Joo koville ottaa.
Menee jo puhevälit, kun ei osaa sopia. Ei vaan jaksas....
Isyys on vaikeaa, varsinki tällaselle vaikealuonteiselle, mut jotenki pitäs jaksaa vielä muutama vuosi. Sitte toivonmukaan välit paranee, kun muuttaa himasta pois ja jollei parane, niin olkoon. Onhan ainakin pois silmistä ja nurkista.
ps ei yhtään helpottanu.................
:(
Menee jo puhevälit, kun ei osaa sopia. Ei vaan jaksas....
Isyys on vaikeaa, varsinki tällaselle vaikealuonteiselle, mut jotenki pitäs jaksaa vielä muutama vuosi. Sitte toivonmukaan välit paranee, kun muuttaa himasta pois ja jollei parane, niin olkoon. Onhan ainakin pois silmistä ja nurkista.
ps ei yhtään helpottanu.................
:(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kumpi on se vaikealuonteinen, sinä vai murkku? Yleensä kumpikin.
Onko kyse pojasta vai tytöstä ja mitä tarkoitat vaikealuonteisella? Minkälaiset välit teillä on aiemmin ollut? Onko lapsella sisaruksia? Onko lapsella äiti ja isä samassa osoitteessa? Onko lapsi terve? Miten menee koulussa? Miten paljon olet ollut läsnä hänen elämässään? Minkälaisia kavereita hänellä on?
Lapsen tulee tehdä pesäeroa vanhempiinsa.Minkälainen oli oma murrosikäsi? Miten siihen suhtauduttiin? Minkälaiset välit sinulla oli/on omiin vanhempiisi?
Tässä jokunen kysymys, jotka ensimmäiseksi tulivat mieleeni siitä, mitkä seikat vaikuttavat.
On tosi vaikea olla lähtemättä mukaan ja olla suuttumatta ja kyetä fiksusti toimimaan vakaan aikuisen lailla kun murkkuikäinen alkaa laukoa totuuksia. Itse taantuu helposti samanlaiseksi.
Minäkin haaveilen vaikeimpina hetkinä siitä, että murkku muuttaa pois. Murkun flegmaattisuutta ja itsekeskeisyyttä on erityisen vaikea kestää. Yritän kuitenkin muistaa, että pään sisällä ja kropassa käy melkoinen myllerrys. Murkku joutuu sopeutumaan muuttuvaan olemukseensa. Murroksessa jyrisee ja paukkuu kuin maanjäristyksessä. Korttitalot varsinkin luhistuvat nopeasti. Matkaa murkun vanhempana voisi verrata mukulakivikatuja pitkin kiitävän hevosen ohjastaminen jousituksettomissa vaunuissa seisten...
missään... Ottaa vielä yliotteen... Kuin johtajuutta testaava koirakin :)
niin se männöö... mattopiiskalla lähtöö tuommoset huolet!!
katsois. Sitten kun muistelet itseäsi saman ikäisenä (ellet ole pahoin dementoitunut) niin tiedät mikä oikeasti on vialla. (Ei pakostakaan mikään vialla, hormonit suututtaa.) Kyllä se isokin murkku sitä hyväksyntää ja rakkautta vanhemmiltaan kaipaa.