onko totta, että jos synnyttäjä on hyvin rauhallinen ja hengittelee rauhassa eikä hätiköi tai kilju koko aikaa, niin hän voi välttyä suurimmilta repeämiltä? vai onko sillä rauhallisuudella mitään tekemistä koko asian kanssa..ja onko totta, että jos on todella timmissä kunnossa eli on tosi tiukat lihakset niin synnytys voi olla vaikeampi??? kiitos vastauksista..
rauhallinen synnyttäjä
lillukka lallukka
5819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä paremmat lihakset siellä alhaalla on, niin sen helpommin sä sen lapsen sieltä pihalle työnnät, jos tiedät miten niitä lihaksia käytetään. Kätilöt kyllä opastaa.
Mitä rennommin pystyt siinä tilanteessa olemaan niin sen enemmän ehdit huomata oman kroppasi viestit, ja tunnet milloin ponnistaa ja milloin huilia.Mä en huutanut saatika kiljunut. Mitä nyt voihkin ja vaikeroin ja murisin. Eihän sitä energiaansa kannata siihen huutamiseeen laittaa.
Mulla molemmat synnytykset on mennyt todella nappiin koska olen pystynyt elämään sen kivun mukana ja pystynyt olemaan rento samaan aikaan. Ekassa synnytksessä kolme tikkiä jotka laitettiin esteettisistä syistä, niitä ei olisi tarvittu ja toka täysin ilman haavoja. Kummassakaan ei kivunlievitystä juuri sen takia että halusin kroppani kertovan minulle mitä tehdään seuraavaksi.
Ponnisusvaihe kesti molemmissa synnytyksissa noin viisitoista minuuttia, (mulla pitkä aika supistusten välissä, muuten ois menny vielä nopeemmin...)ja kolmella työnnöllä ne sieltä tuli:-)
Ei sitä ihan noin voin yleistää, mutta kyllä rentoudella synnytyksessä pääsee pitkälle. Rento synnyttäjä hengittää paremmin, jolloin oma ja vauvan hapetus pysyvät parempana. Rentous edistää kehon omaa oksitosiinihormonin tuotantoa, mikä taas edistää synnytystä. Ja rentous edistää kivun sietämistä. Kipu ei ole vain fyysisen mekaanista, vaan hyvin pitkälti kiinni korvien välistä ja hormonituotannosta. Rento synnyttäjä sietää kipua paljon enemmän, ja pystyy myös etsimään luontaisesti keinoja helpottaa sitä esim. liikkumalla, äänillä ja asennoilla.
Rentous synnytyksessä aiheuttaa siis positiivisen kehän joka parantaa vauvan ja äidin vointia ja edistää synnytyksen luonnollista etenemistä. Ja luonnollisesti etenevä synnytys yleensäottaen menee paremmin jolloin myös riski pahoihin repeämiin vähenee.
En tiedä miksi, mutta mä olin tosi rauhallinen kummassakin synnytyksessä, ehkä hormonit vaikuttaa. Oli jotenkin sellainen päättäväinen rauhallinen fiilis, varsinkin toisen synnytyksen aikana. Luulin, että olisin jännittänyt enemmän. Eka synnytys kesti 6 tuntia (ekoista säännöllisistä supistuksista syntymään), toinen 2 tuntia, ekalla kerralla laittoivat yhden tikin, toinen kerta oli niin helppo, että synnytyksen jälkeen olisin voinut lähteä kotiin vaikka heti, aivan kun ei olis edes synnyttänyt. Normaalisti pystyi istumaankin heti.
Ekassa synnytyksessä käytettiin epiduraalia ja ilokaasua, toinen meni lähes luomuna, kun ilokaasu yökötti, en sit käyttänyt sitäkään, kun alussa. Epiduraalia toivoin, mutta synnytys etenikin niin nopeesti, että ei ehditty antamaan, ehkä hyvä niin.
No mitä rauhallisempi on, sen rennompikin samalla. Eli jos hysteerisenä huutaa ja kiljuu, varmasti tulee samalla jännittäneeksi lihaksia turhaan ja synnytys ei suju ainakaan niin sujuvasti kuin olisi mahdollista ja sitä kautta lisää riskiä esim. repeämille.
Mitä tuohon timmiyteen tulee, voin ainakin omalta kohdalta sanoa että avautumisvaihe oli todella tuskaista, johon vaikutti varmasti mun vahvat vatsalihakset. Näin mulle kätilökin sanoi, siis että treenatut lihakset joutu tosi koville ja aiheutti kipua. Mutta tuokin varmasti vaihtelee, eli ei varmasti pidä kaikkien kohdalla paikkaansa.
eli huusin ääneni käheäksi, minä sain tosin tästä voimaa, kuin että olisin pidättänyt huutoani. Ponnistusvaihe kesti ekalla 20min, toisella kertaa 1 min..