on ihan OK, Sade-tyyppistä kutusoulia. Tylsemmin tuotettu kuin MPLSOUND mutta parempia biisejä. Lotusflowerilla taas on kohdallaan kutakuinkin kaikki.

***

Ei tämä ole siis uusi Sign of the times tai Purple Rain, mutta ei kai sitä kukaan odottanutkaan. En siis suosittele ensimmäiseksi Prince-hankinnaksi tätä levyä, sillä nyt Prince saarnaa niille jotka ovat jo käännytettyjä. Ne jotka vielä etsivät pelastusta kääntyvät em. kasariklassikkojen puoleen ;)

Ai niin, saarnaamisesta puheen ollen: älkää peljätkö, tämä ei liioin ole uusi Rainbow Children. Nyt keskitytään kepittämiseen eikä uskonnolliseen julistukseen. RC:n sanoitukset taisivat olla monille liikaa, vaikka sekin toki svengasi paremmin kuin Vartiotorni.

Lue lisää

Muistelemasi kappale on "The Morning After" LotusFlow3r nettilatauksessa.
Ihan kelpo kipale sekin.