Oon kauan miettinyt onko mulla jonkinlainen sopeutumishäiriö. Oon aina ollu aika vetäytyvä ja yksityisyydenhaluinen ihminen, mutta nyt kahtakymppiä lähestyttäessä ihmissuhteiden luomisesta on tulossa oikea ongelma. Jännitän nimittäin uusia ihmisiä ihan älyttömästi. Ja vaikka jännityskin menis ohi niin mua alkaa ahdistaa koko suhde. En osaa ees kuvitella asuvani kenenkään kaa saman katon alla. Muutun mielestäni ihan erilaiseks ihmisten kanssa ja sit mua alkaa ahdistaan se etten osaa olla oma itseni. Tää ongelma on ollu jo aika kauan mutta nyt vasta oon alkanu miettiin että voisko täs olla joku oikea häiriö takana....
Sopeutumishäiriöstä
kysyisin...
6667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mulla on vähän sama ongelma. oon ihmisten kanssa ihan erilainen kuin itekseni. meen heti ihan lukkoon kavereidenkin kans. haluisin vaan olla kotona ja yksikseni, mutta kun olis pakko olla sosiaalinen. tuntuu et oon pahasti erakko-luonne. tää on tosi häiritsevää, mutta en tiedä onko tälle häiriölle mitään virallista nimeä. mut en tiiä auttaisko jos keskustelis asiasta jonkun kans. oon ainakin aatellu yrittää...
Just tollasta mullakin on ollu. Mutta eniten mua hämää se kun mulla vaihtelee noi ihan älyttömästi. Oon joskus tosi seurallinen ja iloinen ja semmonen huoleton, js sit saatan heti seuraavana päivänä olla ihan äärimmäisen eristäytyvä ja mua ärsyttää jos kukaan ees kattoo mua. Enkä pysty ennusteleen ollenkaan millon oon mitäkin. Tää alkaa olla todella hämmentävää.
Oon siis 17-vuotias tyttö, ja pahin murrosikä on jo takanapäin. Mihinkään kuukautis-oireisiinkaan nää jutut ei liity, koska ihan millon vaan saattaa heitellä mielialat ja seurallisuus-mieltymykset ihan kuperkeikkaa. Tälläkin hetkellä olen ihan tasapainoisen oloinen eikä minulla ole mitään ihmisiä vastaan, mutta toista oli vasta eilen. Enkä tiedä taas mitä huominen tuo tullessaan, jos haluankin taas vain eristäytyä omiin oloihini....
Ja sen olen myös huomannut että olen eri ihmisetn kanssa ihan erilainen.
Mitä tää vois olla? Voiko oikeasti olla näin monijakoinen persoonallisuus ilman mitään häiriötä? :o
niin toi mielialojen vaihtelu on kans tosi tuttua, enkä usko et ne liittyis murrosikään. joinakin päivinä näkee kaikissa vaan huonoja puolia, ihan siis kavereissakin ja oikeestaan varsinkin kavereissa. ja se voi lähtee ihan vaikka siitä et joku kattoo oudosti, koko päivä on pilalla ja jotenki "inhoo" kaikkia ihmisiä ympärillä, vaan jonkun katseen takia. mut sit taas jos joku vaikka vaan hymyilee, niin kaikki näyttää paremmalta. mut jotenkin tää on liian herkkää reagoimista muihin. Koko aika pitää miettiä et mitäköhän noi nyt aattelee, ei voi ollenkaan olla vapaasti kenenkään seurassa . Siks varmaan niin mielelläni oon yksin. se tuntuu vaan kauheelta suorittamiselta olla muiden seurassa, kun niin paljon helpompaa on olla itekseen. Pelottaa vaan et miten koskaan pystyy luomaan uusia ihmissuhteita. mut tää on tosi sekavaa. toivottavsti ymmärrätte jotain.
Voisiko kyseessä olla sosiaalisten tilanteiden pelko http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00492
Samasta asiasta kärsiviä voi löytyä esim. sivustolta http://vertaistuki.foorumi.org (melko uusi sivusto)
diagnooseja, esim. estynyt persoonallisuus.
Herkkä lienee sana. Sosiaalisten tilanteiden esiintuomaan pelkoon ei liene muuta keinoa, kuin heittäytyä sosiaalisiin tilanteisiin sillä asenteella, että vaikka perselleen menis, hyvin menee.. Itse pääsin eroon moisesta pelosta, kun oivalsin, että ei sitä sen kummempia olla itsekään. Kaikki, ja siis aivan kaikki, kärsii eriasteisista sosiaalisiin suhteisiin liittyvistä peloista. Sanon eriasteisista, koska ne kyllä lieventyvät ajan mittaan. Avainsana lienee anteeksianto. Anteeksianto itselle, ja oivallus, että hengissä selviää vaikka kämmäis urakalla. Itselle nauramista ja huumoria kehiin toverit!!