kirjoittaisin sen musteella
enemmän elävänä, enemmän käteni näköisenä
kuin yhdenkään koneellisen fontin jälki
sydänverelläni tunnistettavaksi
sen
kuinka olen rakastanut myrskyisästi
intohimoisesti
haaleinkin kosketuksin
ja sen
kuinka olen itkenyt hiertynein
aristavin silmin
senkin kirjoittaisin
kuinka monta valoisaa
ja silti niin mustanpuhuvaa yötä
olen kompuroinut elämän karikoilla
hetkinä
jolloin odotin ymmärtäjää
elävää kuulijaa puheelleni
ulospääsyä puristavien verkkojen silmukoista
mutta olen selvinnyt toistaiseksi
kauanko
sen vain Korkein tietää
-------
millaista se mahtaisi olla
elää ikuisesti
niin kuin vuorien sulamattomat lumet
koskessa veden kovertamat kivet
tai rantojen valkoinen hiekka
rakastavaisten yöllinen
lepo- ja tunteiden kuuma, viileä vuode
mutta on aika alkaa rakentamaan
vanhuuden henkistä kotia
tunteiden vaimeaa tyyssijaa
jossa kaksi ihmistä
elää ja hengittää samaa ilmaa
tiedostaen toisensa
olemalla usein sanoitta läsnä
läsnä kuitenkin
katseiden unohtuessa yhä harvemmin toisiinsa
mutta silti
rakkaus on liikkumattomana olemassa
kuljettaen verta
ja syvää lepoa toisissamme
ehkä on sittenkin hyvä niin
että olemme vain lainaa elämälle
enemmän elävänä, enemmän käteni näköisenä
kuin yhdenkään koneellisen fontin jälki
sydänverelläni tunnistettavaksi
sen
kuinka olen rakastanut myrskyisästi
intohimoisesti
haaleinkin kosketuksin
ja sen
kuinka olen itkenyt hiertynein
aristavin silmin
senkin kirjoittaisin
kuinka monta valoisaa
ja silti niin mustanpuhuvaa yötä
olen kompuroinut elämän karikoilla
hetkinä
jolloin odotin ymmärtäjää
elävää kuulijaa puheelleni
ulospääsyä puristavien verkkojen silmukoista
mutta olen selvinnyt toistaiseksi
kauanko
sen vain Korkein tietää
-------
millaista se mahtaisi olla
elää ikuisesti
niin kuin vuorien sulamattomat lumet
koskessa veden kovertamat kivet
tai rantojen valkoinen hiekka
rakastavaisten yöllinen
lepo- ja tunteiden kuuma, viileä vuode
mutta on aika alkaa rakentamaan
vanhuuden henkistä kotia
tunteiden vaimeaa tyyssijaa
jossa kaksi ihmistä
elää ja hengittää samaa ilmaa
tiedostaen toisensa
olemalla usein sanoitta läsnä
läsnä kuitenkin
katseiden unohtuessa yhä harvemmin toisiinsa
mutta silti
rakkaus on liikkumattomana olemassa
kuljettaen verta
ja syvää lepoa toisissamme
ehkä on sittenkin hyvä niin
että olemme vain lainaa elämälle
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jokainen toisellemme.
Kukaan ei voisi toistaan omistaa.
Ei sielua ei sydäntä.
Olemme kuin kyyhkyset langalla.
Viserrämme kesän.
Lennämme pois kun aikamme on.
Ystävänä sydämessä.
Siellä lämpimässä.
On jokaisen hyvä olla.
Ihanaa pakkas-viikonloppua sinne kosken kuohuille.
Tulin tänne kun tuolla en nää
kukaan ei voi omistaa toista, ei
avioliitossakaan. Mutta Margitta - Sinun palaut-
teesihan on kuin runo !
Kiitos kaunis ja pirtsakkaa päivää sinne
jonnekin.
Ovat runosi..
kauniita molemmat
ajatuksellisia..
..parempi olla..
vain lainaa elämälle..
kiitos lind..hyvää
viikonloppua!
kiitos kun poikkesit ja sanasesi jätit, se miel-
täni lämmittää.
Hyvää wekendiä myös itsellesi.
Hei - kurkkasin tänne puolelle,
tänään niin Aurinkoisena päivänä.
Tekstisi arkisen kuitenkin
niin aivan tavallisen ihmisen
tarinaa,jota jokainen kantaa
mukanaan.
Runosi loppu,että olemme vain
lainaa elämälle ja siihen minäkin
yhdyn,aivan kuin omat lapsetkin
ovat meille lainaa.
mukavaa, ettet ole unohtanut tätä puolta. Itse
pyrin ainakin kerran päivässä täällä käymään,
niin monia helmiä löytyy lähes aina.
Totta, lapsetkin on vain lainaa. Mutta sydämissä
he kuitenkin asuvat - aina, vaikka olisivat
kuinka kaukana.
En oikein tiedä, miten nämä runoni eilen
syntyivät edes. Toisessa oli lainausta yhdestä
aiemmastani, toinen syntyi ihan extempore.
Kiitos kun poikkesit ja sanasi jätit. Ja aurin-
koisen pirteää viikonloppua Sinulle.
Aika harvoin minä täällä poikkean,
mutta aivan viime aikoina kuitenkin
useammin.
Kyllä täältä löytyy monenkaltaista,
ja tämä toisaalta hyväkin palsta,
sillä tarvittaessa voi kulkea rakkauden
tummempaa linjaa,kuin huumorinkin
kukkaa ja muita elkeitä.
Vähän samoin minunkin alkunsa saavat,
ei mitään ennakoita tunnelmia,vähän
kuin tosta vaan ja jotenkin sanat
viettelee eteenpäin eri kimmokkeista.
Hieno päivä tänään oli ja huomista
odotellaan ja mitä lienee sisältävän
- viikonloppua myös sinne.
vierailua täällä edelleenkin. Monta uutta runoi-
lijaa saatu joukkoomme, rikkautta kaikki tyystin.
Voisi kyllä sanoa, että laidasta laitaan menee
tämän sivun runot. Murheista iloon ja poismenois-
ta rakkauteen - kaikkea siltä väliltäkin. Minusta
ainakain tasapainottaa kummasti, kun noiden
rakkausrunojen ääreltä poikkeaa välillä tänne.
Mukavaa sapattia Sinulle ja kiitos vielä.
Katsellessani niitä eräänä päivänä,
niin huomasin kyllä,kun nopeasti
vilkaisin ja hyvähän se on.
Niin - on sitä elämää rakkauden
nk.toisellakin puolella,jos tuntuu,
että korvistakin rakkauden säkeet
tulvii pihalle rauhoittumaan.
Sinulle myös hyvää: black sabbathia...
nyt venkoilen tuolla,sattuisitko
tietämään tuon eng.tark....
on luettavissa tälläkin sivustolla. Toki olen
viihtynyt rakkausrunojen puolella, mutta viime
päivät eivät ole kovinkaan paljoa sinne kannusta-
neet. Kirjoittamista en lopeta, ehkä teen sen
jatkossa vain tälle puolelle - aika näyttää.
Hyvää alkanutta viikkoa Sinulle,
heips.
Ehkä voinen ymmärtää ajatuksesi ja
aivan yhtä ylevää että elämän
makuista tekstiä löytyy olkoon
puoli mikä tahansa -ellei-niin
tehdä itse sitä...pientä hymyä
- ettei ihan liiaksi vakavoiduta.
Ei ketää voi pakottaa kirjoittamisen
lopettamiseen ja vielä omaa harrastettaan
boikotoimaan,pitäisi vain olla rehti ja
sopivasti avoin kuin hyvätahtoinen
- kaikinpuolin kaikille.
Hyvää kuin lämmintä tuottavaa
mieltä tähän viikkoosi
Sinulle linda.
kirjoittamista, se on osa minua ja jokapäiväistä
elämääni joka tapauksessa.
Rehtiys ja hyväntahtoisuus on ihmisen hyveitä,
joita olen yrittänyt vaalia näillä sivustoilla
eriävistä mielipiteistä huolimatta. Toiset
näkevät ja lukevat asiat juuri niin, kuin se on
itselle parhaaksi ja toista satuttavasti. En voi
enkä halua edes yrittää muuttaa ketään, kukki-
koon kaikki kukat kummallakin palstalla, niin
kuin elämässä muutoinkin.
Kiitos pohdinnoistasi, joihin voin yhtyä täysin
rinnoin.
t. linda
Päiviä pienillä auringon säteillä.
Se mikä on tärkeää ja tuottaa
päivään mielihyvää,ei ole hyväksi
lopettaa ... vertaan
esim.pilkkijöitä ja muita vastaavia.
Asiaa kirjoitat,eikä toisia ihmisinä
voi muuttaa,kun vain ystävinä
pystyttäisiin olemaan ja hyvällä
huomioiden.
Runoilemisiin kuin yleensä
kirjoittamisiin - auringon
kera.
Kovasti puhuttelevia ja ajatuksia tuovia,
ja vastaakin tahtomaan sanovia ;)nuo runosi ovat, siis sallithan?
En koe että olisimme elämälle lainaa, ei olemme itse elmämää, sen kauniiden ja varsin hentojen kudelmien osasia.
Sen värikylläisyyden äänekäitä osasia ja tunnustajia, sen olemassa olon todistajia, kiveenkin siittä kirjoittajia.
Ei emme ole lainaa elämän,mekin olemme jotain suurempaa.
Miten voikaan pelkkä tomu todistaa ja kelle oikein osoittaa, et vaikka äsken liikkui se, ei voima ollut oma sen vain tuulen pyörteisen , sen voima sitä nostatti ja mut maahan tomu jälleen vajosi.
Mut miten ollaan me, vaik maasta mekin nousemme,
ei tuuli meitä kuljeta vaan vastaan voimme taistella.
Siks osamme on yhteinen ja runoin, lauluin tarinoin me lapsillemme kerromme on elo meidän voimamme ja syntyneet me olemme tähtien loistavasta pölystä ja siksi mekin kirkaasti, tyhjyyteen näin huudamme.
Hei kuulkaa kaikki hiukkaset me elämme.
ja toden sanoakseni, en ehkä ajatellut asiaa
aivan loppuun käyttäessäni lausetta siitä, että
olisimme elämälle lainaa. Runoissa niin usein
ajatus vain lähtee kulkemaan, ja tulos saattaa
siten jäädä torsoksi.
Minusta kaikki tuo millä kuvaat elämää, on todel-
la upeaa luettavaa. Yhdyn täysin sanoihisi, ja
niiden edessä melkeinpä häpeän omiani :(
Kiitos !
Niin en todellakaan ajatellut käyvän, suonet anteeksi.
Sinun runosi ovat todella ajatuksia herättäviä ja suorastaan velvoittivat vain tuomaan oman näkemyksen esille.
Eihän tässä ole tarkoitus koittaa laulaa toista suohon ;)eihän??
Ei myöskään ole mitään ehdotonta totuutta, on vain tapoja kokea elämää ja sinä selvästi koet sitä kauniisti ja viisaasti.
eihän Sinulla ole mitään anteeksipyydettävää. En
minä asiaa niin vakavasti ottanut, asettelin ehkä
taas sanani ihan väärin.
Ei ole tarkoitus todellakaan laulaa toista
suohon, joten jatketaan tästä taas päivää ja
uutta viikkoa pystyssäpäin.
Kiitos kauniista sanoistasi, joilla palautteesi
päätit - muustakin.
olivat molemmat runosi Linda, pidin niistä
kovasti. Niissä oli syvyyttä ja henkevyyttä.
Pysähdyttivät ajattelemaan.
no sitä pohidskeluahan ne nimenomaan olivat,
yhden illan ajatusten kokooma joissa olisi kyllä
ollut korjaamisenkin varaa. Mutta suht
tyytyväinen olen kuitenkin kokonaisuuteen. Har-
voinpa täydellistä saa kukaan aikaan, aina on jo-
tain, jonka olisi voinut toisinkin kirjoittaa.
Kiitos, oli ihana yllätys lukea Sinua täällä.
olla vaikka pohdiskelua? :)
Ensimmäisessä runossa kipeiden tunteiden
hienoa kuvausta, moni käänteisin sanoin,
todella hieno runo, joka laittoi miettimään.
Toisessa runossa, kysymys millaista olisi
elää ikuisesti, ehkä tässä maailmassa
olisi aika paha juttu. Siinä mielessä hyvä,
että olemme täällä vain lainaa elämälle,
hyvä runo tämäkin, erittäin hyvä ja
ajatuksia herättäviä olivat molemmat runosi.
niin tuossa Lionallekin kerroin, yhden illan aja-
tusten kokoomaa - pohdiskelua. Mutta eipä se käy-
nyt silloin mielessä, kun toin runot tänne.
Miellyttävää luettavaa on palautteesi, niin kuin
se ainakin sitä on.
Ja loppujen lopuksi, uskon ettei ikuinen elämä-
kään olisi hyväksi. Kyllä Jumala on tehnyt oikean
valinnan siinä, että olemme vain käymätiellä
täällä.
Sinulle lämmin kiitos.