Suhteeni tämän miehen kanssa on ollut hyvin vaikea. Omassa toiminnassanikin on ollut syytä, -aluksi kun en ollut kovin sitoutunut mieheen ja toimin epäluotettavasti. Nyt melkein vuoden kuluttua siitä kun tapasimme, miesystäväni saa edelleen tasaisin väliajoin raivareita suhteemme alkuajoista, aiemmista seurustelukumppaneistani ja vuosien takaisista treffikumppaneistani!
Muutaman kerran on kohdistanut vihaa minuunkin. Tosin aina hieman ohi (oveen, teemukiin, hiuksiin jne).
Viimeksi eilen hän liiankin tavanomaiseksi muodostuneen menneisyyden tonkimisen ja kuulustelun jälkeen raivosi viisi vuotta sitten treffailemastani tummaihoisesta miehestä! Hänen mielestään se oli ällöttävää ja sai hänet (jälleen) miettimään suhteemme jatkoa... Ja lopulta sai syytöksillään minut itkemään. Tuntuu kuin hän haluaisi murtaa minut ja alistaa itseään huonommaksi, itku on sen merkki, sitten hän lohduttelee ja kertoo kuinka paljon minusta välittää, mutta kuinka hänen täytyy ottaa selvää olenko oikea henkilö hänelle.
Eli ensin hän kuulustelee, pakottaa mut kertomaan vanhoja asioita sitten takertuu niihin, mässäilee niillä, esittää ällöttäviä syytöksiä minusta ja suuttuu hillittömästi. Tilanne tuntuu aivan skitsolta. Olen muutaman kerran jo väsähtänyt niin totaalisesti että olen halunnut lopettaa suhteen.
Silloin mies kuitenkin muuttuu ymmärtäväiseksi ja saa puheillaan minut jäämään, ts. manipuloi ja minä alistun siihen.
Ja totuus on se, että hän osaa olla todella ihana ja huomioonottava. Sen lisäksi että on hyvin koulutettu ja älykäs.
Joskus mietin voiko kyse olla narsismista? ja miten tällaisestä henkilöstä edes pääsee eroon? Miesystävälläni on asemastaan huolimatta väkivaltaista käyttäytymistä menneisyydessään ja tuomio tapon yrityksestä ... Edellinen kohdistui naisystävään joka oli pettänyt häntä. Hänellä oli silloin ollut myös jonkinlaisia fantasioita naisen tappamisesta rikosilmoituksen takia. Hän harrastaa myös ammuntaa ja kamppailu-urheilua. Ja teetti puoliväkisin yhden mustasukkaisuus kohtauksen jälkeen avaimet asuntooni.
Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan että mulla on joku kummallinen rooli miehen maailmassa, olla nätti ja sanavalmis, kuitenkin alistettuna sätkynukkena.
Muutaman kerran on kohdistanut vihaa minuunkin. Tosin aina hieman ohi (oveen, teemukiin, hiuksiin jne).
Viimeksi eilen hän liiankin tavanomaiseksi muodostuneen menneisyyden tonkimisen ja kuulustelun jälkeen raivosi viisi vuotta sitten treffailemastani tummaihoisesta miehestä! Hänen mielestään se oli ällöttävää ja sai hänet (jälleen) miettimään suhteemme jatkoa... Ja lopulta sai syytöksillään minut itkemään. Tuntuu kuin hän haluaisi murtaa minut ja alistaa itseään huonommaksi, itku on sen merkki, sitten hän lohduttelee ja kertoo kuinka paljon minusta välittää, mutta kuinka hänen täytyy ottaa selvää olenko oikea henkilö hänelle.
Eli ensin hän kuulustelee, pakottaa mut kertomaan vanhoja asioita sitten takertuu niihin, mässäilee niillä, esittää ällöttäviä syytöksiä minusta ja suuttuu hillittömästi. Tilanne tuntuu aivan skitsolta. Olen muutaman kerran jo väsähtänyt niin totaalisesti että olen halunnut lopettaa suhteen.
Silloin mies kuitenkin muuttuu ymmärtäväiseksi ja saa puheillaan minut jäämään, ts. manipuloi ja minä alistun siihen.
Ja totuus on se, että hän osaa olla todella ihana ja huomioonottava. Sen lisäksi että on hyvin koulutettu ja älykäs.
Joskus mietin voiko kyse olla narsismista? ja miten tällaisestä henkilöstä edes pääsee eroon? Miesystävälläni on asemastaan huolimatta väkivaltaista käyttäytymistä menneisyydessään ja tuomio tapon yrityksestä ... Edellinen kohdistui naisystävään joka oli pettänyt häntä. Hänellä oli silloin ollut myös jonkinlaisia fantasioita naisen tappamisesta rikosilmoituksen takia. Hän harrastaa myös ammuntaa ja kamppailu-urheilua. Ja teetti puoliväkisin yhden mustasukkaisuus kohtauksen jälkeen avaimet asuntooni.
Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan että mulla on joku kummallinen rooli miehen maailmassa, olla nätti ja sanavalmis, kuitenkin alistettuna sätkynukkena.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Narsisti. Olen pahoillani.
Nyt lähde! Häivy, tee kaikkesi että saat tunteesi kuoletettua. Hän tappaa sielusi EIKÄ sääli sinua.
Eroon on vaikea päästä, muttei mahdotonta. Tarvit kaiken rohkeutesi ja ennen kaikkea päätöksen, ettet halua ikinä enää olla hänen kanssaan. Tulet kokemaan uhkailua ja pelottelua mutta harvemmin ne toteutuvat. saatat joutua muuttamaan tai ainakin vaihtamaan numerosi ja pistämään salaiseksi. Helvetisti tahdonvoimaa ja rohkeutta, tukiverkosto jylläämään (minä tosin selvisin yksin) ja MIELENLUJUUTTA! Tsemppiä sulle. Muista: hän ei oikeasti rakasta sinua, ei rakasta ketään, ei itseäänkään. Osaa vain jäljitellä hyvin sitä tunnetta! Oikeasti, älä odottele enää vaan HÄIVY.