Kun on monta, helvetin monta asiaa päässä, eikä niitä pysty käsittelemään. Mitä siitä seuraa? On monta ongelmaa yhtäaikaa ympärillä. Elämä tuntuu sekavalta. Et tiedä välillä mitä ajattelet toisen ajatuksen alla. Ja kun saat päähäsi jonkin asian, toimit heti. Huomaat ettet pysty hallitsemaan itseäsi tunteenpurkauksissa. Kun ajattelet lyöväsi jotakin, et mieti toista kertaa vaan mottaset turpiin samantien. Kun päätät viillellä itseäsi, viillät samantien. Kaikki se mitä päätät, voi olla sairasta ja sellaista, mitä normaali ihminen ei tekisi. Mutta sillä hetkellä et tiedosta sitä, vaan teet mielestäsi oikein. Niitä impulsiivisia tekoja, mitä kadut jälkeenpäin ja vaivut epätoivoon, ahdistukseen, syvään masennukseen. Ne asiat mistä iloitsit, et saa niistä enää mitään iloa irti. Ne asiat mitä kammoksuit, kummittelevat ympärilläsi kahta kauheammin. Itseasiassa liioittelematta voin sanoa että kymmenen kertaa kauheammin. Ja kun päätät oikeasti tehdä syystä tai toisesta jotain itsellesi, toimit heti ajattelematta toista kertaa.
Ja ajatukset juoksevat päässäsi.
Et saa niiltä rauhaa. Ulkopuoliset eivät näe sitä lävitsesi. Varsinkaan lähimmäisimmät ihmisesi. Ne huomaavat sinussa vain sen kaiken hyvän. Sen kun innostut jostakin asiasta, ja toimit sen eteen täysillä. Kun rakastat jotakin, olet ylitunnollinen ja tavoittelet sen asian suhteen täydellisyyttä. Kaiken tämän he haluavat nähdä ja huomaavatkin sinussa.
Mutta kunnes huomaat, että asiat eivät menekään niin täydellisesti mitä ajattelit, luovutat. Se kaikki mitä annoit itsestäsi, olikin turhaa ja vaivut toiseen ääripäähän taas. Masennukseen, luovutat ja vihaat sitä asiaa mitä ennen rakastit. Ja nyt kaikki ympärilläsi ajattelevat ettet annakaan arvoa asialle enää. Et ole kiitollinen mihinkään? Se on se mitä itse saan kuulla aina. Mutta se kun ei siitä johdu.
Vaan siitä, että tuntuu kun sisälläni on kaksi ihmistä, jotka ohjaavat minua ja toimivat puolestani. On se hyvä ihminen, täydellisyyteen pyrkivä ja täynnä itseluottamusta ja itsetunto kohdillaan. Pystyt mihin vaan! Ja se toinen, joka vihaa ja elää pimeydessä. Huomaat että susta ei ole mihinkään.
Huomaat pian senkin, että kerrot ystävillesi sellaisia asioita, mistä et ole varma että onko ne koskaan tapahtunutkaan?
Ja huomaat että ystäväsi ovat sinua tasaisempia, se masentaa sinua. Niillä on asiat paremmin kun sulla. Kun innostut ja haluat johonkin tapahtumaan, leijailet siitä ystävällesi kokoajan ja teet varsin selväksi sen, että haluat mennä kyseiseen tapahtumaan ja saat ystäväsikin kiinnostumaan. Sitten varaatte kalliit liput ja muutaman päivän päästä et olekaan enää samaa mieltä. Näet kyseisen tapahtuman eri silmin. Tajuat, että näinhän on käynyt helvetin monesti.
Ja ystäväsi ovat väsyneet sinuun.
Ja kaikkea tätä ruokkii vielä se, että tulevan tapahtuman lähestyessä alat pelätä itsesi puolesta, miltä näytät? Kehtaanko näyttäytyä?
Joka tapauksessa, missaat ihanan tapahtuman ja suututat ystäväsi.
Huomaat että olet yksinäinen ihminen.
Pidät satunnaisesti yhteyttä ystäviisi tekstiviestien välityksellä. Mutta olet yksin. Yksin kaikkien ajatuksiesi kanssa. Ne juoksevat mielessäsi ja pyörittävät sinua mukanaan. Olet useampaan otteeseen päivällä masentunut tai aktiivinen. Saatat olla jopa pitkäänkin, kuukaudenkin saatanan masentunut. Tai sitten helvetin ylivireä! Silloin huomaat, että ajatukset muuttuvat suunnitelmiksi, suunnitelmat tavotteiksi.. Ja tavoitteet saavutettaviksi.
Kerran jätin psykiatriset hoidot kesken kun koin olevani terve ja itsetunto paistatteli korkealla. Jälkeen päin hoidot tulivat niskaan kahta rajummin.
Monen vuoden sekava elämäsi näkyy sinusta nyt jo läpi. Käsissäsi on arpia, joita olet tehnyt, ikään kuin joku olisi ohjaillut sinua satuttamaan itseäsi. Olet kaikkien niitten sekavien ajatuksien lisäksi saanut itsellesi monet ongelmat vainoamaan mieltäsi. Ahdistus on kasvanut suureksi kentäksi ympärillesi, mikä seuraa sinua minne ikinä menetkään.
Ja se vaikuttaa syvästi sun elämään.
Kun menet illalla nukkumaan, ajatukset virtaavat päässäsi ja eivät anna sun nukahtaa. Kun heräät, heräät huomattavasti aikaisemmin kun olisi tarvis. Joskus nukut vain pari tuntia koko yön aikana. Eikä unilääkkeistä ole mitään apua.
Impulsiiviset extempore tempaukseni ovat ajaneet minut jopa kokeilemaan huumeita. Päihteet tulivat suureksi osaksi elämääni. Jäin niihin koukkuun ja siitä tuli seuraava tavoite, saada niitä lisää.
Kun jotakin asiaa tavoittelet, matkallasi sitä kohti kuljet kun vuoristorataa. Välillä haluat sitä tosissasi, välillä kiinnostuksesi mitään kohtaan on nollissa. Välillä taas haluat, välillä et. Sitten tajuat, että matka tavoitettasi kohtaan onki pidempi kun luulitkaan? On vaikeampi saavuttaa mitä ajattelitkaan. Ja luovutat, masennut, vaivut pimeyteen.
Jouduin psykiatriseen sairaalaan.
Siellä vietin monta kuukautta. Eläen sekavaa elämääni. Välillä en tiennyt mitä tein. Tuntui kun olisin humalassa. Näin ikkunoiden ja peilien kautta mustia hahmoja ajoittain. Sivuharhat ovat lisääntyneet. Ja pelko.
Kun selität jollekin ihmiselle jotakin, puheesi on sekavaa eri aiheista toisiin hyppimistä. Ja puhut joko liikaa taukoamatta, tai änkytät ja sinusta on vaikea saada tolkkua.
Ja kun puhut, sanot sellaista mitä et olisi halunnutkaan sanoa. Ja huomaat taas, että kaikki se mitä puhut, et ole varma onko se ollut unta, onko ne ollut harhoja ja vai todellisuutta? Alat kelata, että onkohan koko sun elämä koostunut osittain harhoista ja osittain todellisuudesta. Et tiedä mikä on unta ja mikä todellista.
Hermokynnykseni on surkea, ja raivostun helposti, jolloin taas olen tahtomattanikin väkivaltainen. Saatan olla niin iloinen ja yliampuva ettei mikään pidätä minua. Rahat tuhlaan heti ja kadun myöhemmin. Olen tosi masentunut ja kukaan ei voi nostaa mun lippua ylös. Siivet eivät enään kanna. Monta, niin monta vuotta on ollut tappelemista itseni kanssa.
Sitten monen vuoden seurannan jälkeen, yhdeksi mun diagnooseista tuli kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Tuli kauhee inspis purkaa tunteita niin siksi syntyi tällänen kauhee tarina. :) No tulipahan taas selvitettyä ajatuksia. Sit kai pitäis mennä nukkumaan vaan eipä väsytä.
Zempit kaikille bipoille!
Ja ajatukset juoksevat päässäsi.
Et saa niiltä rauhaa. Ulkopuoliset eivät näe sitä lävitsesi. Varsinkaan lähimmäisimmät ihmisesi. Ne huomaavat sinussa vain sen kaiken hyvän. Sen kun innostut jostakin asiasta, ja toimit sen eteen täysillä. Kun rakastat jotakin, olet ylitunnollinen ja tavoittelet sen asian suhteen täydellisyyttä. Kaiken tämän he haluavat nähdä ja huomaavatkin sinussa.
Mutta kunnes huomaat, että asiat eivät menekään niin täydellisesti mitä ajattelit, luovutat. Se kaikki mitä annoit itsestäsi, olikin turhaa ja vaivut toiseen ääripäähän taas. Masennukseen, luovutat ja vihaat sitä asiaa mitä ennen rakastit. Ja nyt kaikki ympärilläsi ajattelevat ettet annakaan arvoa asialle enää. Et ole kiitollinen mihinkään? Se on se mitä itse saan kuulla aina. Mutta se kun ei siitä johdu.
Vaan siitä, että tuntuu kun sisälläni on kaksi ihmistä, jotka ohjaavat minua ja toimivat puolestani. On se hyvä ihminen, täydellisyyteen pyrkivä ja täynnä itseluottamusta ja itsetunto kohdillaan. Pystyt mihin vaan! Ja se toinen, joka vihaa ja elää pimeydessä. Huomaat että susta ei ole mihinkään.
Huomaat pian senkin, että kerrot ystävillesi sellaisia asioita, mistä et ole varma että onko ne koskaan tapahtunutkaan?
Ja huomaat että ystäväsi ovat sinua tasaisempia, se masentaa sinua. Niillä on asiat paremmin kun sulla. Kun innostut ja haluat johonkin tapahtumaan, leijailet siitä ystävällesi kokoajan ja teet varsin selväksi sen, että haluat mennä kyseiseen tapahtumaan ja saat ystäväsikin kiinnostumaan. Sitten varaatte kalliit liput ja muutaman päivän päästä et olekaan enää samaa mieltä. Näet kyseisen tapahtuman eri silmin. Tajuat, että näinhän on käynyt helvetin monesti.
Ja ystäväsi ovat väsyneet sinuun.
Ja kaikkea tätä ruokkii vielä se, että tulevan tapahtuman lähestyessä alat pelätä itsesi puolesta, miltä näytät? Kehtaanko näyttäytyä?
Joka tapauksessa, missaat ihanan tapahtuman ja suututat ystäväsi.
Huomaat että olet yksinäinen ihminen.
Pidät satunnaisesti yhteyttä ystäviisi tekstiviestien välityksellä. Mutta olet yksin. Yksin kaikkien ajatuksiesi kanssa. Ne juoksevat mielessäsi ja pyörittävät sinua mukanaan. Olet useampaan otteeseen päivällä masentunut tai aktiivinen. Saatat olla jopa pitkäänkin, kuukaudenkin saatanan masentunut. Tai sitten helvetin ylivireä! Silloin huomaat, että ajatukset muuttuvat suunnitelmiksi, suunnitelmat tavotteiksi.. Ja tavoitteet saavutettaviksi.
Kerran jätin psykiatriset hoidot kesken kun koin olevani terve ja itsetunto paistatteli korkealla. Jälkeen päin hoidot tulivat niskaan kahta rajummin.
Monen vuoden sekava elämäsi näkyy sinusta nyt jo läpi. Käsissäsi on arpia, joita olet tehnyt, ikään kuin joku olisi ohjaillut sinua satuttamaan itseäsi. Olet kaikkien niitten sekavien ajatuksien lisäksi saanut itsellesi monet ongelmat vainoamaan mieltäsi. Ahdistus on kasvanut suureksi kentäksi ympärillesi, mikä seuraa sinua minne ikinä menetkään.
Ja se vaikuttaa syvästi sun elämään.
Kun menet illalla nukkumaan, ajatukset virtaavat päässäsi ja eivät anna sun nukahtaa. Kun heräät, heräät huomattavasti aikaisemmin kun olisi tarvis. Joskus nukut vain pari tuntia koko yön aikana. Eikä unilääkkeistä ole mitään apua.
Impulsiiviset extempore tempaukseni ovat ajaneet minut jopa kokeilemaan huumeita. Päihteet tulivat suureksi osaksi elämääni. Jäin niihin koukkuun ja siitä tuli seuraava tavoite, saada niitä lisää.
Kun jotakin asiaa tavoittelet, matkallasi sitä kohti kuljet kun vuoristorataa. Välillä haluat sitä tosissasi, välillä kiinnostuksesi mitään kohtaan on nollissa. Välillä taas haluat, välillä et. Sitten tajuat, että matka tavoitettasi kohtaan onki pidempi kun luulitkaan? On vaikeampi saavuttaa mitä ajattelitkaan. Ja luovutat, masennut, vaivut pimeyteen.
Jouduin psykiatriseen sairaalaan.
Siellä vietin monta kuukautta. Eläen sekavaa elämääni. Välillä en tiennyt mitä tein. Tuntui kun olisin humalassa. Näin ikkunoiden ja peilien kautta mustia hahmoja ajoittain. Sivuharhat ovat lisääntyneet. Ja pelko.
Kun selität jollekin ihmiselle jotakin, puheesi on sekavaa eri aiheista toisiin hyppimistä. Ja puhut joko liikaa taukoamatta, tai änkytät ja sinusta on vaikea saada tolkkua.
Ja kun puhut, sanot sellaista mitä et olisi halunnutkaan sanoa. Ja huomaat taas, että kaikki se mitä puhut, et ole varma onko se ollut unta, onko ne ollut harhoja ja vai todellisuutta? Alat kelata, että onkohan koko sun elämä koostunut osittain harhoista ja osittain todellisuudesta. Et tiedä mikä on unta ja mikä todellista.
Hermokynnykseni on surkea, ja raivostun helposti, jolloin taas olen tahtomattanikin väkivaltainen. Saatan olla niin iloinen ja yliampuva ettei mikään pidätä minua. Rahat tuhlaan heti ja kadun myöhemmin. Olen tosi masentunut ja kukaan ei voi nostaa mun lippua ylös. Siivet eivät enään kanna. Monta, niin monta vuotta on ollut tappelemista itseni kanssa.
Sitten monen vuoden seurannan jälkeen, yhdeksi mun diagnooseista tuli kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Tuli kauhee inspis purkaa tunteita niin siksi syntyi tällänen kauhee tarina. :) No tulipahan taas selvitettyä ajatuksia. Sit kai pitäis mennä nukkumaan vaan eipä väsytä.
Zempit kaikille bipoille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
kaikennäköstä tuli selitettyä tohon. Oon siis sairastanu tätä viisi vuotta nyt ja on ollu kaks pitkäkestosta maniaa, millon tuli tehtyä aikamoisia rahantuhlauksia. Ostin lentoliputkin Canadaan kun olisin mennyt töihin ja opiskelemaan. Soittelin konsulaatteihin ja mitä kaikkea. Kenguruakin olin hakemassa Australiasta.
On ollut yks ihan helvetin pitkäkestonen masennus, ja pari muutaman kuukauden kestosta.
Että täysillä tässä mennään vuoristoradalla mutta eipä se juuri haittaa. Syön Abilifyta, ei oo mitään ihmeitä saanut vielä kyllä aikaan.
En tiedä miksi tänne nyt kirjottelen, rauhottaa vähän kun ei untakaan saa. Kone se on hyvä kaveri. :) Siihen voi purkaa kaiken ja sieltä voi ettiä apua.
Tää on todellakin vaan mielen purkauksia (Ei ehkä järkevästi valittu paikka sellaselle), niin älkää antako häiritä.
Taikka tunkea loputkin ulkopuolelta niihin.Ei asioissa ole enää mitään tasoeroa.Ihmisten aikoinaan tekemät raamit ovat nykyisin vanhannaikaisia ja sennaikainen kunnioitus lyö nykyisin päätä puuhun.Virkakoneisto pyrkii viellä osin pitämään santarmin kunnioitustaan,ymmärtämättä olevansa asiakaspalvelijoita viimemainitun veroilla.Vanhoja tätejä kaikki kunnioittivat ennen poliisia myöden uskaltamatta esim. kyseennalaistaa näiden henkistä puolta?Mutta nykyisin ei ole aikaa seistä loputtomiin esim.Bussipysäkillä kun joku kyseinen arvovaltaisuus viivyttelee edessäsi? Busseilla on kiireiset aikataulut.Kassajonoissa swinulla täytyy olla silmät myös seljässäkin pitääksesi paikkasi jonossa.Kyseisiä kilttejä tätejä ei ole koskaan diagnosoitu mielisairaaksi sukupuolensa ja ikänsä tähden senparemmin kuin lapsiakaan aikaisemmin.Heidän sairautensa meni leikki-ikänsä piikkiin.Ainoa varteennotettava riskiryhmä olivat työikäiset.Heidän poikkipuolisuutensa jo oli ehkä syynä vaaraksi olemiseen itselleen ja muille.Jos nainen oli liian kaunis,hän voi löytää itsensä Seilin saarelta,koska oli vaaraksi näinnollen itselleen.Jos ihminen oli luonteeltaan hiljainen,annettiin hänelle piristyslääkkeitä sairaalassa. Jos hän taas oli puhelias,annettiin rauhoittavaa? Mikäli häneltä oli mennyt koko tolkku pois,leviteltiin siellä käsiä,ja jatkettiin lääkevarastojen penkomista?Kun kysyttiin että koska päästään tuloksiin potilaasta,voi vastaus olla miksi sitten olette tulleet tänne? Eikai kukaan mene hullujen huoneelle huvikseen,vaan apua hakemaan tolkkuihin tulemiseksi,eikä suinkaan hakemaan sieltä jotain viimeistä kotiaan mitä nimitystä taas kaikki hotokodin ja ja vanhainkoti tyyppiset mielellään käyttävät ilmeisesti aivopestääkseen asukkaansa kuvittelemaan asuvansa kodissaan?Valheellinen mainonta on ollut kielletty ainakin TV:ssä entä muualla.En välitä tosiasioista kinata kenenkään kanan kanssa.Kinatkaa keskenänne jos johtajanne sallii.
Hyvä välillä päästää höyryjä ja terveellisesti kirjoittamalla.Hyvin olet tuonut ilmi näitä bipojenkin tuntoja.Ei tuohon voi erikoisempia lisätä.Tsemppiä sullekin.Kyllä se masennus ohi menee,kun kerran on alkanutkin.Odottelu on vain vitun tuskaista.