Jeesus opetti maan päällä eläessään asioita, joita ei voi suoraan lukea kirjasta, vaan siihen vaaditaan sydäntä, vieläpä tietynlaista. Jos vain luemme ja ajattelemme, että kai se noin on, olemme hengellisesti eksyksissä.
Asia jonka erityisesti haluan nostaa esiin, on erehtymättömyyyden myytti. Se on nähdäkseni kaikkein suurin yksittäinen asia, joka johtaa pienempiin asioihin ja seurauksiin.
Erehtymättömyys saa aikaan sen, että joskus aikanaan seurakunnan sisällä tehty Raamatun tulkinta on voimassa niin kauan, kuin maapallo pyörii. Voimme ymmärtää, että se johtaa surullisiin, kiusallisiin ja jopa koomisiin tilanteisiin. Erehtymättömyys saa aikaan myös sen, että vaikeita opillisia kysymyksiä ja epäselvyyksiä on lähes mahdoton ottaa käsiteltäviksi. Se antaa joillekin, joille se suurin viisaus on langennut, täydellisen suojan käsitellä asioita suljettujen ovien takana, kuten Vanhan Testamentin aikaan papistolla oli tapa.
Erehtymättömyys saa seurakuntalaiset vapisemaan nuhtelun edessä, jotta seuraukset eivät olisi vakavat ja häpeälliset. Se saa seurakuntalaisen toimimaan kaksinaamaisesti, ja valehtelmaan joko itselleen tai seurakunnalle. Eihän nimittäin kukaan voi noudattaa kaikkia annettuja ohjeita. Ja jos ohjeet ovat kerran sitovia, ja velvoittavat parannukseen, kaikkien tulisi tehdä parannusta tottelemattomuudesta seurakunnan neuvoille. Ihminen joutuu peittelemään tekosiaan muiden seurakuntalaisten edessä, jotta ei jäisi kiinni. Niin kauan kuin ei jää kiinni, kelpaa kristityksi.
Olen löytänyt Raamatusta ainakin kolme kohtaa, joista erehtymättömyyttä voidaan tulkita hieman "seurakuntavastaisesti", jos näin voisi sanoa. Vaimo, jolla ymmärretään usein Raamatun vertauksissa seurakuntaa, kadotti hopearahan. Vaimo i t s e sanoo näin vertauksessa. "Raha, jonka kadotin..." Toinen kohta: Kymmenen neitsyttä, viisi viisasta ja viisi tyhmää. Yleisesti käsitetään, että viisi viisasta neitsyttä pääsivät häihin, mutta eikö ole niin, että hekin n u k k u i v a t ynnä tyhmäin kanssa. Kolmas kohta on itämaan tietäjien eksyminen, koska he eivät seuranneet tähteä, vaan omaa järkeään. He menivät ensin kaupunkiin, koska päättelivät kuninkaan syntyvän siellä.
Näiden lisäksi haluan mainita vielä muutamia henkilöitä Raamatusta. Mooses erehtyi. Daavid erehtyi. Pietari erehtyi. Erehtyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Jumala ei olisi heitä rakastanut, tai ei meitä nykypäivän erehtyviä rakastaisi. Jumala rakastaa yhtä lailla erehtyvää seurakuntaa, kuin sen erehtyvää seurakuntalaistakin. On vain niin, että Jumalalla on sellainen tarkoitus, että se tulisi itse käsittää. Jumala johdattaa vasta siitä eteenpäin.
Asia jonka erityisesti haluan nostaa esiin, on erehtymättömyyyden myytti. Se on nähdäkseni kaikkein suurin yksittäinen asia, joka johtaa pienempiin asioihin ja seurauksiin.
Erehtymättömyys saa aikaan sen, että joskus aikanaan seurakunnan sisällä tehty Raamatun tulkinta on voimassa niin kauan, kuin maapallo pyörii. Voimme ymmärtää, että se johtaa surullisiin, kiusallisiin ja jopa koomisiin tilanteisiin. Erehtymättömyys saa aikaan myös sen, että vaikeita opillisia kysymyksiä ja epäselvyyksiä on lähes mahdoton ottaa käsiteltäviksi. Se antaa joillekin, joille se suurin viisaus on langennut, täydellisen suojan käsitellä asioita suljettujen ovien takana, kuten Vanhan Testamentin aikaan papistolla oli tapa.
Erehtymättömyys saa seurakuntalaiset vapisemaan nuhtelun edessä, jotta seuraukset eivät olisi vakavat ja häpeälliset. Se saa seurakuntalaisen toimimaan kaksinaamaisesti, ja valehtelmaan joko itselleen tai seurakunnalle. Eihän nimittäin kukaan voi noudattaa kaikkia annettuja ohjeita. Ja jos ohjeet ovat kerran sitovia, ja velvoittavat parannukseen, kaikkien tulisi tehdä parannusta tottelemattomuudesta seurakunnan neuvoille. Ihminen joutuu peittelemään tekosiaan muiden seurakuntalaisten edessä, jotta ei jäisi kiinni. Niin kauan kuin ei jää kiinni, kelpaa kristityksi.
Olen löytänyt Raamatusta ainakin kolme kohtaa, joista erehtymättömyyttä voidaan tulkita hieman "seurakuntavastaisesti", jos näin voisi sanoa. Vaimo, jolla ymmärretään usein Raamatun vertauksissa seurakuntaa, kadotti hopearahan. Vaimo i t s e sanoo näin vertauksessa. "Raha, jonka kadotin..." Toinen kohta: Kymmenen neitsyttä, viisi viisasta ja viisi tyhmää. Yleisesti käsitetään, että viisi viisasta neitsyttä pääsivät häihin, mutta eikö ole niin, että hekin n u k k u i v a t ynnä tyhmäin kanssa. Kolmas kohta on itämaan tietäjien eksyminen, koska he eivät seuranneet tähteä, vaan omaa järkeään. He menivät ensin kaupunkiin, koska päättelivät kuninkaan syntyvän siellä.
Näiden lisäksi haluan mainita vielä muutamia henkilöitä Raamatusta. Mooses erehtyi. Daavid erehtyi. Pietari erehtyi. Erehtyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Jumala ei olisi heitä rakastanut, tai ei meitä nykypäivän erehtyviä rakastaisi. Jumala rakastaa yhtä lailla erehtyvää seurakuntaa, kuin sen erehtyvää seurakuntalaistakin. On vain niin, että Jumalalla on sellainen tarkoitus, että se tulisi itse käsittää. Jumala johdattaa vasta siitä eteenpäin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sekä plus kovapäisiä. Pietari kielsi Jeesuksen kolmasti ja kuitenkin sille kalliolle seurakunta perustettiin. Parempaa ei ollut eikä tule.
Pettureita, laistajia ja pölkkypäitä kaikki tyynni.
Uuden testamentin mukaan Jeesus ennusti lopun tulevan omana elinaikanaan. Hänkin erehtyi.
Ehkäpä hyvinkin Jeesus erehtyi maailmanlopun ajotuksessa, mutta vl-seurakunta on erehtymätön.
Hakisitko kohdan UT:sta?
Kirjoittamasi esimerkit olivat valaisevia. Ja lohduttavia! Jumala ei hylkää erehtyväistä ihmistä, jos hänelle on kuitenkin halu etsiä Jumalan Tahtoa ja Totuutta. Kukaan meistä ei onnistu siinä eikä missään ole sellaista ihmisistä muodostunutta ryhmää/ seurakuntaa, joka olisi erehtymätön.
Noissa esimerkeissä ei ole näkösällä erehtymätöntä seurakuntaa, joka olisi hoitanut ko. henkilöitä. Jos niin kuvittelee olleen, niin keksintö on omasta päästä ja erittäin tarkoitushakuista.
Miten suuret ovatkaan seuraamukset, kun erehtyväisistä ihmistä koostuva joukko erehtyy? Jälkien korjaaminen on vaikeaa, joskus kai mahdotontakin?
Siltä tuntuu, kun miettii 70-luvun hoitohysteriaa vl-seurakunnassa!
Tähän pappiskysymykseen oli Jumalan oma tahto, ei se ihmistä ollut. Silloin oli vain Hänen määräämät henkilöt kaikkein pyhimmissä, jonka Jeesus ratkaisi meidän kristittyjen osalta niin, että kaikki, joilla on saarna- oikeus, eli täyttyneet Pyhällä Hengellä ovat pappeja.
Siihen oli merkki se, että samalla kun tuli uusi liitto, ja Jeesus ihmisenä menetti henkensä, temppelin esirippu halkesi, ylhäältä alas, ja tie auki kaikkein Pyhimpään oli meille kaikille auki, JOTKA TUNNUSTAVAT JEESEUSEN KRISTSUKSEKSI.
Se, missä erehdykseltään tai ollaan usein väärässä, on tulkinta siitä, onko VT miltä osin voimassa, ja mistä vastaa Jeesus omalla Verellään. Tässä häksää Raamattua ja Sanaa tuntemattomat ihmiset, jotka ottavat jakeen sieltä, sekä täältä, ja ainut aje on se mihin Raamattu sitoutuu itse ihmisien osata, Että Jumalan tahto toteutuu, ja mitä se on, se on sitä, että tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi. Enempää se ei kaipaa.
Erehtymättömyys saa seurakuntalaiset vapisemaan nuhtelun edessä, jotta seuraukset eivät olisi vakavat ja häpeälliset. Se saa seurakuntalaisen toimimaan kaksinaamaisesti, ja valehtelmaan joko itselleen tai seurakunnalle.** Sellien seurakunta, joka saa vapisemaan, ei ole Kristuksen käytössä, vaan sielunvihollisien hommia, Jeesuksen tuntemus saa aikaan ylistystä ja kiitosta.
Eihän nimittäin kukaan voi noudattaa kaikkia annettuja ohjeita. Ja jos ohjeet ovat kerran sitovia, ja velvoittavat parannukseen, kaikkien tulisi tehdä parannusta tottelemattomuudesta seurakunnan neuvoille. Ihminen joutuu peittelemään tekosiaan muiden seurakuntalaisten edessä, jotta ei jäisi kiinni. Niin kauan kuin ei jää kiinni, kelpaa kristityksi.** Juuri tämä panin SRK;N ohjeineen saatanana syliin, jota se ei ollut vielä –60 luvun alussa.
Olen löytänyt Raamatusta ainakin kolme kohtaa, joista erehtymättömyyttä voidaan tulkita hieman "seurakuntavastaisesti", jos näin voisi sanoa.** Juuri siksi se Jeesus tulikin ihmiseksi, että ymmärtää, mitä on olla erehtyvä ihminen.
Näiden lisäksi haluan mainita vielä muutamia henkilöitä Raamatusta. Mooses erehtyi. Daavid erehtyi. Pietari erehtyi. Erehtyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Jumala ei olisi heitä rakastanut, tai ei meitä nykypäivän erehtyviä rakastaisi. Jumala rakastaa yhtä lailla erehtyvää seurakuntaa, kuin sen erehtyvää seurakuntalaistakin. On vain niin, että Jumalalla on sellainen tarkoitus, että se tulisi itse käsittää. Jumala johdattaa vasta siitä eteenpäin.** Tosi hyvä kirjoitus, viimeistä lukua lukuun ottamatta. Tässä sinä erehdyt. Onko sinulla jotain kertomusta Raamatusta viimeiseen 2400 vuoteen, että Jumala johdattaa tai puhuu ihmiselle.
Kaikki valta on nyt Jeesuksella, ja Isä puhuu vain Hänelle.
Kiitos ja rauhaa.
Kiitos kommenteistasi. Pieni tarkennus: Jumala Pojassaan rakastaa ja johdattaa meitä.
Amen.
Jeesuskin sanoi, että "terveet eivät tarvitse parantajaa vaan sairaat".
enempää sanoa.
Ota väittämiini kantaa. Kerro mitä mieltä olet, uskotko srk:n olevan erehtymätön jumalanvaltakunta maan päällä?
erehtymättömyyteen.
Jumalan sana on muuttumaton.
Pieni ihminen voi erehtyä, myöskin ihmisjoukko.
Vl:n oppikin on muuttunut. Esimerkkinä suhtautuminen lasten fyysiseen kurittamiseen.