Uusin

Rautaristi on kaunokirjalliseen
muotoon puettua
suomalais-saksalaista sotahistoriaa.
En ehkä liiaksi
paljasta kirjan juonta, vaikka
kerronkin, että kirjan
päähenkilö on kirjailijan
isoisä. Kertojana toimivan
kirjailijan läheinen sukulaisuussuhde
kirjan päähenkilöön
tuo oman romanttisen
rosoisen lisänsä tarinan
kerrontaan.
Saksalaisen sotasankaruuden
korkeasti arvostetun
ansiomerkin, rautaristin
saaminen oli 1940-luvulla
kova sana, jonka arvoa ei
ehkä meillä Suomessa kovinkaan
hyvin ymmärretä.
Vaikka rautaristi onkin
myönnetty saksalaisesta sotasankaruudesta,
on kirjan
päähenkilö kuitenkin myös
suomalainen sotasankari.
Rautaristin varsinainen
kerronta alkaa ajallisesti
vuoden 1918 sisällissodasta,
kun kirjan päähenkilö
ilman varsinaista aatteellista
vakaumusta ajautuu mukaan
taisteluihin. Jotenkin
kirjan tuon ajan kuvauksista
tuli mieleen tämän päivän
Helsinki ja monikulttuurisuuden
tavoittelu.
Silloin monikulttuurisuus
oli muodostunut olosuhteiden
pakosta Venäjän
vallan aikana ja 1914 alkaneen
maailmansodan jälkiseurauksena.
Seikkailuhenki
ja vahva isänmaallisuus
ohjasivat nuorta miestä
sotilaan uralla. Välillä pakottavana
tekijänä oli myös
oman ja perheen toimeentulon
turvaaminen. Sotaseikkailujen
yhteydessä alkoholi
ja osittain sen aiheuttamat
perheen kokemat kärsimykset
tuovat oman traagisen
lisänsä kirjan vauhdikkaaseen
kerrontaan.
Kirjan päähenkilö käy
läpi monet sodat erilaisissa
tehtävissä päätyen asekätkennän
tapahtumiin.
Sotakirja, jonka kerronnassa
on mukana paljon
tuttuja nimiä Mannerheimista
Adolf Hitleriin niin,
että kirjan päähenkilö on
ollut näiden kanssa läheisissä
tekemisissä, ei ole
ihan jokapäiväistä tarinaa.
Kirja ei ole runsaasta aseteknillisestä
ja osittain tutkielmallisesta
luonteestaan
huolimatta lainkaan kuivaa
kerrontaa. Rautaristi on
nautittavaa luettavaa niillekin,
joiden lukemiston suurimpiin
suosikkeihin eivät
sotakirjat kuulu.
Kirjailija Elovaara on
tehnyt todella suuren työn
hakiessaan kirjaansa erilaista
faktatietoa, joka
antaa uskottavuutta päähenkilön
sotaseikkailuille.
Vajaat kolmesataa sivua
lähes yhdeltä istumalta
osoittaa omalta kohdaltani
suurta mielenkiintoa kirjaa
kohtaan. Kannattaa lähteä
mukaan majuri Hallan seikkailuihin.

Reijo Ojennus