Muita jotka ovat yksinäisiä raskaana ollessaan?
Kun odotin esikoista koko 9kuukauden aikana kävi pari kaveria 3-4 kertaa käymässä. En käynnyt missään, kukaan ei pyytänyt mihinkään.
Nyt tuntuu taas siltä.. Ei seura kelpaa kun ei voi juoda. Mieskin on joku toinen vkonloppu kavereidensa kanssa, minä kotona. Nyt rv 14 ja kaksi kertaa olen ollut jossain. Kaveri vei leffaan koska olis mun synttärit ja itse järjestin leffaillan serkkuni luona.
Jotenkin on yksinäinen olo. Ei ole päivisin ketään kelle puhua, ei vertaistukea. Mies on suurimman osan vapaa-ajasta omalla koneellaan.
Mun kaveri soitti mun miehelle ja pyysi sitä tupareihin, siis mun kaveri. Mulle ei kuulemma soittanut koska en voi juoda. Just. Eli en voi olla ihmisten seurassa koska en voi juoda. P*askaa tommonen.
Kun odotin esikoista koko 9kuukauden aikana kävi pari kaveria 3-4 kertaa käymässä. En käynnyt missään, kukaan ei pyytänyt mihinkään.
Nyt tuntuu taas siltä.. Ei seura kelpaa kun ei voi juoda. Mieskin on joku toinen vkonloppu kavereidensa kanssa, minä kotona. Nyt rv 14 ja kaksi kertaa olen ollut jossain. Kaveri vei leffaan koska olis mun synttärit ja itse järjestin leffaillan serkkuni luona.
Jotenkin on yksinäinen olo. Ei ole päivisin ketään kelle puhua, ei vertaistukea. Mies on suurimman osan vapaa-ajasta omalla koneellaan.
Mun kaveri soitti mun miehelle ja pyysi sitä tupareihin, siis mun kaveri. Mulle ei kuulemma soittanut koska en voi juoda. Just. Eli en voi olla ihmisten seurassa koska en voi juoda. P*askaa tommonen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
kuulostaa liiankin tutulta. Minä odotan esikoistani rv 15. Olen yrittänyt ehdottaa kavereillekin jotain yhteistä tekemistä, mutta heillä on ollut silloin jo muita suunnitelmia tai vastaus on ollut, että soitellaan ja myöhemmin ei enää vastata puhelimeen.. Mies on joka viikonloppu jossain menossa, eikä ymmärrä sitä, että olen TODELLA yksinäinen. Sitten kun joskus saa jonkun ihmisen seurakseen niin tuntuu siltä, että tämän henkilön on "pitänyt tyytyä" minun seuraani. Monet illat on itketty yksinäisyyttä..
Tuntuu,että kaikki raskaana olevat ovat yksinäisiä. Ellei sitten paras kaveri sattumalta olisi myös raskaana. No,yksi tuttu on ja pyysin häntä kerran kahville,mutta kun hänellä on mies ja lapset,niin ei hän sitten voinut tulla.Muka.
Myös olen todella surullinen ollut ja pelkään että tulee joku masennus vielä.
Odottaville äideillekin pitäisi keksiä jokin kerho tai muu. Eikä vain synnyttäneille. Tämä on pieni paikkakunta ja ihmettelin neuvolassa,kun en tiedä ketään toista ketä täällä odottaisi ja neuvolassakaan ei koskaan näe ketään,niin neuvolantäti sanoi,että ajat ovat annettu tarkoituksella niin,ettei toisia näe. On kuulemma se salassa pitovelvollisuus. Ei ihme,että on yksinäisiä ihmisiä.
Hei vaan
toi on kyllä aika outoa että neuvola on muka niin tarkka ettei saa asiakaat ees nähä toisiaan. Onkohan ne ihan pöljiä sielä. Mutta toi kaverin puutos on kyllä kurjaa ja nythän sitä raskaana tarvis ystäviä muita raskaana olevia joidenkaa vois jutella raskaus jutuista ja sitten niitä ei raskaana olevia joidenkaa vois jutella muutenvaan ettei kaikki ois vaan sitä että on raskaana. Mulla on alkanu jo nuorena siis vuosia ennen raskautta tää syrjintä kun en juo enkä muutenkaan oo mikään juhlia niin tuntuu että on kauheen vaikee saada ihmiset innostuun mistään muusta seura ei tunnu kelpaavan kun et juhli ja juo vaikka vois kavereiden kaa tehä niin paljon kaikee muutakin. Onneks mulla on sentään yks kaveri joka pyytää juhliinsa sillontällöin ja muutenkin vietää joskus harvoin munkaa aikaa vaikka en juo se on vaan hyväksyny sen että voi jutella ja muutakin tehä kun kuppia kallistaa. Sääli vaan ettei näitä ihmisiä oo enempää:(
Neuvolan toiminta ei mun mielestä oo yhtää outoa. Siellä kunnioitetaan ihmisen yksityisyyttä. On monia ihmisiä jotka ei halua ainakaan alkuvaiheessa sitä, että muut tietää raskaudesta ennenkuin itse on siitä valmis kertomaan.
Jos on päättänyt olla juomatta ja juhlimatta, on syytä kokoontua kaltaistensa seuraan. Oikeessa elämässä ei kukaan jaksa kattella jotain joka aina on selvinpäin kun muut pitää hauskaa. On tekopyhää sanoo että hauskaa voi olla selvinpäinkin. Voi tietysti olla, mutta sulla ei ainakaan näemmä ole?
Raskaana ollessa ei tietenkään voi juhlia (alkoholilla), mutta jos kaverit on kavereita vaan sen takia että ryyppyseuraa tarvitaan, niin kandee varmaan miettiä et tarviiko myös jotain muitakin kavereita. Ja siihen asiaan ei pysty auttaan kukaan muu kuin sinä ITSE.
Ihmisillä on paha asennevamma jos hyljeksitään jotakuta siksi että tämä ei juo alkoholia! Sen ymmärrän jos tämä juomaton antaa ymmärtää olevansa jotenkin parempi kuin ne ihmiset jotka juovat tms. mutta miksi näin olisi?
Itse olen käynyt baareissa; tykkään ihan hirveästi pubeissa istumisesta ja olen huomannut että se on ihan jees vaikkei olutta joisikaan. :) Olen käynyut myös keikoilla ja hauskaa on ollut, vaikken kännejä ole voinut vetääkään.
Olen kaiketi onnekas kun seurani on kelvannut selvänäkin. Tuntuu kyllä tosi julmalta ja kummalliselta että alkoholinkäyttö on edellytys sille että kutsutaan illanviettoihin. Tämä saattaa olla myös ikäkysymys; minä (ja tuttavapiirini) olemme kolmenkympin kieppeillä, oisko nuoremmille viina tärkeämpää?
Hei!
Tosi ikävän kuulosta sun odotus aika. Mutta nyt teet itse muutoksen siihen"! Itse olen käynyt mieheni kanssa ravintoloissa, laitan itseni kauniiksi ja parhaat päälle tai mitkä sopii=) Tee miehellesi selväksi että menette tupareihin yhdessä jos niin haluat. Tee ihmisille siellä ylläri, mutta muista nukkua kunnon päikkärit ennen niitä=)Jos jäät kotiin nyhjöttään, nyhjötät siellä aina, annat luvan ihmisille olla pyytämättä sinua. Muista hymyillä, muista olla ihmisten kanssa tekemisissä ja olisko keskustelun paikka noista miehen viikonloppumenoista..... turhan usein yksin juoksentelee. Lapsi on muistaakseni aina kahden ihmisen projekti, koska kahta siihen tarvitaan. Tsemppiä ja iloa! Raskaus on terveen merkki ja raskaanakin saa pitää hauskaa,ilman päihteitä. itsellä Rv29 ja vielä jaksaa liikkua, mutta sitten on eriasia kun nyytti mukana. Pelisäännöt perheisiin perkele.fi
Sama homma syntymän jälkeen:) Tosin on mahdollista saada myös uusia , samassa elämäntilanteessa olevia ja löytää vanhoista ne aidot helmet. Itselleni selvisi oikeat ja pysyvät ystävät. Ei ollenkaan huono asia.
Mistä päin odottavat äidit ovat?
Ajattelin että jos olisi samalta paikka kunnalta niin olisi hienoa tutustua ja vaikka järjestää jotain yhteisiä juttuja..
Espoossa asusteleva ensimmäistään odottava:-) Mulla "vanhat" kaverit on ollu mun mielestä ihan ilosia odotuksesta, samoin työkaverit. Monilla tietty jo omia muksuja, joten aihe tuttu. Toisaalta taas kukaan ei juuri nyt tutuista odota, joten ajatustenvaihtoseuraa ei oikeen oo. Eikä tosiaan viitti aina vauvajuttuja höpistä, vaikka ite mieleen tuliski kaikkee siihen liittyvää. Ihan kiva lukea sitten täältä netistä samas tilantees olevien ajatuksia..
Kuulostaa niin tutulta, oon ollu koko raskauden ajan aika yksinäinen.. Työssä käynti oli niin luksusta,vaikkakin raskasta, mutta siellä sentään näki ihmisiä ja pääs vaihtaan kuulumisia..
ja nyt kun olin ensin kuukauden saikulla ja jäin äitiyslomalle niin tuntuu et ainoat kaverit on sisko joka asuu toisessa päässä suomea..
kavereita on muutamaan otteeseen käyny kylässä, ollaan vaihettu kuulumisia jne, hauskaa on ollu,ainakin mun mielestä; on saanut kuulla muiden kommelluksista jne.. mut tuntuu et ne kaverit ei tuu toista kertaa,eli heillä vissiin ollu tylsää koska mulla ei oo kerrottavaa..
ja sitten on toinen raskaana oleva kaveri,mutta varsinkin kun ite alan olemaan jo niin väsynyt,varsinkin iltaisin,niin harvemmin tulee nähtyä ku kaveri lienee odottaa et menisin hänen luokse.. huoh,en oo jaksanu sanoa etten suoraan sanottuna jaksa tulla neljän seinän sisälle vaan haluaisin mennä kahville jonnekin ja seurata tuntemattomien menoja..JOTAIN IHAN MUUTA KUI OLLA SISÄLLÄ ASUNNOSSA..
viikonloput ne vasta tylsiä onkin..avokki lähti jeesaan kaveriaan muutossa, sanoi et ku oon niin väsyny niin lähtee mieluummin kaveriaan jeesaamaan kui kattomaan kun nukun..huoh..
oon aatellu aikoinaan etten tod.liity mihinkään ns.mammakerhoon jutteleen vaan raskaudesta ja kuunteleen toisten äitien tarinoita lapsistaan..nyt alkaa mielipide pikkuhiljaa muuttua ku lapsettomat ja sinkut viettää niin erilaista elämää kui ite..tiiän sen ku vietin railakasta sinkkuelämää vielä vuosi sitten..ja sitten tapahtu kaikki, mies rakastuminen yllätys raskaus..eli en ehtiny oikeastaan ees tottumaan ns.varattuna oloon..
eli tällästäkö tää elämä tulee olemaan lopun elämää?***tu,oon vasta 22w ja tuntuu et kaverit on häipyneet vaikka ennen niitä oli enemmän kuin ehti tapaamaan..
Itse kun olen ollut aina hiukan menevä ja kärsimätön ihminen. Kotona en ole kauheesti lusinu. Yhden hyvän ystävän olen "menettäny" sen takia kun olen raskaana ja hän ei, hän on siis kateellinen kun olen päättänyt tehdä mieheni kanssa lapsen ja hänen mies ei vielä halua tehdä lapsia...
Onneksi on yksi ainoa hyvä ystävä tallessa, joka on just muuttanu takaisin samalle paikkakunnalle valmistuttuaan :D Muistaa soitella ja kysyä kuulumisia,onhan hänellä uusi työ ja työkiireitä..
Harmi vaan, en käsitä ihmisiä jos syrjitään raskaana olevaa! Ei tämä sairaus ole! Itsekin olen käynyt baarissa/pystärissä oman mieheni ja hänen kaverinsa kanssa. Hauskaa on ollut :)
Tässä vaan alkaa mökkihöperöksi tulemaan, kun ei voi töitäkään tehdä kun selkä ei kestä :/ ja viikkoja 29 0.. Olen sitten purkanut turhautuneisuuttani kämppään, siivonnu vaikka selkä kipeenä yms touhunnut pikkuvaatteet lipastoon odottamaan :D ja päikkäreitä tulee otettua kun heräilee jo öisin parin tunnein välein vessaan..
mulla on ihan samanlainen tilanne. Oon vasta 21 vuotias ja mieheni vain vuoden vanhempi, joten menojalkaa vipattais kyllä. Mieheni voi mennä kaikessa rauhassa mutta itse olen nytkin määrättynä vuodelepoon ennenaikaisen synnytyksen vaarassa, viikkoja on vasta 28 ja saatan joutua lepäämään loppuun asti. Mies ei ymmärrä vaikka kuinka sanon että etenkin viikonloppuisin illat on tosi yksinäisiä kun hän lähtee juhlimaan poikien kanssa. Pahimmalta tuntuu että ensin hän viettää kaikki viikonpäivät töissä kahdeksaan asti jonka jälkeen tulee kotiin ja on vain tietokoneella ja nukkuu seuraavana päivänä 12 ja lähtee töihin.. Olen siis yksin oikeastaan koko ajan. Kavereita näkisin mieluusti mutta kun en saa liikkua niin en pääse heitä tapaamaan ja koska en saa minkäänlaisia kotitöitä tehdä niin meillä on ihan kamalan näköistä eikä ystävät oikein halua siksikään varmaan tulla meille ja muutenkin asun aika kaukana kavereista joten he käyvät melko satunnaisesti. Eniten seuraa saan äidistäni ja hän onkin minulle henkireikä etten sekoaisi yksinäisyyteeni. Pahimmalta silti tuntuu ettei mieheni kuuntele pyyntöjäni ja anelujani että saisin edes häneltä seuraa...
Itse olen myös raskaana, mutta se mikä mulla ärsyttää ja suoraan sanottuna vituttaa muissa raskaana olevissa tai ennemminkin jo äidiksi tulleissa ihmisissä on se, että ne ei osaa puhua muusta kuin raskaudestaan, synnytyksestään, imetyksestään ja lapsestaan.
Ihan niinkuin elämä päättyisi raskauteen ja lapsen tuloon ja sen jälkeen olisi vain yksi ainoa oikea puheenaihe: vauva.
En yhtään ihmettele, jos vain yhdestä asiasta puhuvat ihmiset jäävät ilman seuraa. Mullakin kaveri oli raskaana, puhui vain raskaudesta. Hän sai vauvan, puhui vain imetyksestä ja vauvasta. En minä yksinkertaisesti jaksanut olla hänen seurassaan 10 min pidempään.
Itse olen yrittänyt tietoisesti välttää vauvahösötystä. Yritän olla puhumatta siitä liikaa miehelleni tai ystävilleni. Eikä minua loppujen lopuksi kiinnostakaan siitä niin puhua ja hössöttää. Ja olen miehellekin sanonut, että toivottavasti minusta ei 4 kk päästä tule samanlaista vauva sitä tätä, äiti sitä tätä tuota - hössöttäjää, joka ei osaa puhua mistään muusta kuin siitä tenavasta. Kai elämässä on lapsenkin jälkeen vielä jotain muuta keskusteltavaa kuin se lapsi?
itse olen kans välttänyt vauvajuttujen puhumista, vaikka kaveri on innokkaana kyselemässä ja höpöttelemässä vauvanvaatteista yms :) On sitä muutakin elämää kuin se vauva ja ne ystävät ei ole sun kanssa sen takia että haluavat kuunnella vauvajuttuja. En minä itsekään jaksa koko aikaa hössöttää vauvajutuista, toivottavasti en synnytyksen jälkeenkään. Vaikka se vauva vaatii jatkuvan huomiosi, niin se piristää mieltä myös puhua muistakin asioista.
Mä odotan vauvaa yksin, ilman miestä. Täytyy kyllä todeta, että välillä tunnen oloni TODELLA yksinäiseksi. Mulla on paljon kavereita, mutta tiedän ne jolle kertoa raskausjuttuja-niille ketkä kysyy. Olen käynyt ulkona baareissa ja huomannut sen, että jotkut naiset varsinkin kännissä tai hiprakassa oikeen kärkkyvät koska saa tulla tökkimään mahaa ja antaa synnytysvalmennusta :) En heitä pahalla ajattele-enemmän huvittuneena.
Yksinäisyyteni johtuu ihan omasta tyhmyydestäni (kai?) Ottaa vaan puhelimen käteen ja soittaa ja sanoo et on tylsää! Aina olen seuraa saanut. Joskus tosin hormoonihirviönä tulee itkukohtauksia ja siihen ei tunnu mikään auttavan, mutta nekin on olleet ohimeneviä.
Tsemppiä kaikille yksinäisille! Ette ole ainoita!
Täällä netissä on ihan eri juttu. Mä olen aidosti kiinnostunut kuulemaan/lukemaan muiden juttuja ja kertomaan myös omiani. Mutta live-elämässä en hössötä aiheesta. Olen lähinnä "vastaan, jos kysytään"-asenteella. En myöskään jaksaisi livessä kuunnella muiden selitystä, enkä tosiaan oma-aloitteisesti vatvo raskaudestani kellekään. :)
Itekin kuulun niihin, jotka on googlettamassa vähän väliä täällä nettissä kaikkesta raskauteen liittyvästä, sekä lukemassa toisten ja kertomassa omaan raskauteen liittyviä juttuja. Muuten en kyllä tätä odotusta ole kelleen tuputtanut. Vastaan jos kysytään, eikähän se niin hirveesti edes vielä näy, kun rv 15 meneillään ja ensimmäistäni odotan.
No miulla kaikki vanhat kaverit on jääneet muutaman sadan kilometrin päähän, kun muutettiin kesällä miehen kanssa toiselle puolelle Suomea. Vaikka ollaan soiteltu, niin en ole vielä kertonut heille, että vauvaa pukkaa. Omassa ja miehen työyhteisöstä on nyt pari tutuksi tullutta lapsiperhettä, niin heidän kanssaan on tullut muutama kerta iltaa istuttu, ihan kotosalla grillaillen.
Kaupungeissa on ainakin paljon myös muuta ajankulua, kuin nuo pelkät baarit. Nyt raskaus aikana on tullut aiempaa enemmin kierretyksi myös erilaisissa näyttelyissä ja tapahtumissa.
Miulla on ikääkin kohta 28 v. ja mies muutaman vuoden vanhempi, niin sekin voi olla osasyynä, että ollaan jo pikkaisen rauhoituttu, eikä aina sitä kaveriseuraa niin kamalasti edes kaivata.
jotain 15 vuotta sitten tänne etelään pohjoisesta, ja kaikki kaverit jäivät tietysti kotiseudulle. On mulla täällä jotain ns. kavereita tai lähinnä työpaikalla olen tutustunut, mutta en hengaile kenenkään kans vapaa-aikana. Netin kautta olen tutustunut myös ihmisiin ja tavannut heitä livenä. Olen silti ihan tyytyväinen elämääni ja nautin aika paljon omissa oloissa touhuamisesta. Työpaikalla saa ihan tarpeeksi sosiaalisuutta asiakkaiden kanssa, joten sen vastapainoksi kotona suorastaan nautin hiljaisuudesta ja rauhasta. :)
Ihan samaa mieltä... on tosi ärsyttävää muutenkin tuollaiset ihmiset, jotka kertoo vaan itsestään ja sitten kun on raskaana, niin pelkästään puheenaiheena on se, mitä vatsassa tapahtuu. No ymmärrän, että elämän muutoshan tämä on, mutta maailman luonnollisin juttu myöskin ja muillakin ihmisillä on elämä, jossa sattuu ja tapahtuu.
Itse päätin jo raskauden alussa, että en aio hössöttää raskaudestani kellekään... ainoastaan voin siitä puhua, jos joku kysyy, tai ottaa asian esille. Itse kiinnostaa myös muiden elämä ja mitä heille kuuluu.
Usein raskaana olevien naisten elämä pyörii vain ja ainoastaan sen oman vatsan ympärillä... lapsen synnyttyä tuntuu, ettei maaailmassa ole olemassa mitään muuta... ei myöskään muilla ihmisillä.
Tämä on yksi syy, miksi mua inhottaa välillä olla yhteydessä mun yhteen kaveriin, jonka lapsen kummi olen... aina vaan hän sitä ja hän tätä... ja tuo lapsi sitten sitä ja tätä ja sitten se sanoi noin ja näin ja sitten se käveli tuonne... VOI NYT JUMA.... Kyllä se oma lapsi varmaan on maailman keskipiste omalle äidille, mutta täytyy nyt hemmetti tajuta, ettei se lapsi ole maailman keskipiste muille ihmisille. Kyllä se raskaus ja lapsi otetaan huomioon, kunhan sitä ei pakkosyötetä jatkuvasti ja väkisin muille.
Onneksi olen tuon asian tajunnut koko raskauden ajan ja ainoat, kenen kanssa voi puhua koko ajan näistä asioista, on toiset raskaana olevat, tai juuri synnyttäneet.
Joo sillon kun mä en ollut raskaana niin mun raskaana olevat ystävät tai jo raskaana olleet jutteli keskenään niskapoimu-ultrista sun muista. Olin ihan pihalla, että mikä se on ja mitä ne luvut meinaa jne.
Vähän tunsin itseni ulkopuoliseksi. Ja kieltämättä ei nyt aina niin kauheasti kiinnostanut ne jutut vaikka yritin olla kiinnostunut. Ja sitten kun vauva/vauvat syntyi puhuttiin niistä. Ehkä enemmän kyllä sen ensimmäisen lapsen kohdalla, kyllä se innostus jo toisen kohdalla vähän hiipuu.
Yritän kyllä, että en olisi itse samanlainen!
Hei
Itse en ole kokenut asiaa noin. Itse olen aktiivinen, olen vielä esim. opiskellut, joten nään aikuisia lapsen hoidon ohella (kaksi lasta kotona, kolmas tulossa) Ens perjantaina olen lähdössä juhlimaan (syöden) erään yhdistyksen pitkää toimintaa. Rv.33. Baareihin en ole hinkunut, ja sen kaverit tietää, joten sen takia sinne ei minua ole pyydettykään. Muuten ollaan koko raskauksien ajan aina pidetty kavereiden kanssa yhteyttä, käyty kaupunkimatkoilla junalla, ostoksilla, syömässä. Baariinkin oisin voinu lähteä, mutta kärsin kauheasta pahoinvoinnista vkolle 16 saakka ja sitten myöhemmin rv 26 jälkeen, kun maha alkoin näkymään, niin sen takia ei innosta. Pukeudun kauniisti jne. miehenkin kanssa käydään syömässä. Olen antanut miehen käydä muutaman kerran, siis tottakai saa mennä, jos on ollut tupareita tms. mutta ei hänkään ole baari-ihmisiä. Ensi kesänä voinkin sitten juhlia pitkästä aikaa. Oikeastaan kolmeen kesään en ole sitä tehnyt, koska olen ollut raskaana tai imettänyt. Toki vaikka en koe itse, että mun seura ei raskaana ollessa kelpaisi, niin toki voi asia monella muulla niin ollakin, koska jos eivät ryyppäämisen sijaan keksi mitä muuta ystävänsä kanssa voisi tehdä tai jos raskaana olija koko ajan puhuu vain vauvasta, vaivoistaan tms. niin ei sitäkään välttämättä jaksa kuunnella. Ja juhlimisella en tarkoita kovaa kännäämistä, vaan rentoa hauskanpitoa ja muutaman lasillinen hyvää viiniä vaikka. Kun perhe-elämä koitti, terveelliset elämäntavat voitti! : )
Tiedoksi vaan, että tilanne ei tule muuttumaan lapsen syntymän jälkeen miksikään!
Kummallista, että vielä nykyäänkin ihmiset olettavat elämän jatkuvan samanlaisena lastensaannin jälkeenkin.
Jo raskaaksi tulo on iso asia, ja jos ei ole ketään raskaana olevaa kaveria, kukaan ei pysty samaistumaan siihen tilanteeseen, mikä on aivan normaalia. Raskaana olevien ei kuulukaan rillutella kaupungilla, oli sitten selvinpäin tai ei. Miehelle antaisin tukkapöllyn jos kylillä juoksee; lapsi on yhtälailla hänen projektinsa. Yllättävää ei pitäisi olla sitten senkään, että myös miehen käytös jatkuu samanlaisena synnytyksen jälkeen. Baareissa ravaaminen ei siihen lopu, jos ei lopu nytkään.
Ainoa keino pysyä järjissään on hankkia raskaana olevia kavereita, jäivät sitten myöhemmin hyvänpäiväntutuiksi tai ei.
Welcome to the real world girls!
Olen toista kertaa raskaana, ja jo hyväksynyt sen, ettei elämäni koskaan tule palaamaan edes kymmenesosaan siitä, mitä se oli ennen lapsia. Se johtaa siihen päävammaan, että "lapset ovat elämäni tarkoitus" ja plaaplaa, mikä on vain oman pään suojautumiskeino tylsyyttä vastaan. Se ei tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi lapsiani yli kaiken, mutta elämän päätarkoitus he eivät ole.
Minä en koe, että elämäni olisi jotenkin tylsempää, nyt kun on lapsia. Minun elämässäni he tuovat useinkin niin paljon, että tylsää elämä ei ainakaan ole. Onhan se elämä erilaista kuin ennen, mutta sitä varten elin ja menin silloin, nyt eletään näin. Aika suurta osaa he näyttelevät elämässäni ja ilman heitä voisin nyt ajatella, että elämälläni ei olisi sellaista tarkoitusta kuin nyt on.
sama täällä.kertoo niiden "ystävien " epäkypsyydestä. Eihän ystäviä olla vain juomisen ja juhlimisen vuoksi,vaan elämän hetkissä mukana...Miehesikin voisi ottaa huomioon sinut ja sanoa,että jää välillä kotiin seuraksesi tai että tulette yhdessä. Minulla ollut aina hyvin vähän ystäviä,mutta raskauden aikana (rv 20) ovat kaikonneet nyt ne -ei niin läheiset ystävät kokonaan. Myöskin sukulaisiin on välit viilentyneet,en jaksa olla aina itse se joka ottaa yhteyttä ja menee kylään.Tuntuu että kenelläkään ei kiinnosta ,en minä enkä tuleva lapsi. en ole huomionhakuinen ollut ikinä,nyt vaan huomaa nmikä täällä maailmassa jyllää-viina ja hauskanpito. Ehkä minut koetaan tylsäksi. Huonoksi seuraksi.
Eli ihan sama juttu... Tosin synnytin kuukausi sitten. Mutta raskauden aikana kaikki kaverit meni ja nyt on niin yksinäistä. Mies töissä ja ite pvät pitkät yksikseen lapsen kanssa. Yrittänyt saada kavereita kahvilla tai leffaan niin aina on muuta. Ihme touhuu... =( Ja oishan se tietysti kivaa käydä jossain tai saada ees kavereita kylään, mut ei...ja ikääkin mulla kans 22. Mut onneks nyt ees poika seurana.. :)
Olipa ihana olla tänään kolmatta tuntia ulkona. Oli järjestömme syntymäjuhlat ja sain laittautua koreaksi. Tunsin itseni todellä viehättäväksi, vaikka raskausviikkoja jo 34. Aivan ihana ilta. Tapasin tuttuja ja oli ihana jutella muustakin kuin lapsista, vaikka niitä sivuttiin toki. Aivan mahtava ruoka ja sain alkoholitonta punaviiniä. Olemalla raskaana aktiivinen ja hakeutumalla seuraan ja tapahtumiin, voi päästä mukaan ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Itse en baareileen lähtiskään, mutta muuten illanistujaiset ok ja aina voi nätiksi laittautua muutenkin vaikka kun lähtee kaupungille tai jotain.
Ikävältähän tuo kuulostaa. :( Kaverisi saattavat tietysti ajatella, ettet halua olla porukassa, jossa muut juovat ja itse et voi. Tuskin kukaan nyt tarkoituksella haluaa sinua hyljeksiä, se vaan saattaa tuntua siltä varsinkin jos on tunteet pinnassa muutenkin.
Kyllähän raskaana ollessa voi tehdä ihan samoja juttuja kuin muutenkin. Voi käydä vaikka baareissakin, mikäpä sen estää. Ovatko kaverisi nuoria/oletko itse nuori? Vähän vanhemmat tuntuu ottavan toisen ihmisen raskauden ihan eri tavalla...
Kuulostaa tutulta teidän aiempien kirjoittajien kokemukset. Itse olen raskaudessa puolivälissä menossa, ja kaverit on kaikonnu pikku hiljaa matkoihinsa. Tuntuu ettei ketään kiinnosta edes soittaa tai kysellä vaikka vointia. Tuntuu että joutuu omaa seuraansa "tuputtamaan", ja se ei pidemmän päälle tunnu kyllä kovin mukavalle. En tiedä onko kyse sitten kateudesta, tiedän ainakin että yksi kaverini on yrittänyt miehensä kanssa lasta hankkia, tuloksetta. Ilmoitin kyllä raskauden alussa ystävilleni ettei ko. asia estä kahvilla yms. käymistä, mutta tottakai baarireissut ja alkomaholilla läträykset loppuvat saman tien. Mulla ei muutenkaan ole paljoa kavereita, niin tuntuu pahalle että ne vähäsetkin kaikkoavat. Onneks omistan aivan ihanan miehen, johon tukeutua.
Muutimme mieheni kanssa muutama vuosi sitten töitten perässä toiselle puolen Suomea, meidän vanhemmat, sisarukset ja suurin osa kavereista jäi sinne kauas. En ole vieläkään saanut yhtä ainuttakaan kaveria nykyiseltä paikkakunnalta. Työkavereitten kanssa tulen hyvin juttuun, mutta emme tapaile koskaan vapaa-ajalla. Olen todella onnellinen raskaudestani ja tulevasta vauvasta, mutta pelottaa jo etukäteen miten yksinäistä tulee ainakin siitä ensimmäisestä vuodesta, kun olen vauvan kanssa kotona...
Yhteydenpito vanhoihin kavereihin on jo muutenkin jäänyt vähemmälle, mutta voin hyvällä omalla tunnolla sanoa ettei se johdu minusta. Olen pitänyt yhteyttä, kutsunut heitä käymään täällä ja itsekin käynyt heidän luonaan (silloin harvoin kun heille on sopinut, vaikka olen satojen kilometrien päästä matkustanut) mutta tuntuu ettei heitä kiinnosta enää olla ystäväni, kun asun täällä asti. Eihän siinä nyt ole mitään järkeä pitää yhteyttä semmoseen joka asuu satojen kilsojen päässä! Ja varmaan tosiaan viimeisetkin kaverit kaikkoaa kunhan saavat tietää raskaudestani (en ole vielä kertonut, kun on niin alussa vasta).
Huoh... Että kyllä meitä muitakin yksinäisiä löytyy. Onneksi mun mies ei sentään juokse baareissa ja muutenkin juo tosi harvoin. Mutta olisi se mukava kun ois kavereitakin... :(
Täällä samantyylinen tilanne, kuin muilla kirjoittajilla.. Eli olen ekaa kertaa raskaana ja päivät kuluu aika yksinäisesti, kun muutin viime kesänä tänne pk-seudulle takasin.. Eka vanhat kaverit täällä vaikutti iloselta siitä, ja tarkotus oli et "nyt aletaan sitte nähä oikeen kunnolla". No sainkin sitten melkeen heti tietää olevani raskaana, niin kumma kyllä eipä olla alettu useemmin näkemään. Päinvastoin, ehkä jopa harvemmin. Joillakin on jo lapsia ja toisilla ei ja se ainut rentoutuskeino tuntuu olevan ne perskännit.. Tuntuu että selvinpäin näkeminen ei vaan jotenkin oo "luonnollista" heille.. En oikeen ite ymmärrä sellasta.. Oon ite siis 24vee ja niin nää kaveritkin, eli ei nyt kuitenkaan olla enää NIIN nuoria.. Ja mulla kans mielessä pyörii muutkin asiat, kuin raskausasiat, eli harvoin mitään raskausjuttuja kenellekään puhun, ellei joku kysy. Haluan siis todellakin säilyttää oman identiteettini vaikka lapsen saankin!
Harmittaa kans, että sieltä mistä muutin (kerkesin asua 5 v) jäi kaikki sellaset ihanat tyttökaverit joitten kans pysty tekeen kaikkia normaaleitakin asioita, ja nähdä selvinpäinkin! Nyt on jääny tapaamiset heidänkin kanssa vähemmälle, kun raskaus on puolivälissä.. Eli ei niin jaksa matkustaa aina.
Onneks kans mullakin sellanen mies, joka ei ravaa baareissa, joten meillä on yhdessäkin kyllä ihan kivaa.. Ja loppupeleissä oon kyllä omasta mielestä sen verran itsenäinen, ettei haittaa vaikka käviskin.. Tekisin ihan mielelläni tilaa kavereille tässä elämäntilanteessa.. Eli siis joo, naisseura mun elämästä puuttuu :(
Kysyn nyt samaa kun tuolla ylhäälläkin oli kertaalleen kysytty, mutta olisiko kellään tänne kirjottaneista yksinäisista odottajista- tai mammoista kiinnostusta tutustua? Esim. kahvittelun merkeissä.. Mä oon ainakin aika kyllästynyt viettään päiviä yksin koiran kanssa!
2 kertaa on pyydetty juhliin jossa on juotu. Kun kysyn miks mua ei pyydetä. "Ajateltii et sulla on tylsää" olen päättänyt että ne jotka ei nyt pidä yhteyttä niin ei tarvii meille tulla sittenkään kun vauva on maailmassa! (: Nyt rv 35 3
ei jaksa kuunnella kun hoen vauvajuttuja. olen 17-vuotias ja kaikki oli aluksi uutta ihmettelin ettei kaverit ymmärrä
..sillä itselläni ei ole kyllä mtn vastaavaa..
Minulla on kavereita edelleen, vaikka olen raskaana ja mieheni ei todellakaan juoksentele rafloissa joka viikonloppu. Minut pyydetään mukaan juttuihin ja järkkään itsekin iltamia kavereille. Viimeksi käytiin porukalla syömässä ja sielä ei todellakaan puitu vain minun vatsan sisällä tapahtuvia asioita..osaan kuunnella myös muita ja jutella kaikista sampoista asioista, kuin ennenkin.
Luulenpa, että on itsestä kiinni miten sinuun suhtaudutaan ja jos kokoajan voivottelee oloaan ja yksinäisyyttään niin ei ole ihme, jos ei mieskään kotona viihdy!
Tsemppiä hei ja asennemuutosta peliin! Kyllä se siitä! :)
Mulla on sellainen tilanne, että olen nyt raskaana puolessä välissä. Mies on osoittanut tosi paljon rakkauttaan ja en sinänsä tunne olevani yksin. Mutta esim nyt olen yksin, kun mies lähti kavereidensa kanssa käymään naapurikaupungissa. Ja hän saa mennä kavereidensa kanssa aina kun haluaa ja olen toisaalta välillä jopa kehottanutkin häntä lähtemään, ettei hän kuvittele että minä ja vauva vietäisiin häneltä kaikki aika tai että en pilaisi hänen elämäänsä tai riistä häneltä mitään.
Itse taas heti raskauden alussa aloin viettämään aikaa vain mieheni kanssa ja silloin tällöin parhaan kaverini kanssa, muut kaverit sai jäädä ja mieheni ei antanu minun mennä enää minnekään, mustasukkaisuuttaan. En minä paljoa haluakaan minnekään mennä, mutta nyt tuntuu että kun mies ei luota yhtään niin en voi edes parhaan kamun luona käydä. Mulla ei ole elämässäni siis kohta enää kun mies ja vauva. onhan ne tärkeimmät, mutta tarvitsen mä muitakin ihmissuhteita elämääni! Toisaalta olen helpottunutkin ettei minun enää "tarvitse" sietää niitä joitakin satunnaisia meneetulee kavereita.
Mutta aina näinä yksinäisinä hetkinä alkaa kaikki ikävät ajatukset ja muistot tulla päähän, siksi en kestä yksinäisyyttä. Ja luotan kyllä mieheeni ettei hän ole minua pettämässä, mutta kyllä mua alkaa pelottaa että mitä siellä voi käydä... Varsinkin jos hän on juonut. Tosin hän ei kovin usein juokaan.
Kamala ikävä miestä nyttenkin, riippuvainen hänestä olen.
Mutta tällaista se raskaana olevan rooli on.
Olisin minä nyttenkin hänen mukaan kuulema voinut tulla, mutta en minä kehdannut kun kavereidensa kanssa on liikenteessä ja toisinaan mies epäilee että minulla on juttua niiden kanssa, vaikka olen vaan yrittänyt tulla niiden kanssa toimeen ja siksi esim jutellut niille jotain mukavaa. Varsinkin kun eräs niistä on mielestäni röyhkeä itserakas paskianen, ja mieheni valitti että miksi haukun sitä. olen miehen takia sitten yrittänyt tulla sen kanssa toimeen niin mies sitten sanoo että olen kiinnostunut siitä! Siksi ei oikein huvita enää lähteä heidän mukaansa.
Muutenki tuntunu vähä silltä ettei mies luota minuun yhtään, ainakin sanoo aina epäillyksensä ääneen. Mutta mä olen herranjestas raskaanakin, ja täysin sitoutunu mieheeni. Toisaalta joskus jos olen sanonu että USKOTKO SÄ TOSISSASI ETTÄ MINÄ SINUA PETTÄISIN, niin vastaus on ollut että EN.
Täällä ensimmäistä odottava 19 vuotias yksinäinen.
Heti kun raskaus tuli ilmi,kaverit hävisivät.Kovasti olen yrittänyt pyydellä kahville jne mutta kun tosiaan aina sattuu olemaan muuta(hetken päästä valittavat facebookissa että onpas tylsää) Ehkäpä olisi aika hankkia uusia oikeita ystäviä mutta mistähän sellasia löytyy.Muutin juuri miehen luokse pienelle paikkakunnalle enkä tunne täältä ketään.Yksin ei jotenkin ole niin helppoa lähteä mihinkään.Olisi mukava jutella muidenkin odottavien ja äitien kanssa jotka ei tosiaan jauhaisi raskaudesta/lapsesta koko ajan vaan ihan muista asioista.
Välillä tuntuu että seinät kaatuu päälle ja kyllä on täälläkin monet itkut itketty asian takia.Onneksi mies rajottanu omia menojaan ettei mun tarvis aina olla yksin.
Kaippa tämä tästä:)
samoja tuntemuksia! :/ tosin itselläni on menossa jo rv 41 mutta koko raskausajan tuntui että kaverit eivät halua viettää kanssani aikaa, yksi hyvä ystävä jonka kanssa olin ennen JOKA PÄIVÄ lopetti yhteyden pidon lähes täysin kun tulin raskaaksi, itse olen aina soitellut hänelle että tehdäänkö jotain yms mutta hänellä on jotain muuta aina mukamas, ja on hän jonkun uuden kaverinkin löytänyt eli toisinsanoen vanhat kaverit lensi roskiin..ja siis itse aina joudun kyselemään muita käymään ja soittelemaan muille mutta kukaan ei ikinä vaivaudu soittamaan minulle tai pyytämään minua mihinkään, ainoastaan omat siskot pyytävät minua joka paikkaan, jos heillä esim on ollut illanistujaisia niin aina on minua pyydetty.
ja toinen asia jonka olen huomannut että johan nämä "tosiystävät" alkoivat kuskiksi pyytämään kun tiesivät että en olekaan itse kännissä vloppuisin. mutta muuten ei sitten vaivauduta soittamaan ja kysymään kuulumisia.
päätin itse ainakin karsia tuollaiset "ystävät " pois, en tee heillä mitään kun kerran heti jätetään toinen silloin kun eniten kavereita tarvitsee.
Mun raskaus on vielä ihan alussa ja emme ole kertoneet kellekään siitä. Mulla ongelmana on ollut, että pitää keksiä jokin syy miksi en juo. Koska sitä aina kysellään ja ihmetellään. Joskus otan jonkun alkoholittoman drinksun, jolloin kukaan ei edes huomaa mitään. Aika ok kaikki on thän asti kuitenkin olleet, vaikka en juo. Mekin saimme muuten kutsun tupareihin, he eivät vielä tiedä että en juo, saa nähdä miten siihen suhtaudutaan. Meillä sisi vielä on kavereita, mutta parhaat ystäväni ovat kaikonneet.
Mutta mulla syy parhaiden ystävien "katoamiseen" on ollut syy se, että he ovat saaneet lapsia. Ystäväni pitävät enimmäkseen yhteyttä toisiinsa, kun on enemmän yhteistä puhuttavaa ja ymmärtävät paremmin toisiaan. Samoin kuin tekivät jo raskauksiensa aikana. Ja ei kuulemma ole aikaakaan soitella, käydä tai laittaa sähköpostia, kun lapsi vaatii joka hetki huomion. Meitä ei kutsuta kylään eikä meillä käydä. Ystäväni ilmeisesti luulevat, että minä mieheni kanssa vaan ryyppään ja biletän. He kun viettävät rauhallisia alkottomia viikonloppuja ja juhlapyhiä muiden "lapsellisten" pariskuntien kanssa. Vietämme mekin ihan tavallisia koti-iltoja. Yöelämässä olemme käyneet kerran tänä vuonna. Me olemme muutoin kyllä ottaneet alkoholia, mutta osaamme olla ilmankin.
Eli senkin olen kokenut, että ei-raskaana olevan ja lapsettoman seura ei kelpaa raskaana oleville tai "lapsellisille"... Minulle kyllä kelpaa raskaana olevienkin seura olisin minä raskaana tai en. Ja myös niiden jolla on lapsia. Kunhan nyt ei pelkästään kakkavaipoista ym. vaan puhuta vaan puhuttais jostain muustakin. Toki lapsiaiheisetkin keskustelut on ok.
hei.ajattelin nyt kirjoittaa tänne vaik tää on jo viime vuoden keskustelu.itse odotan esikoistani ja yksin,erottiin miehen kanssa juttu ei vaan toiminut eli siis odotan/odotin lasta yksin 9kk,pitäiis syntyä elokuussa.ja kaikki ystävät katos,ei niitä kiinnostanut enään mun seura ei edes sillo ku en odottanut,mut vielä vähemmän ku odotan.oon pyytänyt monia kahville,leffaan ja vaik mihin,mut turhaan,tuntuu välil niin yksinäiseltä ja päivät kuluu hitasti.olisi niin mukavaa jos olis eds yks jonka kanssa tehdä jotain mukavaa jne..en tiedä mistä niitä ystäviä oikein saisi,tällä iällä 28v ja asustelen kangasalla.jos joku haluaa jutella tai vaihtaa ajatuksia niin ilman muuta [email protected]
moikka..
voi että on nii tuttua tuo yksijäämine, mulle kävi nii jo ennen raskautta, n.3.5 vuotta olen ollut melkee juomatta. ku tapasin nykyisen avomieheni jonka kans saan myös esikoisemme.. :) kaverit häipy ku ilmaan yhtääkkiä.. ei enää kysytty minnekkää tai ees käymää kyläs tai kahville, koska olen varmaa sit nii tylsä ku en juo enää mitään perskännejä.. ehkä 1 siiderin jos satun todella harvoin käymää kamulla kylässä joskus vkl:na.. mut siitäki on ainaki 2 vuotta aikaa ku on viimeksi käyny kaverilla vkl:na.. että todella ilkeetä on tuommone kaverin hylkäämine vaa sen takia että ei enää juo.. :( en ymmärrä semmosia.. nyt rv 21 5 ja todella onnellinen vaikka kaverit häipyki..
no vähän vanhempi ketju mut vastaan silti. Joo, ei todellakaan mee niin että jos jäät vaan kotiin nyhjään niin sinne sitten jäätkin. Että täytyy vaan lähtee liikkeelle, no niimpä..sitä tässä ollaan yritetty. Mut siinä vaiheessa kun muut ihmiset juo, niin niiden mielenkiinto lopahtaa siihen ihmiseen joka on selvinpäin.
Oon siis vkolla 22..ihan alkuraskauden aikaan en käynyt missään, ihan itseni ja tulevan lapsen takia koska alkoholin houkutus oli liian suuri. Mutta sitten kun tottui selvänä oloon ajattelin et voisin lähtee mieheni mukaan kaikkiin illanistujaisiin ja baareihin. No siellä mä sit lopulta oon yksin. Alkuun kun ollaan siinä yhen oluen tietämillä ihmiset kysyy ikään ku pakosta et mitä kuuluu, mut mitä enemmän muut juo sitä vähemmän mun selvän seura kiinnostaa. Baarissa jos menin tanssiin (niiden kanssa joiden kanssa ennen tanssittiin aamuun asti) vältteli mua tanssilattialla. Vaikka maha ei näkynytkään vielä et ois ollu jotenki nolon ja kömpelön näköstä. Kaikki vaan sillain muka huomaamattomasti hivuttautu sivummalle. Ja joskus kun oltiin jossain kämpällä juomassa niin sit kun tuli aika lähtee baariin niin kukaan ei edes kysynyt haluanko lähtee mukaan. Äkkiä järkättiin kyydit niin etten mahtunut mukaan. Että ei oo ollu yrittämisestä kiinni. Lopulta jäin vaan kotiin. Kukaan ei soita tai txt, tai edes vastaa jos itse yritän. Aion siis keskittyä vaan itseeni ja uuteen tulokkaaseen
Itsepä olet kaveripiirisi ja miehesi valinnut.