Tapasin keväällä erään mukavan tytön internetissä. Sattui asumaan samassa, kaupungissa molemmat suoritimme kaksoistutkintoa samassa lukiossa ja omasimme monia yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Löysin tuon tytön gallerian kauttakin ja kommentoin hänelle ja hän takaisin. Olin nähnyt hänet monet kerrat koulussa. Pirun söpö tyttö muuten, vuoden itseäni nuorempi, eli 17.
Sitten ehdotin tapaamista ja tapasimme. Näytin kaupunkia, hän oli kaukaa muuttanut koulun takia. Lopulta menimme viettämään iltaa silloin viileänä elokuun iltanaerään kirkon läheiselle kummulle (ironista, että sinne sillä molemmat arvostelevat uskontoja todella paljon).
Siinä sitten söimme ja juttelimme, myöhemmin vähän teimme mitä sattuu ja lopulta tunnin jälkeen ajauduimme lähekkäin. Tunsin kuinka tytön sydän sykki, hän ei ollut koskaan ollut niin lähellä poikaa. Ja kysyin saanko suudella, hän sanoi, että paljastan aikeeni. Katsoin häntä silmiin hetken aikaa ja suutelin. Suutelimme pitkään ja onnen hymy levisi molempien kasvoille.
Kävelimme siinä 1 aikaan sitten jo sunnuntain puolella hänen luokseen ja jäin kahteen asti teetä juomaan ja juttelemaan. Seuraavana päivänä menin jo yöksi, koska oli kotona ongelmia. Seurustelimme kaksi ja puoli viikkoa. Viimeisinä päivinä tuo tyttö oli jotenkin töykeä ja poissaoleva. Kun hän jätti minut, juttelimme asiasta ja olin tietenkin surullinen, sillä meillä oli niin paljon yhteistä. Vaikka 2,5vk on lyhyt aika se oli ihmeellinen pari viikkoa. Ensimmäinen tyttö jonka kanssa tunsin omaavani oikeasti samanlaisia ajatuksia. Siitä on jo puoli vuotta, mutten vieläkään ole unohtanut sitä tyttöä. Hän oli jotain niin ihanaa.
Syitä eroon en kunnolla saanut. Ainoastaan ettei oikea henkilö ja ettei hän ole valmis seurustelemaan. Epäilin osittain myös omaa käytöstäni syyksi. Olin melko tungetteleva, tarkoitan kyseessä oli neitsyt eikä hän koskaan ollut tuntenut pojan kosketusta ja tietenkin hän oli varuillaan. Sekä se, että muutamaan otteeseen hermostuin kovasti ja halusin nähdä todella usein.
Kun erosta sitten oli pari viikkoa tyttö lopetti yhteydenpidon täysin. Kysyin syytä ja sanoi, ettei osaa keskustella kanssani. Sitä ihmettelin, mutta ehkä olin liian kaverillinen yrittänyt olla.
Tuo on sellainen tyttö jonka kanssa haluaisin vieläkin olla, mutta kunnioitan hänen haluaan ja annan hänen jatkaa eteenpäin.
Kummallista kyllä, tuon lyhyen mutta ytimekkään suhteen jälkeen ymmärsin asioita. Minun oli muututtava, ajateltava tyttöä eikä vain itseäni. Sekä se, että pitää harkita tarkkaan mitä tekee. Esimerkiksi jos olisin jättänyt suutelematta saattaisimme olla tänä päivänä hyviä kavereita ja mahdollinen pitkä , jopa eliniän suhde saattaisi olla edessä. Mutta näin ei käynyt. Tästä kuitenkin opin jotain uutta. Vaikka mieleni haikailee tuon tytön perään vieläkin, olen onnellinen siitä, että hän auttoi minua ymmärtämään tärkeitä asioita liittyen parisuhteisiin.
Kiitos Niina.
Löysin tuon tytön gallerian kauttakin ja kommentoin hänelle ja hän takaisin. Olin nähnyt hänet monet kerrat koulussa. Pirun söpö tyttö muuten, vuoden itseäni nuorempi, eli 17.
Sitten ehdotin tapaamista ja tapasimme. Näytin kaupunkia, hän oli kaukaa muuttanut koulun takia. Lopulta menimme viettämään iltaa silloin viileänä elokuun iltanaerään kirkon läheiselle kummulle (ironista, että sinne sillä molemmat arvostelevat uskontoja todella paljon).
Siinä sitten söimme ja juttelimme, myöhemmin vähän teimme mitä sattuu ja lopulta tunnin jälkeen ajauduimme lähekkäin. Tunsin kuinka tytön sydän sykki, hän ei ollut koskaan ollut niin lähellä poikaa. Ja kysyin saanko suudella, hän sanoi, että paljastan aikeeni. Katsoin häntä silmiin hetken aikaa ja suutelin. Suutelimme pitkään ja onnen hymy levisi molempien kasvoille.
Kävelimme siinä 1 aikaan sitten jo sunnuntain puolella hänen luokseen ja jäin kahteen asti teetä juomaan ja juttelemaan. Seuraavana päivänä menin jo yöksi, koska oli kotona ongelmia. Seurustelimme kaksi ja puoli viikkoa. Viimeisinä päivinä tuo tyttö oli jotenkin töykeä ja poissaoleva. Kun hän jätti minut, juttelimme asiasta ja olin tietenkin surullinen, sillä meillä oli niin paljon yhteistä. Vaikka 2,5vk on lyhyt aika se oli ihmeellinen pari viikkoa. Ensimmäinen tyttö jonka kanssa tunsin omaavani oikeasti samanlaisia ajatuksia. Siitä on jo puoli vuotta, mutten vieläkään ole unohtanut sitä tyttöä. Hän oli jotain niin ihanaa.
Syitä eroon en kunnolla saanut. Ainoastaan ettei oikea henkilö ja ettei hän ole valmis seurustelemaan. Epäilin osittain myös omaa käytöstäni syyksi. Olin melko tungetteleva, tarkoitan kyseessä oli neitsyt eikä hän koskaan ollut tuntenut pojan kosketusta ja tietenkin hän oli varuillaan. Sekä se, että muutamaan otteeseen hermostuin kovasti ja halusin nähdä todella usein.
Kun erosta sitten oli pari viikkoa tyttö lopetti yhteydenpidon täysin. Kysyin syytä ja sanoi, ettei osaa keskustella kanssani. Sitä ihmettelin, mutta ehkä olin liian kaverillinen yrittänyt olla.
Tuo on sellainen tyttö jonka kanssa haluaisin vieläkin olla, mutta kunnioitan hänen haluaan ja annan hänen jatkaa eteenpäin.
Kummallista kyllä, tuon lyhyen mutta ytimekkään suhteen jälkeen ymmärsin asioita. Minun oli muututtava, ajateltava tyttöä eikä vain itseäni. Sekä se, että pitää harkita tarkkaan mitä tekee. Esimerkiksi jos olisin jättänyt suutelematta saattaisimme olla tänä päivänä hyviä kavereita ja mahdollinen pitkä , jopa eliniän suhde saattaisi olla edessä. Mutta näin ei käynyt. Tästä kuitenkin opin jotain uutta. Vaikka mieleni haikailee tuon tytön perään vieläkin, olen onnellinen siitä, että hän auttoi minua ymmärtämään tärkeitä asioita liittyen parisuhteisiin.
Kiitos Niina.
Vastaukset 2
Vanhimmat
EN TIIÄ MITÄ SANNOISIN KU EN JAKSANU LUKEE ;DDD :--------------------------DDDD
DEMI.FI AUTTAA ONGELMISSAS ;----DDDDD
EN TIIÄ MITÄ SANNOISIN KU EN JAKSANU LUKEE ;DDD :--------------------------DDDD
DEMI.FI AUTTAA ONGELMISSAS ;----DDDDDDD