Minä sairastan paniikkihäiriötä. Pelkään puhua siitä, koska ajattelen, että minut leimataan hulluksi.
Pojallani, joka aloitti intin, on samoja oireita kuin minulla. Pitäisikö hänen kertoa asiasta intissä?
Minä ainakin uskon, ettei paniikkihäiriötä noin vain "oteta" riesaksi. Kyllä erilaiset elämän kriisitilanteet puhkaisevat sen päälle.
Mitä mieltä olette?
Pojallani, joka aloitti intin, on samoja oireita kuin minulla. Pitäisikö hänen kertoa asiasta intissä?
Minä ainakin uskon, ettei paniikkihäiriötä noin vain "oteta" riesaksi. Kyllä erilaiset elämän kriisitilanteet puhkaisevat sen päälle.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ahdistuksesta.Ei kaikki tiedä mitä tosi paniikki on, joten tuskin hulluksi leimataan.Kannattaa pojan kertoa koska henkisesti raskas intti muutenkin.Siellä hyvä huoli pidetään ja joka 3 syö ssr lääkkeitä intissä,siis ei ainut erikois tapaus. Kriisitilanteet laukaisevana tekijänä,raja kaikilla joskus tulee vastaan jaksamisissa.
Minä sairastan ja olen sairastanut paniikkihäiriötä koko ikäni.Työssä käyn vaan kerran viikossa mutta sielläkin kaikki tietävät vaivastani.Turhaan sitä häpeää.Se vaan rajoittaa viellä enemmän elämää jos ei uskalla tehdä mitään koska pelkää että käyttäytyy oudosti.Sillä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa.
Eteenpäin vaan ja kerro ihmeessä ja muutkin kertokaa.