Ihastuin entiseen työkaveriini reilu vuosi sitten. Mitään kummempaa ei tapahtunut kuin katseiden vaihtoa. Jostain syystä en millään saa häntä mielestäni. Kyseistä miestä en ole nähnyt sitten viime kevään jälkeen, kun hänen työsuhteensa loppui.
Ajatuksissani hän on päivittäin. Tulen hulluksi, haluaisin niin unohtaa mutta en pysty. En usko että hän on minusta kiinnostunut ja miksi olisikaan olen naimisissa ja vieläpä useamman vuoden vanhempi. Joten järki sanoo, että unohda.
Välillä ihmettelen, miksi ihastuin niin voimakkaasti. Tälläistä ei pitkän avioliittoni aikana ole ennen tapahtunut. Avioliitossa on kyllä ollut ongelmia ja erostakin olemme puhuneet. Varmaan muillakin samanlaisia kokemuksia, miten olette selvinneet?
Ajatuksissani hän on päivittäin. Tulen hulluksi, haluaisin niin unohtaa mutta en pysty. En usko että hän on minusta kiinnostunut ja miksi olisikaan olen naimisissa ja vieläpä useamman vuoden vanhempi. Joten järki sanoo, että unohda.
Välillä ihmettelen, miksi ihastuin niin voimakkaasti. Tälläistä ei pitkän avioliittoni aikana ole ennen tapahtunut. Avioliitossa on kyllä ollut ongelmia ja erostakin olemme puhuneet. Varmaan muillakin samanlaisia kokemuksia, miten olette selvinneet?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eihän niistä tunteista mihinkään pääse ja jos niitä ei omaan kumppaniinsa enää voi kohdistaa, niin kyllähän se uusi kohde ennemmin tai myöhemmin löytyy. Itse olen vastaavassa tilanteessa, mutta en voi erota vielä kun lapset ovat pieniä, eli kärsin nyt aikani ja eroan sitten kun aika tuntuu olevan sille otollinen. Ikäväähän tämä elämä näin on, kun onni olisi siinä lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Ja kiinnostus olisi molemminpuolista.