Olin viime viikolla sairaalassa ja kotiin pääsyn ehtona olisi ollut että ensimmäisenä yönä ei saisi nukkua yksin, no kerroin siinä lääkärille että asun yksin, lääkäri sanoin että pyydä joku ystäväsi yöksi niin kuin olisi itsestään selvyys että kaikilta ihmisilta löytyy ystäviä. Sanoin sitten aivan suoraan että minulla ei ole yhtään ystävää, lääkäri siinä katseli suu auki. Pääsin sitten vasta eilen pois.
Tuntuu vain pahalta huomata että elämässä ei ole ketään kuka välittäisi, kukaan ei ikinä sano kuinka tärkeä ihminen olisin, olen vain ilmaa muille ihmisille kukaan ei huomaa. Elämä on pelkkää harmaata arkea.
Tuntuu vain pahalta huomata että elämässä ei ole ketään kuka välittäisi, kukaan ei ikinä sano kuinka tärkeä ihminen olisin, olen vain ilmaa muille ihmisille kukaan ei huomaa. Elämä on pelkkää harmaata arkea.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tiedän tunteen. Itselläni oli sama tilanne aikoinaan. Olin ollut silmäleikkauksessa ja se osasto jolla olin, oli ns. päiväosasto. Hoitaja joutui jäämään ylitöihin takiani ja lopulta taluttamaan minut yksin taksiin puolisokeana. Menin siis yksin kotiin vaikka en olisi saanut olla yksin, enkä edes nähnyt kunnolla.
Ja joskus "hieman" keljuttaa kun tälläkin palstalla ihmiset marisevat yksinäisyyttään vaikka ovat parisuhteessa ja/tai on liuta kavereita mutta he eivät ole marisijan mielestä "sopivia".
Voimia ja paranemista sinulle : ) Jos se nyt yhtään lohduttaa niin et ole ainoa joka on täysin yksin.
kokee ettei itse ole sopiva? Lakkasin pitämästä yhteyttä yhteen (ainoaan) kaveriini, koska tuntui etten osannut olla hänen kanssaan ja toinen piti minusta enemmän kuin minä hänestä.
No, kunhan mietin.
Vaikka yksinäisyyttä marisevalla voi olla kumppani tai läheisiä, niin tämä voi kuitenkin olla ulkopuolinen ja kokea ulkopuolisuutta joka on yksi yksinäisyyden muoto. Yksinäisyys on isokirjo, ei ole olemassa vain yhdenlaista yksinäisyyttä.
Olen aina ollut yksin. Todettiin eräs sairaus vähän aikaa sitten ja heti oletettiin että on joku tukemassa, mutta jouduin sitten sanomaan että eipä ole ja yksin asun.
Tarjottiin kyllä että voisin mennä johonkin ryhmään tms. mutta kieltäydyin koska tiedän ettei uudet ystävät tätä yksinäisyyttä poista. Heitähän näkee vain joskus, ja siihenkin tarvitsisi kovasti voimavaroja eikä ole ketään tukemassa.
Ei ne lääkärit tahdo sellaista hokata. Ne olettaa että muillakin menee melkein yhtä hyvin. Kaikilla ei tosiaan ole sellaisia saattajia saatavilla. Mulla oli vuosia sellainen tilanne, mutta varmaan nykyään olis tyyppejä, joille voisin soittaa jos tarvis saattajaa. Mutta ei oikein ketään, jota pystyis pyytämään yöksi.
Ei muakaan hoitaneet lääkärit/psykiatrit/terkkarit varmaan tiedä minun todellista yksinäisyyttäni, vaikka olen siitä puhunut.
Olipa koskettava pätkä elämästäsi. Muutama yksinkertainen sana, ja ne saivat sydämeni jättämään lyönnin välistä. Näen varmaan yöllä unta tästä.
Tiedän hyvin tunteen, tuon yksinäisyyden. Välillä se hämää uskomaan, että millään ei oikeastaan ole mitään väliä. Se saa odottamaan kuolemaa, aivan kuin kuolema olisi hyväkin asia.
Kirjoitit, että lääkäri katseli suu auki, kun kerroit, ettei ole ketään. Tyypillistä. Se sattuu. Vaikka yrität ajatella, että olet kivun yläpuolella, niin huomaat pian, että et kuitenkaan ole. Yksinäisyys, ja muiden röyhkeä kummastelu ja vähättely koskee. Ei mahda mitään.
Minulle tulit tärkeäksi jo nyt, näiden muutamien sanojen perusteella. Varmasti mietin vielä pitkän ajan jälkeen, mitä kuuluu sille nuorelle miehelle, jolla ei ollut ketään. Minä huomasin sinut - huomaatko, että huomasin?
[email protected]
"Sanoin sitten aivan suoraan että minulla ei ole yhtään ystävää, lääkäri siinä katseli suu auki. Pääsin sitten vasta eilen pois.
Tuntuu vain pahalta huomata että elämässä ei ole ketään kuka välittäisi, kukaan ei ikinä sano kuinka tärkeä ihminen olisin, olen vain ilmaa muille ihmisille kukaan ei huomaa. Elämä on pelkkää harmaata arkea. "
Mieti ja pohdiskele asioita epätoivon hetkinä, niin löydät syyn tilanteeseesi. Sinä olet syytön, ne ovat ne muut ihmiset. Jotkut ovat syntyneet yksinäisiksi, kuten Einstein ja monet muut.
Miksi sinulla pitäisi olla ystäviä, kun niillä on tuolainen asenne sinua kohtaan.
Kirjoittele nettiin katso leffoja, elämä on muutenkin täysin merkityksetön. Ei tarvitse olla mitään, eikä tulla miksikään.
Kannattaako syytä omaan yksinäisyyteen lähteä etsimään muista ihmisistä? Mitä se hyödyttää? Helposti siinä vaan katkeroituu ja muuttuu niin negatiiviseksi muita kohtaan, että menettää täysin kaikki mahdollisuutensa kavereiden saamiseen. Ja samalla kun sinetöi yksinäisyytensä lopullisesti, muuttuu juuri sellaiseksi jota nyt halveksii...
Ja samoin kävi minullekin kun olin pienessä leikkauksessa jossa käytetiin selkäydinpuudutusta. En päässyt kotiin vaan jouduin olemaan sairaalassa yötä koska olen yksin.
Ei minuakaan kukaan vapaaehtoisesti hakenut kotiin leikkurista. Alaleuasta luuta pois kahden puolen ja siirteet ylös poskionteloon. Kotiin ei saanut yksin jäädä yöksi. Kovat säryt. Pyörryin lähes 3 päivää myöhemmin apteekkiin. Jouduin sairaalaankin. Verta Olin menettänyt liikaa. Pilliruoka 10 pv. Selvisin. Työikäinen ja kiva kaikille. Ei ystäviä. Pyysin ennakolta apua, kaikki kieltäytyivät.
huom ! aloittaja pääsi sairaalasta 2009….ongelma on sikäli ohi...
Mahtaakohan olla hengissäkään enää aloittaja yksinäisyytensä takia.
Minulla on sosiaalisia kontakteja ja jopa sisko samassa kaupungissa, mutta aika korkea kynnys olisi tarjoutua jonkun nurkkaan tai pyytää joku yöpymään asuntooni jos olisin aloittajan tilanteessa. Et ole ainut Suomessa jolla käy näin.
Nykyään ei vain viitsi tulla niin lähelle toista, mieluummin tavataan ulkona tai jossain julkisessa tilassa kuin kodeissa.
Aloittaja olet tärkeä ihminen.