Olen 15-vuotias tyttö, joka pari kuukautta sitten joutui seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Olen nyt raskaana. En voi hyväksyä aborttia. Mutta minua etoo ajatus, että kohdussani on sen hirviön lapsi. Tottakai pitäisin hyvänä tätä lasta, mutta se muistuttaisi minua aina vain pahemmin siitä tapahtuneesta... Ehkä ei ihan oikea paikka avautua, mutta haluaisin kommentteja.
hyväksikäytetty
_marissa_
202081
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Oletko miettinyt adoptiota?
kannattaisi miettiä lapsen antamista adoptioon...:) itse en pystyisi pitämään lasta jos olisin sinä...se olis kovin ahdistavaa,kun tietäsin mistä lapsi on saanut alkunsa. Ja kiintyisin lapseen luultavasti raskausajalla ja pitäisin lapsen,mutta varmasti joka päivä päässä kummittelisi se raiskaaja. Itse tekisin abortin,mutta ymmärrän myös jos et pysty sitä tekemään :) mieti adoptiota.
uskoisin että siinä vaiheessa kun lapsen synnyttää, niin vaikka sen isä olisi kuka vaan niin siihen on kiintynyt sen ollessa jo mahassa. abortti olisi varmasti helpompi tehdä. ethän sinä päättänyt tulla raskaaksi..
Muistathan varautua myös siihen, että nuoren ikäsi takia lääkäri voi kieltää sinulta raskauden loppuun viemisen ja synnytyksen.
Sinun on mentävä nyt heti lääkäriin.
Suomessa yksikään lääkäri pakota aborttiin!!!
Ihan niin kuin se olisi lapsesi vika, että sinut raiskattiin? Ei ole oikein rangaista lasta sen miehen teoista, joten pidä se.
ole noin yksinkertainen!
Mitä jos käykin niin että kiintymyssuhde lapseen kärsii sen vuoksi kuinka lapsi on saanut alkunsa? Voi olla että lapsi vain muistuttaisi siitä kamalasta kokemuksesta, eikä lapsi saisikaan tarvitsemaansa rakkautta? Ja äiti ei välttämättä itsekkään tiedosta käytöstään tällaisessa tilanteessa!
On jo tarpeeksi mullistavaa tulla äidiksi, ja varsinkin teininä. Jos monella äidillä tulee ongelmia toivottujenkin lasten kanssa niin mikä on mahdollisuus hyvään äiti/lapsi suhteeseen tällaisessa tapauksessa?
Asia ei ole niin mustavalkoinen. Tällaisessa tilanteessa joutuu myös miettimään keskeytystä vaikka se kuinka olisi omaa mielipidettä vastaan! Mihin tahansa vaihtoehtoon päätyy, se ei ole helppo! On se sitten keskeytys, adoptio tai lapsen pitäminen.. Päätös vaikuttaa koko loppuelämään kuitenkin. Itse en esim. pystyisi ikinä antamaan lastani pois!
raiskaajaa tunne, niin sillähän voi olla esim. jokin perinnöllinen tauti..mielenterveyden puolella.. :O
Itse tekisin abortin, vielä kun raskaus on alullaan, eikä sikiö juuri vauvaa vielä muistuta...
Tunnen raiskaajaan. Tai no tiedän ainakin. Olen puhunut tästä isosiskoni kanssa ja hän olisi abortin kannalla, vaikka yleensä ei sitä tukisikaan. Tilanne on vielä niin sekava, etten mitään päätöksiä tee. Juttelen vaikka terveydenhoitajan kanssa tästä. Silti luulen, että aborttia en tule ikinä tekemään.
Haluan vielä sanoa, että se ei ollu varsinainen raiskaus. Itse olin niin humalassa, etten pystynyt vastustelemaan, eikä tässä väkivaltaa käytetty. Vaikka henkisesti se melkoista väkivaltaa on, kun tuolla tavoin neitsyys viedään. Virheistä oppii.
Ei 15v:n tarvitse tuolla tapaa juoda - eikä kenenkään muunkaan.no niin kävi.. ei raiskaaja silti saa pakottaa. Tilanne on varmasti ahdistava ja olen itse kokenut vastaavia asioita, tulematta kuitenkaan raskaaksi. Mutta en ole ollut koskaan humalassa onneksi. Raskasta se on. Koita kuitenkin pärjätä, tsemppiä mitä ikinä teetkin!
Olet rikoksen uhri. Seksuaalinen hyväksikäyttö on rikos.
Muistathan sen, että jos pidät lapsen et voi lähteä bilereissuille käytännössä pariin kolmeen vuoteen lainkaan.
Ja tiedän tapauksen lähipiirissäni, että mies sai tuomion!
Tapanani ei todellakaan ole juoda, ainakaan tuohon kuosiin. Se oli se yksi kerta, mihin liittyy paljon kaikkea muutakin. Jos teiltä hakisin ymmärrystä tähän, pitäisi minun koko elämänkertani kertoa.
Biletykset on muutenkin jäänyt tuon tapauksen jälkeen, joten ei mitään hätää sen asian suhteen. Enpä ole kavereiden kanssa hauskaakaan sen jälkeen pitänyt.
Tosi ikävä tilanne!
Tuo asia tulee aina vaikuttamaan elämääsi, oli päätös mikä tahansa...
Minä tekisin todennäköisesti abortin, adoptioon en pystyisi.
Tsemppiä sinulle! Juttele terkkarin ja vanhempiesi kanssa!
Olen päättänyt pitää lapsen. Minulla on 17-vuotias poikaystävä, joka tukee minua päätöksessäni ja lupaa olla mukana kasvatuksessa, eli toimia isän asemassa. Ei sillä biologisella isällä mielestäni niin kovasti ole väliä. Omatuntoni ei kestäisi aborttia.
valinnallesi. Itse näin vuosia sinua vanhempana, en vaan uskoisi sokeasti 17-vuotiaan sanoihin. Varsinkaan, kun hän ei ole lapsen isä. Siis tuon ikäiset pojat muuttavat mieltään helposti myöhemmin, kun kuvioihin tulevat, ajokortit, baarit, armeija yms,yms. Heitä ei sitten yhtäkkiä huvitakaan olla vastuullinen isä.
Tarkoitan vaan, että sen varaan ei kannata laskea, että ymmärrät, että sinä ja vain sinä tässä tapauksessa olet päävastuullinen lapsesta. Mutta pidä hyvä huoli lapsestasi!!
hei, luin juttusi ja mun oli pakko vastata ja jakaa sun kanssa omat kokemukseni ja antaa toivoa ja voimaa jos vain mahdollista. Siis minut raiskasi joku tuntematon mies pari vuotta sitten. Tulin raskaaksi ja olin aivan suunniltani että mitä tekisin. Aborttiakin mietin mutta en kerta kaikkiaan voinut sitä itselleni hyväksyä. Ensinnäkään en usko että sikiö on vain epämääräinen solumöykky. Uskon vahvasti että se on ihminen, vaikkakin niin aluillaan enkä voinut aborttia tehdä... eteenkään kun näin pienen sydämen sykkivän ultramonitorissa, se oli pieni lapsi.. täysin viaton. Olin tarpeeksi aikuinen ymmärtämään että pieni lapsi on viaton, hän ei ole mitään tehnyt eikä ansaitse kuolla pois. Kärsin suunnattomasti raiskauksesta, olin jopa sairaalassakin, mutta päätin hoitaa itseni kuntoon, selvitä. En ole raiskauksen uhri vaan raiskauksesta selviytynyt!!!!!!!!! Joka tapauksessa sain upean tukiverkoston ympärilleni jota ilman en olisi selvinnyt. Sain rakkaan tyttäreni 9kk myöhemmin. Alku oli rankka mutta tukiverkostoni ei koskaan jättänyt mua yksin murehtimaan. Joskus oli vaikeaa luoda kontakti vauvaan etenkin jos voin muutenkin huonosti jos terapiassa puhuttiin aiheesta... mutta selvisin!! Rakastan lastani yli kaiken... Löysin jopa ihanan miehen näin vuosi myöhemmin kun tyttö 11kk joka on ottanut hänet kuin omakseen. Älä kuuntee idiootteja jotka puhuu kuinka lapsi on traumatisoitunut jo nyt, tai kantaa "hulluus" geeniä ja muuta roskaa. Lapsesi tarvitsee sua, ei muuta. ja sinustahan se lapsen kehitys ja hyvinvointi lähtee.... ei tyhmistä geeneistä jotak loppujen lopuksi vaikuttaa hyvin vähän olemukseen ja persoonaan... VOimaa sulle
Päätät, mutta hyväksikäyttö on tosiaan rikos. Ehkä haluasiit tehdä siitä ilmoitukset, ettei tämä hyväksikäyttäjä uusi tekoaan jonkun toisen kohdalla. Lapsesta taas, minusta sinun pitäisi keskeyttää raskaus. Koska lapsi ei ole syntynyt vapaasta tahdosta ja olet myös aika nuori. Tai pystyisitkö huolehtimaan lapsesta, joka syntynyt epämiellyttävissä olosuhteissa, koko loppuelämäsi ajan? Sinulla jäisi väliin kaikki ne bileet ja matkat yms, joihin ystäväsi osallistuvat.
Ota yhtettä vaikka koulusi terveyden hoitajaan, hän osaa auttaa sinua eteenpäin. Ja tarvitset ehkä myös muuta tukea. Sinulla on vielä hetki aikaa raskauden keskeytykseen, jos sen tahdot. Ja kannattaisi kyllä ilmoittaa tuosta hyväksiköytöstä. Oliko se joku sukulaisesi?
Mutta tsemppiä ja rohkeutta sinulle,mihin ratkaisuun sitten päädytkin! Muista, että kyseessä on sinun elämäsi ja sinun päätöksesi. Ja muista, että miten päätätkin, sinun on kannettava vastuu tästä päätöksestä. Onnea valitsemallesi tielle!
Kiitos etenkin tuosta toisiks viimesestä viestistä, hieno kuulla noin kannustavaa puhetta ja sitä, että kaikesta oikeasti selviää, kunhan yrittää. :)
Ja tottakai ymmärrän, että tässä iässä on turha kenenkään toisen nuoren ihmisen varaan suunnitella asioita, minulla on paljon muitakin auttamassa, perheenikin lisäksi. Poikaystävältäni kuoli kolme vuotta sitten oma pikkusisko, vain kaksi vuotiaana, joten hän todellakin haluaisi tätä, vaikka se lapsi ei olekaan biologisesti hänen. Eihän tällä mitään voi korvata, mutta hän on todella lapsirakas ja vastuuntuntoinen ihminen. Ja hänestä on nyt jo ollut suuri apu ja tuki kaikkeen tähän.
Uskon ihan oikeasti, että saan asioita järjesteltyä, niin, että kaikki kääntyy vähän parempaan. :)