Olen ollut masentunut jo monta vuotta. Masennuksen laukaisi yksi käännekohta elämässäni joka vaikuttaa vieläkin. Olen ehdottomasti kaikkea psyykelääkkeitä ym. lääkketeollisuuden tuotteita vastaan! Itse olen yrittänyt päästä masennuksestani luontasituotteiden ja homeopaattisten valmisteiden avulla. Kävin terapiassakin, mutta ei ollut minua varten.
Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin ettei mikään auta, eikä valoa tunnelin päässä näy. Kaikkia periaatteitani ja uskomuksiani vastaan, olen nyt alkanut miettiä masennuslääkitystä.
Kysynkin nyt kokeneilta, voiko lääkitykseen jäädä "koukkuun"? Pääseekö masennuksesta pysyvästi eroon vai palaako masennus kahta kauheampana takaisin kun lääkityksen lopettaa? Onko lääkityksen aikana ns tekopirteä olo:"mikään ei tunnu missää"? Mitä sivuvaikutuksia on ilmennyt?
Terapeuttini kertoi, että lääkitys tietenkin lopetetaan hiljalleen kunnes jätetään kokonaan pois. Näin ei synny ns "riippuvuutta". "Aivot totutetaan vähitellen olemaan ilman lääkettä."
Epäilyttää vaan niin kauheasti noi lääkeet. Eihän ne myrkyt voi mitenkään olla hyväksi keholle ja mielelle... mutta ei tämä minun tilanteeni voi enää jatkua näin. Mielummin tungen sitä myrkkyä naamaani kuin kärsin tästä koko lopun elämäni. Vai onko jotain muuta vaihtoehtoa!? Voiko tästä vuosia kestäneestä masennuksesta päästä eroon ilman lääkitystä??
Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin ettei mikään auta, eikä valoa tunnelin päässä näy. Kaikkia periaatteitani ja uskomuksiani vastaan, olen nyt alkanut miettiä masennuslääkitystä.
Kysynkin nyt kokeneilta, voiko lääkitykseen jäädä "koukkuun"? Pääseekö masennuksesta pysyvästi eroon vai palaako masennus kahta kauheampana takaisin kun lääkityksen lopettaa? Onko lääkityksen aikana ns tekopirteä olo:"mikään ei tunnu missää"? Mitä sivuvaikutuksia on ilmennyt?
Terapeuttini kertoi, että lääkitys tietenkin lopetetaan hiljalleen kunnes jätetään kokonaan pois. Näin ei synny ns "riippuvuutta". "Aivot totutetaan vähitellen olemaan ilman lääkettä."
Epäilyttää vaan niin kauheasti noi lääkeet. Eihän ne myrkyt voi mitenkään olla hyväksi keholle ja mielelle... mutta ei tämä minun tilanteeni voi enää jatkua näin. Mielummin tungen sitä myrkkyä naamaani kuin kärsin tästä koko lopun elämäni. Vai onko jotain muuta vaihtoehtoa!? Voiko tästä vuosia kestäneestä masennuksesta päästä eroon ilman lääkitystä??
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tässä vielä tälläinen lainaus artikkelista, jonka löysin netistä: www.hyvinvointituotanto.com/masennus.htm
"Jos ja kun keskitymme palauttamaan tunteiden tasapainoista ja harmonista toimintaa, on siihen kolme ydinasiaa: a) aivojen välittäjäaineiden toiminnan harmonisointi. Aivot rakentavat kaikki välittäjäaineet ravintotekijöistä, jotka on saatava joko ruuasta tai sitten "purkista". Kovan lääketieteen masennuslääkkeet eivät lisää aivojen ravintotekijöitä, vaan ko. lääkkeet muuttavat väkisin välittäjäaineiden pitoisuuksia ja/tai keskinäisiä suhteita. ("Lääketieteellinen farmakologia ja toksilogia", Duodecim, 2003).
Niin kauan kun käytetään masennuslääkettä, on aivoissa "väkivalloin" muutettu välittäjäaineiden tasapaino, joka tunnetaan parhaassa tapauksessa masennuksen lievittymisenä. Jos aivojen luonnollista ravintotasapainoa ei paranneta, joudutaan käyttämään jatkuvasti masennuslääkkeitä."
JNE...
lääkkeet eivät olleet minun mielestäni oikea ratkaisu. Tasapainotin aivokemiani poistamalla sitä tarpeettomia myrkkyjä, kuten alkoholin ja kofeiinin. Kofeiini osoittautui minulla ratkaisevaksi tekijäksi, se oli aivan selkeästi aiheuttanut psyykkiset ja fyysiset oireet.
Aivot toimivat geneettisen suunnitelman mukaisesti jos niiden toimintaa ei häiritä myrkyilla ja niille annetaan kaikkia tarveaineita, joista välittäjäaineet rakennetaan aivojen aineenvaihdunnassa. Välittäjäaineprosesseja ei pidä mennä sörkkimään väkivaltaisilla menetelmillä, kuten kofeiinin tapaisilla huumeilla ja psyykenlääkkeillä.
Höpö, höpö! Nykyiset ja myös osa vanhoista masennuslääkkeistä ovat masennuksen hoidossa välttämättömiä tai sitten ei ole masennusta, jos meinaa ilman selvitä. Ne ovat hyviä, mutta tietysti terapiaa siihen päälle. Normaaliin ihmisen elämään välillä kuuluu alakuloisuutta, joka ei ole masennusta. Siihen ei tarvita lääkitystä, mutta jos alakuloisuus muuttuu pitempi aikaiseksi, on syytä mennä lääkäriin, ja mielummin psykiatrille. Kaikenlaisia kirjoituksia kyllä löytyy ja ne ovat yleensä kirjoittaneet lääkkeitten vastustajat. Mitä pidemmälle venyttää hoitoon hakeutumista, sen pidempää ja vakavemmaksi masennus muuttuu.
"Onko lääkityksen aikana ns tekopirteä olo:"mikään ei tunnu missää"? Mitä sivuvaikutuksia on ilmennyt?"
Kyllä vaan, mikään ei juuri tunnu miltään ainakaan minulla. Menee vain hermo kun mitään ei voi tehdä, ettei se tuntuisi tylsältä. Ja sivuvaikutuksia on aina, varsinkin lääkkeen aloituksessa. Menevät pahimmat tosin ohi parissa viikossa. Lääkekoukusta en juuri tiedä, mutta lääkevaihdoksien aikana on kyllä ollut samantapaisia sivuoireita kuin aloituksen yhteydessä. Itse en varmaan jaksaisi tätä elämää ilman lääkkeitä, enkä juuri välitä vaikka joutuisin syömään koko elämän.
"Kyllä vaan, mikään ei juuri tunnu miltään ainakaan minulla."
Elämä on siis kohdallasi yhtä "juhlaa", teki mitä tahansa tai tapahtui mitä tahansa niin kaikki on yhtä tasapaksua paskaa. Onneksi ei ole tarvinnut itse lääkkeitä nauttia ja toivottavasti ei tarvitsekaan... vaikea on samaistua ihmisten ongelmiin, kun ei itse niitä koe.
Mutta näin se menee, toinen ongelma kun korjaantuu, toinen tulee tilalle, kiva pikku oravanpyörä.
Itsellänikin on periaate kysymys nuo psyykelääkkeet.
Vasten tahtoani sitten jouduin kokeilemaan huonoin tuloksin,sivuvaikutuksina tuli kauheat tärinät,huonovointisuus ja jalat pettivät kirjaimellisesti alta. Kyseessä oli lääke nimeltä Seroquel, joka oli tarkoitus ottaa iltaisin.
Ja oli toinenkin lääke, cipramil tjs.
Kumpikin toi teennäisen olotilan.
Tietysti joillain lääkitys auttaa pitämään masennuksen oireet poissa,minulla niin ei käynyt.
Pärjään paljon paremmin ilman lääkityksiä ja elän elämäni mieluummin tällaisena kuin lääkepöhnässä.
Niin ja en tahdo millään tavoin masentaa lisää tms mutta olen kuullut että masennus voi palata vaikka sen olisi jo kerran voittanut.
En sitten tiedä onko se vain huuhaata vai todellista,omakohtaista kokemusta ei ole..
Masennus on vuosia kestävä sairaus tai jopa koko loppuelämän, mutta oireet voidaan saada hallintaan ja elämä on normaalia. Joskus tulee kyllä takapakkia, mutta siitä selviää. Lääkitykset ovat hyvin henkilökohtaisia eli joku lääke sattuu toiselle oikein hyvin, mutta toinen kokee juuri kuvaamasi oireita. Lääkkeitä on monia ja olisi ihme, jos ensimmäisellä kerralla osuisi juuri sopiva. Se on kokeilua. Se on myös totta, että varsinkin alussa on hankalia sivuvaikutuksia, mutta ne eivät yleensä kestä kauan. Yrittää kestää noin 4-6 viikkoa, niin ne helpottavat ja olo palautuu normaaliksi. Jos ei sivuvaikutukset siinä ajassa häviä, kannattaa hakeutua lääkäriin. Jos on masennus, kannattaa periaatteet hylätä tai seuraukset voivat olla kohtaloikkaita. Se on kyllä ihme, että kaikenlaisia muita aineita ollaan kyllä hyväksymässä esim. nikotiini, alkoholi, vahvat kipulääkkeet ym.
1 viikko on pahimpaa, mutta sen jälkeen jo pitäisi olla normaali olotila, eli samanlainen kuin ennen lääkitystä aloittaessa. 2 viikon jälkeen positiivinen olotilapitäisi alkaa, mutta joillakin kestää hieman kauemmin. Jos kuukauden aikana ei ole tullut hyötyvaikutuksia, niin lääke ei tehoa ja se pitää vaihtaa toiseen.