näinhän se nykyään menee

Tässäpä aurinkoisena päivänä Jarkko (nimi muutettu) ihmetteli, kun risteyksessä oli iso väenpaljous ja paljon autoja ympärillä. Onnettomuusko on tapahtunut, mietti Jarkko. Jarkko astui ulos autosta ja huomasi ettei autoissa ollut ketään. Kaikki olivat astuneet ulos ja kokoontuneet kehäksi. Jarkko änkesi sinne sekaan ja hänen silmänsä seisoivat hämmästyksestä, kun hän näki ihmisten keskellä auton. Mikä ihme, hän ajatteli. Samaa ajatteli moni muukin. Spekulointi ja ihmettely jatkui ihmisten seassa. Äkkiä kuului tuttu ääni ja Jarkko kääntyi. Ensio Itkonen oli tullut paikalla. Ai jaa, elääks toi vielä?, Jarkko tuumi. Enska katsoi autoa ja totesi: No, sehän on vilkku...

Syntyi hiljaisuus, kunnes kaikki repesivät nauruun. Vilkku. Naurun säestämänä ihmiset palasivat autoillensa, niin myös Jarkkokin. Lähtiessään kaikki vielä vilkuttivat toisilleen. Jarkkoa nauratti vietävästi todetessaan "vilkku, ei helvetti". Ja näin Jarkko poistui paikalta ja jatkoi arpomista liikenteessä, niin kuin moni muukin. Vilkku. Hei pientä rajaa nyt. Aikuiset ihmiset.