Ongelmanani on sosiaalinen pelko, kuten siitä lähinnä Yksinäisyys-palstalla olen kirjoittanutkin. Nyt kotona olen ihan rentona, kun ei tarvitse olla esillä. Mutta auta armias kun kävelee keskustassa tai jossakin tilassa, siellä se iskee.
Pelkoni ei ole fyysistä väkivallan pelkoa, vaan näkyminen ja huomatuksi tuleminen ovat syynä. Pahimmillaan se nousee pintaan kun on aukealla paikalla, kuten torilla tai kauppakeskuksissa.
"Hoitava" psykiatrini vähät välittää näistä peloista. En koe saaneeni näihin ongelmiin riittävää apua. En tiedä olisiko joku terapia avuksi? Toisaalta uskon enemmän siedätyshoitoon, jossa altistan itseäni niihin pelottaviin tilanteisiin. Tunne-elämää latistavien ssri-lääkkeiden käytöstä yritän pikku hiljaa luopua. Toki ne vähentävät tuntemista, siis pelkoakin, mutta ne saavat minut liian zombieksi.
Sosiaalinen pelko saa minut aika hermostuneeksi. Olen jännittynyt ja kiinnostukseni on pääasiassa itsessä. Tilannetta helpottaisi rentous, jolloin uskaltaisin huomata toiset ihmiset muutenkin kuin uhkana. Sekin helpottaisi, jos olisi sellainen kaveri jonka kanssa voisi yhdessä kiertää läpi pelottavia tilanteita. Olisi myös kiva löytää mukava nainen kumppaniksi, mutta näin pelokkaana parisuhteen muodostaminen on huomattavan vaikeaa.
Pelkoni ei ole fyysistä väkivallan pelkoa, vaan näkyminen ja huomatuksi tuleminen ovat syynä. Pahimmillaan se nousee pintaan kun on aukealla paikalla, kuten torilla tai kauppakeskuksissa.
"Hoitava" psykiatrini vähät välittää näistä peloista. En koe saaneeni näihin ongelmiin riittävää apua. En tiedä olisiko joku terapia avuksi? Toisaalta uskon enemmän siedätyshoitoon, jossa altistan itseäni niihin pelottaviin tilanteisiin. Tunne-elämää latistavien ssri-lääkkeiden käytöstä yritän pikku hiljaa luopua. Toki ne vähentävät tuntemista, siis pelkoakin, mutta ne saavat minut liian zombieksi.
Sosiaalinen pelko saa minut aika hermostuneeksi. Olen jännittynyt ja kiinnostukseni on pääasiassa itsessä. Tilannetta helpottaisi rentous, jolloin uskaltaisin huomata toiset ihmiset muutenkin kuin uhkana. Sekin helpottaisi, jos olisi sellainen kaveri jonka kanssa voisi yhdessä kiertää läpi pelottavia tilanteita. Olisi myös kiva löytää mukava nainen kumppaniksi, mutta näin pelokkaana parisuhteen muodostaminen on huomattavan vaikeaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on oikea paikka sinulle keskusteluun lentopelosta
En tiedä, yritän vain arvailla, mistä tuollainen pelokkuus on saanut alkunsa. Sinun pitäisi itse se tietää, kun kumminkin pystyt omaa tilannettasi mietiskelemään.
Varmaa on kumminkin, ettei se ole normaalia eikä tavallistakaan.
Mulla on itselläni juuri samanlaisia pelkoja, et ole yksin. Terapia (niitäkin on monenlaisia) kannattaa kyllä, hypnoosista on myös oikeasti apua.
Se vois ehkä tuoda ratkaisun?
Käsittääkseni siinä avataan niitä tunnelukkoja, jotka ovat syntyneet lapsuudessa. Niitä ei ehkä aikuisena ollenkaan enää tiedosta ja ymmärrä mistä ne ovat lähtöisin. Niistä vaan kärsii alitajuisesti tunteillaan.
Koska ekan kerran pelkäsit ihmisiä/ jotain tiettyä ihmistä? Miksi?
Mikä olisi hirveintä mitä ihmiset voisivat sulle aiheuttaa?
Ehkei se oliskaan NIIN hirveetä?
Hypnoosi on toinen juttu, mikä voisi auttaa sinua.
Kyllä maailmassa on paljon pelokkaita naisia. (Täällä yksi!). Erityisesti pelkään itsevarmoja ja kaikkitietäviä tyyppejä. Mieluummin tutustuisin johonkin epävarmaan, joka tuntuisi läheiseltä. Siis tilanteesi ei ole ollenkaan toivoton. Tsemppiä vaan ja yritystä kehiin!
Pelkoni johtuvat varmasti jostakin lapsuudesta saakka vaikuttaneesta tunnelukosta.
Kai en lapsena osannut pahemmin pelätä nähdyksi tulemista. Ongelmani alkoivat paheta kai viimeistään yläasteiässä. Olen vaan alkanut pikku hiljaa pelätä nähdyksi tulemista.
Hirveintä olisi tietenkin joutua pilkan ja nöyryytyksen kohteeksi jonkun ryhmän edessä. Vaikka että minulle naurettaisiin joukon voimin.
Normaalissa jokapäiväisessä häpeäntunteessa en pelkää mitään joukkopilkkaa, vaan häpeän yksinliikkumista. Pelkään huomion kohteeksi joutumista ja että herätän negatiivisia ajatuksia. Mutta monet ovat sanoneet, ettei minun todellakaan tarvitse hävetä itseäni.
Mukava kuulla että kaltaisiasi naisia on :). En minäkään pidä liian itsevarmoista ja rehvastelevista naisista. Mutta miten asuinkaupungissa sitten törmää sopiviin sinkkunaisiin, sitä olen miettinyt ja yrittänyt laajentaa sosiaalisia piirejä.
kognitiivisessa psykoterepiassa juuri on kyse siitä että mennään sinne jännittäviin tilanteisiin ja "altistetaan". sosiaaliseen jännitykseen erittäin passeli hoitokeino, ikävä kyllä pelkästään puhumalla siitä ei voi päästä eroon.
hoidossa mennään?
Ei minulle keskustelut enää auta, vaan on tosiaan mentävä niihin pelottaviin tilanteisiin. Lisäksi kun löysin hyvän vertaistukiryhmän, tunnen vihdoin lähteneeni kunnolla kohtaamaan ne pelottavimmat tilanteet :).