Näin se vaan elämä etenee. Päivä kerrallaan tähän on tultu. Jos joku viime kesäkuussa olisi minulle povannut, että vielä tänä päivänä olen juomatta niin en välttämättä olisi uskonut.
Paljon on matkan varrelle osunut houkutuksia ja onhan se ajatus silloin tällöin lipsunut kohtuukäytön luulosairauteen, mutta onneksi päivä päivältä elämä näyttäytyy omimpana juuri raittiina. Olen kieltämättä hyvin onnellinen juuri nyt. Elämäni on palautunut raiteilleen ja saan elää sellaista elämää, josta nautin.
Aluillaanhan tämä raittius vielä on, mutta nyt tunnen jo seisovani pystypäin ja omilla jaloillani. Ihan pienet peikot eivät enää saa sydänalaani väpättämään eikä enää niin kovasti pelota tilaisuudet, joissa on alkoholitarjoilu. Tosin juuri tänäänkin jäin pois kekkereistä, joissa on runsas ilmainen alkoholitarjoilu ja muutoinkin olen jättänyt baaririennot muille. Harrastukseni suuntautuvat nyt paljolti samoille urille, jossa ne joskus nuoruudessani olivat. Jatkan siitä, mihin aikoinaan jäin. Minähän olen ikinuori :)
Ostin hetken mielijohteesta pienen suklaapäällysteisen piirakan yhtään muistamatta tätä "merkkipäivääni". Taidanpa leika itselleni pienen palan ja paneutua kirjani pariin. Iloista viikonlopun alkua teille kaikille muillekin.
Paljon on matkan varrelle osunut houkutuksia ja onhan se ajatus silloin tällöin lipsunut kohtuukäytön luulosairauteen, mutta onneksi päivä päivältä elämä näyttäytyy omimpana juuri raittiina. Olen kieltämättä hyvin onnellinen juuri nyt. Elämäni on palautunut raiteilleen ja saan elää sellaista elämää, josta nautin.
Aluillaanhan tämä raittius vielä on, mutta nyt tunnen jo seisovani pystypäin ja omilla jaloillani. Ihan pienet peikot eivät enää saa sydänalaani väpättämään eikä enää niin kovasti pelota tilaisuudet, joissa on alkoholitarjoilu. Tosin juuri tänäänkin jäin pois kekkereistä, joissa on runsas ilmainen alkoholitarjoilu ja muutoinkin olen jättänyt baaririennot muille. Harrastukseni suuntautuvat nyt paljolti samoille urille, jossa ne joskus nuoruudessani olivat. Jatkan siitä, mihin aikoinaan jäin. Minähän olen ikinuori :)
Ostin hetken mielijohteesta pienen suklaapäällysteisen piirakan yhtään muistamatta tätä "merkkipäivääni". Taidanpa leika itselleni pienen palan ja paneutua kirjani pariin. Iloista viikonlopun alkua teille kaikille muillekin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kohta vuosi päivä kerrallaan onnea !!
Itselläni tuli just kuukausi täyteen mutta perässä tullaan.
On ollut houkutuksia moniakin kun elämäntilanteet ja mieliala vaihtelevat mutta olen kestänyt.
Välillä rimaa hipoen - olipa vähän aikaa sitten tilanne että v-tutus oli sitä luokkaa että kaadoin jo lasiini vinkkua. Pyörittelin lasia hetken kädessäni ja kaadoin sen takaisin pulloon.
Ongelma on juuri se että meillä aina on jotakin juotavaa, ainakin siideriä tai kaljaa.
Mutta sinnitellen eteenpäin. Esimerkit kuten sinunkin tilanteesi kannustavat.
Ittellä kolome päivee täysin selevinpäin, täällä savon syämmessä...Heleppova ko heinän teko???
Onko sulla työpaikan takia tullut/ollut mokailuita eli varoituksia ym. vastaavia. Mikset uskalla ottaa esim. yhtä drinkkiä/ alkudrinkkiä tilaisuudessa?
Oletko siinä mielessä "heikko", että yksikin lasi laukaisee sen älyttömän viinanhimon?
Ilmeisesti. Onneksi olen sisäistänyt asian itselleni. Töissä en ota mitään-siis missdään kokkareilla, kotona ollessa mun asiat ei kuulu kelleen ja voin juoda esim. 2 siideriä tai oluen tai voin olla ilman. Lisäksi urheilen ja jätän asian siihen. En mielestäni enää ole mikään alkkis, vaikka sainkin joskus varoituksen töistä. Nyt ovat asiat mallillaan. Absolutistia musta ei tule ikinä.
Yksi stobe tai pieni lasi viiniä, pystyy ottaan enempi laukaisee himon ja se ei ole mukavaa..
kuukautta on alkoholitonta elämää takana, enkä entiseen enää vaihtaisi.
Kotona on useita pulloja reissusta tuotuja juomia, mutta mielenkiintoa niitten tyhjentämiseen ei ole.
Juhlissa voisin sen kuohuviinin ottaa, mutta jos tarjolla on alkoholiton vaihtoehto, niin se mielummin.
En ole koskaan pitänyt alkoholin mausta, mutta jäin kiinni siihen nousuhumalan fiilikseen ja sitten tulikin otettua enemmän, kuin aikoi. Ongelmia ei tullut työn suhteen, eikä kotonakaan, kun otettiin miehen kanssa molemmat. Mutta krapulat alkoi olla sitä luokkaa, että lopettamispäätös oli ainut vaihtoehto.
Stemppiä vai teille kaikille, jotka olette päätyneet samaan ratkaisuun.
Omituinen tuo yleinen käsitys, että jos urheilee, ei voi olla lakoholisti. Tunnen parikin kokomaratoneja muutaman vuodessa juoksevaa alkoholistia.
Yksi itsepetoksen laji tuokin. Riippuvuus on riippuvuus.
Erityisestä suhteestasi alkoholiin kertoo sekin, että et voi ottaa työpaikan tilaisuuksissa muiden aikana, vaan olet ruvennut juomaan salaa, kotona.
Onnitelut Sinulle. Olen ollut pitkään raittiina ja olen pannut merkille, että vaikeudet ja houkutukset kulkevat kolmen kukauden sykleinä. Ensimmäinen vuosi on vaikein. Monet kaatuvat vanhoihin kaavoihin yhdeksän kuukauden raittiuden jälkeen. Kun selviää yhdestä koknaisesta vuodesta niin on takuulla voitolla. Nyt tsemppiä Sinulle ja onnea ennen kaikkea!