Virofaktaa 2.

NL:n itämerenlaivasto siirtyi kuten todettua 11.6-40 tehostettuun operaatiovalmiuteen ja 16.6. -40 täyteen taisteluvalmiuteen. Eli NL aloitti käytännössä Viron ja Baltian maiden melko massiivisen saarron. Tätä täydensi puna-armeijan samanaikaiset muut sotilaalliset toimet. Joissa oli kysymys siis NL perustelluista sotilaallisista vastamanöövereistä Baltian maiden ja natsien sotilaallispoliittisille vehkeilyille. Tämän lähtökohdan allekirjoitti myös Englanin silloinen ulkoministeri Halifax, toteamalla, että ” …venäläisten joukkojen keskittäminen Baltian maihin on puolustuksellinen toimenpide.”

Mutta kyseisten manööverien on kuitenkin väitetty vieneen Eestin valtiollisen suvereniteetin, mutta historia kertoo aivan päinvastaista. Eli alla historialisin faktoihin perustuvia esimerkkejä, jotka todistavat Eestin päättäneen tuolloin suvereenisti sisä- ja ulkopoliittisista asioistaan.

- Eesti hyväksyi suvereenisti mm. presidentti Konstantin Pätsin ja armeijan ylipäällikön Johan Laidonerin toimesta NL esityksen lisätä Eestin alueella olleiden asevoimiensa miesvahvuutta 25 000 noin 100 000. Ja väitteet, että Eesti pakotettiin sopimukseen voi unohtaa, koska esimerkiksi historioitsija Martti Turtolan mukaan Päts ja Laidoner päättivät jo viimeistään vuoden 1939 alussa ottaa vakavasti harkittavaksi vaihtoehdoksi liittoutumisen Neuvostoliiton kanssa. Eestin ja NL:n välillä solmittiin avunanto- ja tukikohtasopimus 28. syyskuuta 1939, joka oli Eestin kannalta varsin edullinen turvatakuu.

- Eestin hallitus määräsi suvereenisesti 17. päivänä kesäkuuta 1940 maan armeijan taisteluvalmiuteen ja poliisit liikekannalle. Poliisivoimia myös tehostettiin sekä kanssakäyminen neuvostoliittolaisten sotilashenkilöiden kanssa kiellettiin. Tästä esimerkkinä myös aikalaislausunto, nimittäin puna-armeijan 49. tarkka-ampujadivisioonan komissaari Zimogljadinilta. Hän kirjasi silloisia kokemuksiaan raporttiinsa näin:

”Joukkojemme kulkiessa Eestin alueen halki, saimme ensimmäisenä kahtena päivänä tietää väestöltä poliisin säätäneen sellaisen järjestyksen, että ne, jotka ryhtyivät puheisiin puna-armeijalaisten tai puna-armeijan päälliköiden kanssa, tuomittiin 90 päiväksi vankilaan tai 3000 kruunun sakkoihin, muta siitä huolimatta väestö antautui puheisiin kanssamme ja otti meidät iloisesti vastaan.”

- Eestissä toteutettiin suvereenisti myös 18. päivänä kesäkuuta 1940 armeijan ylipäällikön Laidonerin käskystä myös natsihenkisen Kaitseliit -järjestön osastojen liikekannallepano sekä maassa julistettiin ulkonaliikkumiskielto. Ja Laidonerin allekirjoittamassa asetuksessa kiellettiin 1. päivään heinäkuuta -40 kaikki ”…julkiset ja yksityiset tilaisuudet, väentungokset, kokoukset, kulkueet ja manifestaatiot sekä erilaisten päätösten ja päätöslauselmien käsittely ja hyväksyminen näissä tilaisuuksissa.”

- Eestin suvereenisuus näkyi myös siinä, etteivät puna-armeijan yksiköt pyrkineet mitenkään vaikuttamaan työläisjoukkojen yhä kasvavaan vallankumoukselliseen liikehdintään. Eli porvarillisen valtion väkivaltakoneistolla mm. ratsupoliisien ja Kaitseliitin fasistijoukkojen muodossa oli vastassaan kaduilla vain työläisjoukkojen vallankumouksellinen into ja voima. Joten väitteet puna-armeijan vallankumouksen tuonnista eivät pidä paikkaansa. Eli Eestin vallankumous oli täysin sisäsyntyinen ja jo joukkokokouksiin osallistui parhaillaan 40 000 työläistä.