Onko teillä kokemuksia yksinäisyydestä? Minkälaisia?
Mihin turvautua, kun ei ole ketään ihmistä, joka auttaa? Voiko yksinäinen saada apua netistä (esim. keskustelupalstoilta) vai aiheuttaako se mielestänne entistä enemmän syrjäytymistä "oikeasta maailmasta"?
Mihin turvautua, kun ei ole ketään ihmistä, joka auttaa? Voiko yksinäinen saada apua netistä (esim. keskustelupalstoilta) vai aiheuttaako se mielestänne entistä enemmän syrjäytymistä "oikeasta maailmasta"?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kokemusta löytyy, nimittäin tällä hetkellä olen tosi yksinäinen. Ennen oli kavereita mutta välit menneet poikki kaikkiin jos mistäkin syystä. Kauheen masentavaahan tämä on olla näin yksinäinen.
Olen hyvissä väleissä äitin ja siskon kanssa mutta ei heille voi puhua samalla tavalla kuin kavereille..
Netissä keskustelu voi mielestäni auttaa ja netin kautta voi myös löytää uusia irl kavereitakin jos näkee tarpeeksi vaivaa. (itselläni ei sen vertaa riitä energiaa tämän masennuksen keskellä)
Minkä ikäinen muuten olet?
Jokainen ihminen on varmasti joskus yksinäinen.
Itse piskelen eri paikkakunnalla kuin missä kotini on ja minulla on koulussa 1 kaveri ja ihmisiä, joiden kanssa tulen toimeen. Olen kuitenkin sen verran ihmisarka eristäytyjä, että liikun lähes aina yksin, enkä esimerkiksi syö toisten kanssa samassa pöydässä. Minun pitäisi olla tutustunut kaikkiin ihmisiin yksitellen ennen kuin sopeudun joukkoon ja näin ei ole käynyt. Joskus tunnen itseni yksinäiseksi ja harmistuneeksi, koska minulla ei ole samanlaista pientä, luotettavaa kaveriporukkaa kuin yläasteella tai paljon kavereita, kuten ala-asteella.
Pienestä pitäen minulla on ollut taipumus eristäytyä suurista ihmisjoukoista ja tarkkailla muita sivusta. Olen ollut paljon yksin, myös omasta tahdostani. Olen tottunut siihen.
Koulun ulkopuolella minulla on poikaystävä, johon pidän tiiviisti yhteyttä päivittäin (puhelimella) ja 1 ystävä, jota näen kerran kahdessa viikossa sekä; 1, jonka kanssa puhun viikottain mesessä ja jota näen harvoin; 1, jota näen pari kertaa vuodessa; 1, jota näin ennen kerran 2 kuukaudessa ja nykyään harvemmin...
En sanoisi itseäni yksinäisyydestä kärsiväksi, mutta tunnen silti, että minulla on liian vähän ihmisiä ympärilläni.
Ainut todellinen kokemus yksinäisyydestä oli vuosi, jolloin menin yläasteelle. Suurin osa ala-astekavereistani katosi kuin tuhka tuuleen. Yläasteen tovereihin en ollut ehtinyt muodostaa tuolloin vielä kovin luottamuksellista, vapaa-ajalle ulottuvaa suhdetta. Minulla oli vain 1 ala-asteelta tuttu kaveri, jonka seurassa oli mukavaa, mutta joka oli niiiin erilainen ja koetti muuttaa minua, mikä ei aina tuntunut hyvältä. Silloin itkin yksinäisyyttäni ja olin onneton.
Kysymykseesi, mihin yksinäinen ihminen voi turvautua, oli minun kohdallani tuolloin äitini ja Jumala, jotka eivät kuitenkaan auttaneet asiaa. Ehkä hoitoeläimeni auttoivat eniten... ainoat ystäväni. Kaikilla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta turvautua eläimiin ja eihän se ihmissuhteita korvaa.
Itseäni harmittaa, etten 13-vuotiaana osannut vielä käyttää nettiä keskustelupalstoineen tai meseä. Se olisi helpottanut yksinäisyyttäni paljon. "Oikeasta maailmasta" syrjäytyminen on minusta täysin hyväksyttävää, jos se lievittää ihmisen tuskaa. Netti on aivan oma maailmansa ja mieluummin olisin elänyt siellä kuin yksin todellisuudessa. Nettiystävätkin ovat jotain ihmiselle, jolle todellisessa maailmassa ei ole ketään.
Kyllähän sitä kokemusta yksinäisyydestä on.. Kouluissa oli ns. kavereita, mutta lopulta lähes kaikista paljastui, että ovat puukottaneet selkään koko ajan.. mutta toisaalta se selittääkin sen syrjimisen ja olenkin aina ollut sitä mieltä, että ei he ole olleet kavereitani. He olivat vain samalla luokalla halusi tai ei.
Koulujen jälkeen (josta on kulunut jo muutamia vuosia) en ole ollut yhteydessä yhteenkään entiseen luokkakaveriin, tosin mitä nyt joskus on vahingossa törmännyt heihin jossain ja jos ovat itse tulleet juttelemaan. Mutta siihen se on jäänytkin.
Tällä hetkellä ei ole kavereita, siis sellaista jonka kanssa voisi jutella tai jota voisi nähdä ollenkaan. Ja kyllähän se hieman masentaa kun joutuu pitämään kaiken oman pään sisällä.
Sen vuoksi ja myös sen, etten voi koskaan tehdä mitään kenenkään kanssa vaan aina yksin, minulle on tullut masennus jonka seurauksena en enää edes sillä tavalla haluakaan nähdä ketään.. Haluaisin kyllä, mutta en usko että löytäisin ketään oikeaa ja luotettavaa ystävää mistään.
On minulla sentään yksi sähköposti kaveri, joka hänkään ei enää ole kehdannut vastailla kuin kerran 2-3 kuukaudessa jos silloinkaan.. Ja jos/kun vastaa niin yleensä hän ei ole vastannut yhteenkään kysymykseen taikka kommentoinut minun kirjoituksiani.. Kirjoittaa vain jotain omia asioitaan, samaa joka viestissä.
En tiedä auttaako netti löytämään ystäviä tai parantaako se sosiaalista elämää, mutta helpottaa se vähän kun voi jollekin kirjoittaa ihan mistä tahansa.
Keskustelupalstoilla en ole viihtynyt pitkään aikaan, johtuen siitä, että törmäsin erääseen uutisiinkiin päässeeseen häirikköön ja siitä jäi pelko.
Mutta koska siitä on kulunut jo jonkin aikaa, niin taas pikku hiljaa uskaltaa pyöriä täälläkin.
Näen muita ihmisiä todella harvoin (kaupankassalla ym.) joten en kuule koskaan muiden ihmisten juttua ja asioita missään. Netissä sen sijaan voi lukea toisten kirjoituksia joka on sekin parempaa kuin ei mikään.
Kysyn vaan, että luottaisitko minuun sen verran, että antaisit sen sähköposti-osoitteesi?
Aika kurjalta kuulostaa tuo kaverisi, jos selittää kerta vain omiaan. Minä en jaksaisi sellaisen ihmisen kanssa jutella - vetäydyn pois aina, kun tunnen, ettei toista kiinnosta.
Viluinen karvapallo, ketähän mahdat tarkoittaa, keneltä pyydät sähköpostiosoitetta?
Jos minulta, niin en välttämättä uskalla sitä tänne laittaa. En tarkoita, ettenkö uskaltaisi sinuun luottaa, mutta nettiin en uskaltaisi laittaa.. Muuten toki voisin laittaa sinulle viestiä..
sitten omat meseosoitteet.
Tai rohkeesti vaan laitatte sähkäpostin tänne.
Jos joku häirikkö tulis niin se voidaan plokata heti ja se olikin siinä.
Kyl nää onnistuu :)
Sinuapa hyvinkin, iteolevaene... Jos vielä satut tämän lukemaan, niin ilmoita itsestäsi osoitteeseen:
[email protected]
Hei kaikki tähän ketjuun vastanneet!
Antaisitteko luvan käyttää kokemuksianne kahden sosionomiopiskelijan koulutyötä varten? Olemme kiinnostuneita nuorten yksinäisyydestä ja teemmekin aiheesta pientä tutkimusta kurssillamme. Mitään kertomaanne ei julkaista tai käytetä muihin tarkoituksiin.
Jaa, no sama se kai on. Kunhan ei ihan suoraan lainata kirjoituksia eikä nimiä laiteta näkyviin.
Olen ollut yksinäinen siitä asti kun menin kutoselle.Nyt olen amiksen kolmannella ja valmistun kohta.Ei yhtään ystävää vaikka olen tosissani yrittänyt saada itselleni uusia ystäviä.Ei vain onnistu.Kaikki menee vain pieleen ja tuntuu kuin uuteen ystävyyssuhteeseen tulisi jokin näkymätön seinä vastaan.alussa tää oli kamalaa ku ei ollu ketään,mut sit vaa vähitellen totuin tähän.Lohdutusta olen saanut videopeleistä XD
Tai sit just videopelien kautta tutuiks muitten kanssa?
Tiedän tyyppei, jotka todellakin haluu keskustella niistä :)