Hei kaikille palstalaisille!
Mun oli ihan pakko pikkasen kirjoittaa tälle palstalle kun en jaksa pyöritellä aina asioita päässäni. Todellakin odotan ensimmäistä prinsessaa minun ja mieheni perheeseen. Aina olen haaveillut lapsesta ja siitä kuinka elämä on täydellistä kun tulee lapsia ja kaikki asiat on hyvin. Mutta vaikka kaikki asiat on nyt suht.ok.. on ihana ja ymmärtäväinen mies, joka kuitenkin paljon työn takia poissa kotoa jopa 2vko kerrallaan..vauva kaikkien testien mukaan terve ja muutenkin ok, potkii kovasti.niin en osaa nauttia tästä ollenkaan. En nauti kasvavasta vatsasta, tunnen vain itseni norsuksi, en oikein osaa nauttia pikku potkuista, en uusista lastenrattaista. Vaan nautin kun saan tehdä töitä, nautin pienestä paineesta ja nyt alkanut stressaan kun äitiysloma häämöttää edessä, että en jaksa olla kotona, töissä olisi kiirettä jne. Mielestäni en ole masentunut, koska jaksan kuitenkin laittaa itseäni sen mitä normaalistikkin. Tapaan ystäviä jne,,,mutta en osaa nauttia äidiksi tulemisesta vaikka aina perheestä haaveillutkin..sekavaa. Onkohan ketään muita, joilla yhtä ristiriitaiset ajatukset??
Mun oli ihan pakko pikkasen kirjoittaa tälle palstalle kun en jaksa pyöritellä aina asioita päässäni. Todellakin odotan ensimmäistä prinsessaa minun ja mieheni perheeseen. Aina olen haaveillut lapsesta ja siitä kuinka elämä on täydellistä kun tulee lapsia ja kaikki asiat on hyvin. Mutta vaikka kaikki asiat on nyt suht.ok.. on ihana ja ymmärtäväinen mies, joka kuitenkin paljon työn takia poissa kotoa jopa 2vko kerrallaan..vauva kaikkien testien mukaan terve ja muutenkin ok, potkii kovasti.niin en osaa nauttia tästä ollenkaan. En nauti kasvavasta vatsasta, tunnen vain itseni norsuksi, en oikein osaa nauttia pikku potkuista, en uusista lastenrattaista. Vaan nautin kun saan tehdä töitä, nautin pienestä paineesta ja nyt alkanut stressaan kun äitiysloma häämöttää edessä, että en jaksa olla kotona, töissä olisi kiirettä jne. Mielestäni en ole masentunut, koska jaksan kuitenkin laittaa itseäni sen mitä normaalistikkin. Tapaan ystäviä jne,,,mutta en osaa nauttia äidiksi tulemisesta vaikka aina perheestä haaveillutkin..sekavaa. Onkohan ketään muita, joilla yhtä ristiriitaiset ajatukset??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä tuo on ihan normaalia. Ei kaikkien äitien kuulu olla ihan haltioissaan raskaana olemisesta ja nuuhkutella onnessaan vauvanvaatteita kaupan hyllyjen välissä jne. Muista että raskaus ei ole mikään itse tavoite, raskaus on vain keino saada lapsi, ja en usko että sinä olisit mitenkään huonompi äiti vaikka nyt raskausaikana haluat vielä keskittyä muuhun "normaaliin" elämään. Se on itse asiassa ihan tervettä että nyt vielä elää kuten ennenkin, koska elämähän muuttuu vasta sitten kun lapsi on maailmassa. Nauti siitä että kaikki on hyvin, nauti työnteosta, nauti pirteydestä, nauti mahdollisuuksista harrastaa vielä jotain. Keksi kaikkea tekemistä, älä ala tuijottaa omaan laajentuvaan napaasi ja miettimään vain vauvaa ja raskautta. On paljon antoisampaa jos odotusaikana pystyy elämään elämää kuten ennenkin. Ja nauti myös siitä, jos muut ihmiset näkevät sinut edelleen älyllisenä, ajattelevana ihmisenä, eikä vain puhuvana raskausvatsana jonka kanssa ei voi muusta keskustella kuin raskaudesta ja vauvoista.
Ja kaiken tämän jälkeen tulet ihan takuulla rakastamaan lastasi ihan kuin kaikki muutkin äidit! :)
Jaksamista loppuraskauteen, äitiyslomalla ehdit sitten miettiä noita vauva-asioita ja keskittyä niihin vauvan tarvikkeisiin ja lähestyvään synnytykseen ja perhe-elämään. Ehdit miettiä niitä silloin kyllästymiseen asti.
Nimimerkillä toinen samanlainen odottaja joka ei ole oikein jaksanut keskittyä vauva-asioihin ennenkuin nyt synnytyksen lähestyessä. Ja vauvaa kuitenkin odotan innokkaasti maailmaan, oman perheen perustamista jne. Raskausajasta en kuitenkaan ole osannut nauttia juuri lainkaan mutta en ole ottanut siitä paineita juuri sen takia, että raskaus ei ole mikään pysyvä olotila eikä tavoitteeni ole ollut tulla raskaaksi, vaan saada lapsia. :)