Suomen liikenneolosuhteet eivät vastaa kasvaneen liikenteen eikä autoilijoiden vaatimuksia.
Toimiva ja turvallinen maantieliikenne on Suomen taloudelliselle kilpailukyvylle eddellytys, mutta nyt on menetetty luottamus yhteisiin tavoitteisiin. Autoilijat eivät luota tiehallinnon kykyyn eikä edes haluun ylläpitää ja rakentaa turvallisia liikenneolosuhteita liikenteen tarpeen lähtökohdista. Liikenteen valvonnan tavoitteisiin autoilijat ovat menettäneet luottamuksensa. Liikenteen tiedottaminen ei täytä eikä edes yritä täytää laajan maan erityisvaatimuksia vaikka kehittyneessä maassa välineet siihen olisi löytynyt.
Tiestön kehittämissuunnitelmat laahaavat liaan kaukana todellisuudesta. Teiden risteykset eivät täytä nykyaikaisia turvallisuusvaatimuksia, esimerkiksi kääntymiskaistat puuttuvat tai ovat puutteelliset jopa pääteiltäkin.
Liikenteen ongelmia ei haluta tunnustaa vaan pelleillään kameravalvonnalla turvallisuuden kannalta täysin toisarvoisilla tieosuuksilla. Liikenteen tiedottamista ei ole kehitetty suomen olosuhteita vastaavaksi nykymenetelmiä hyödyttäen esimerkiksi navigaattorien näytöille. Ongelmat on helppo kohdistaa aina vain autoilijoihin ja ajonopeuteen nehän liittyvät jokaiseen liikennetapahtumaan ja voidaan aina syyllistää. Olisiko aika alkaa rakentaa molemmin puoleista luottamusta yhteisiin tavoitteisiin.
Tilanne on kuin vanhassa Neuvostoliitossa järjestelmään ei luoteta mutta sen kanssa on pakko elää
Toimiva ja turvallinen maantieliikenne on Suomen taloudelliselle kilpailukyvylle eddellytys, mutta nyt on menetetty luottamus yhteisiin tavoitteisiin. Autoilijat eivät luota tiehallinnon kykyyn eikä edes haluun ylläpitää ja rakentaa turvallisia liikenneolosuhteita liikenteen tarpeen lähtökohdista. Liikenteen valvonnan tavoitteisiin autoilijat ovat menettäneet luottamuksensa. Liikenteen tiedottaminen ei täytä eikä edes yritä täytää laajan maan erityisvaatimuksia vaikka kehittyneessä maassa välineet siihen olisi löytynyt.
Tiestön kehittämissuunnitelmat laahaavat liaan kaukana todellisuudesta. Teiden risteykset eivät täytä nykyaikaisia turvallisuusvaatimuksia, esimerkiksi kääntymiskaistat puuttuvat tai ovat puutteelliset jopa pääteiltäkin.
Liikenteen ongelmia ei haluta tunnustaa vaan pelleillään kameravalvonnalla turvallisuuden kannalta täysin toisarvoisilla tieosuuksilla. Liikenteen tiedottamista ei ole kehitetty suomen olosuhteita vastaavaksi nykymenetelmiä hyödyttäen esimerkiksi navigaattorien näytöille. Ongelmat on helppo kohdistaa aina vain autoilijoihin ja ajonopeuteen nehän liittyvät jokaiseen liikennetapahtumaan ja voidaan aina syyllistää. Olisiko aika alkaa rakentaa molemmin puoleista luottamusta yhteisiin tavoitteisiin.
Tilanne on kuin vanhassa Neuvostoliitossa järjestelmään ei luoteta mutta sen kanssa on pakko elää
Vastaukset 2
Vanhimmat
että, uusavuttomuus on tullut autoilijoiden keskuuteen. Miten ihmeessä ennen on oikein pärjätty, kun autot, tiet ja hoitokalusto oli vähemmän teknistä? Miten esim. Kiina on ollut houkutteleva kohde suuryrityksille. Ei ainakaan hyvien ja toimivien liikenneyhteyksien takia. Ehkä kaikki johtuukin korvien välistä. Ehkä ajattelisin samoin itsekin, jos asuisin "ruuhkasuomessa" ja pitäisin sitä ainoana oikeana mahdollisena työ/asuinpaikkana. Logistiikkakeskukset ovat alkaneet jo tajuta muun Suomen edut toimipaikkoina. Saa nähdä milloin muiden itsetunto kasvaa samalle tasolle. Avainko kilpailukyvylle?
Satakunta maata on nähty ja asutukin monissa muissa maissa. On nähty monien maiden kehityvän taloudellisesti ja myös henkisesti.
Suomi on taloudellisesti yksi Euroopan kehittynemistä maista mutta suomalaisten ajattelu on kuin vanhasta neuvostoliitosta.
Liikenne on kasvanut elintason mukana räjähdysmäisesti, niin tavara kuin henkilöliikennekin. Mitkä ovat vaatimuksemme verorahojemme käyttöön liikenteen olosuhteiden parantamiseksi, autoilijoiden lisärahastaminenko vai turvallisempi liikenne? Tarvitsemmeko kunnolliset kääntymiskaistat, riittävästi kaistoja turvallisa ohituksia varten, vai rahankeruuta kameratolpilla pitkin erämaita tietulleista puhumattakaan?
Turha Suomea on verrata kehittyviin maihin, liikenneolosuhteet ovat useissa noissa maissa suurin ongelma joka myös näkyy kuolintilastoissa.
Kehittyvissä maissa taludelliset edellytykset on murtoosa meidän edellytyksistä.
Intiassa jokaisessa onnettomuudessa kuoli aina useita ihmisiä samoin Kiinassa ja Afriikassa pelkästään jo huonojen kulkuneuvojen takia.
Uusavuttomuutta on hyväksyä nykyinen tilanne Suomen olosuhteissa ja syyttä siitä muita autoilijoita tai marginaalisia ylinopeuksia.
Kenen vastuulla on kehittää, rakentaa ja ylläpitää tiestöämme? Kenen vastuulla on liikennetiedoitus? Kenenvastuulla on liikennevalvonta? Ketkä kaiken tämän maksavat ja paljonko maksamme kaikesta tästä? Toimivatko kaikki vastuulliset instanssit nille kuuluvien tavoitteiden toteuttamiseksi?
Kaikki pyrkivät vain rahastamaan mutta kukaan ei tunnu ottavan vastuutta todellisista liikenteen ongelmista. Autoilijat painaa päätä alas ja syyttelevät toisiaan uusavuttomiksi, näinkö asiat paranee tässä maassa?