Olenko jotenkin mustasukkainen vai mikä minua vaivaa?
Minulla on 1v.tytär,olemme sukulaisten kanssa todella paljon tekemisissä.Soittelemme äitini kanssa päivittäin,välillä monta kertaa päivässä.Näemme monta kertaa viikossa.Äidistäni on ollut hyvin paljon apua.Olen kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta,mutta parantunut :) Meidän tyttö on paljon mummonsa perään.Mummon perässä menee kokoajan jos mummo on kylässä.Se on hieno juttu,mutta tuntuu,että enkö minä olekaan lapselleni se joka on läheisin ja rakkain.Siis pitääkö lapseni mummoaan äitinään?!Jos isä kysyy,missä äiti,niin lapsi kyllä osoittaa minua.Mutta onko jokin mennyt pieleen?Äitini usein neuvoo minua,kertoo mikä hänen mielestään on lapselle paras,välillä kyseenalaistaa päätöksiäni.Silloin tunnen oloni riittämättömäksi.Tosin äitini on hyvä,loistava ja luotettava mummo.
Tyttö on meidän ensimmäinen lapsi.Hän ottaa selvästi kontaktin myös minuun ja jos mummo ei ole paikalla,seuraa minua ja tulee jopa vessaan kanssani *hih* ja hymyilee,pelleilee ja välillä tietystim näyttää mieltään :D
Onko minun ajatukset jotenkin vinksahtaneita kun välillä tuntuu,etten osaa yhtä hyvin hoitaa lastani kuin tämän mummo :/?
Pääasiahan tietysti on että lapsella on elämässä luotettavia akuisia joihin hän voi turvata.Ja ennen kaikkea että hän tuntee olonsa turvatuksi ja voi hyvin.
Minulla on 1v.tytär,olemme sukulaisten kanssa todella paljon tekemisissä.Soittelemme äitini kanssa päivittäin,välillä monta kertaa päivässä.Näemme monta kertaa viikossa.Äidistäni on ollut hyvin paljon apua.Olen kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta,mutta parantunut :) Meidän tyttö on paljon mummonsa perään.Mummon perässä menee kokoajan jos mummo on kylässä.Se on hieno juttu,mutta tuntuu,että enkö minä olekaan lapselleni se joka on läheisin ja rakkain.Siis pitääkö lapseni mummoaan äitinään?!Jos isä kysyy,missä äiti,niin lapsi kyllä osoittaa minua.Mutta onko jokin mennyt pieleen?Äitini usein neuvoo minua,kertoo mikä hänen mielestään on lapselle paras,välillä kyseenalaistaa päätöksiäni.Silloin tunnen oloni riittämättömäksi.Tosin äitini on hyvä,loistava ja luotettava mummo.
Tyttö on meidän ensimmäinen lapsi.Hän ottaa selvästi kontaktin myös minuun ja jos mummo ei ole paikalla,seuraa minua ja tulee jopa vessaan kanssani *hih* ja hymyilee,pelleilee ja välillä tietystim näyttää mieltään :D
Onko minun ajatukset jotenkin vinksahtaneita kun välillä tuntuu,etten osaa yhtä hyvin hoitaa lastani kuin tämän mummo :/?
Pääasiahan tietysti on että lapsella on elämässä luotettavia akuisia joihin hän voi turvata.Ja ennen kaikkea että hän tuntee olonsa turvatuksi ja voi hyvin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko lapsi myös enemmän mummansa kuin isänsä perään? Jos te molemmat vanhemmat jäätte mummon kyläillessä kakkoseksi, niin ei huolta.
"mutta tuntuu,että enkö minä olekaan lapselleni se joka on läheisin ja rakkain."
On selvää, ettet voi yksin olla se läheisin ja rakkain, koska lapsen isä on myös yhtä rakas ja läheinen hänelle. Et sinä ole vanhemmuudessa etuoikeutettu, kun vanhempia on kaksi.
Onhan se nyt ihan luonnollista, että kun mumma tulee kylään, niin lapsi on hänen peräänsä. Toisin kuin isänsä ja sinä, niin mumma ei asu teillä eikä ole hänen kanssaan arjessa päivittäin. Kyllä lapselle te olette läheisimmät. Siinä on vain se viehätys kun pääsee mummaa näkemään, mitä ei taida joka päivä tapahtua.
On kyllä enemmän mummon kuin isänsä perään.Oikeastaan ei edes huomaa isän läsnä oloa lainkaan mummon ollessa paikalla.
Näkee vanhempiaan päivittäin, mummaa taas ei. Minusta tuo on aika selvää, että, se joka vierailee kotonanne on tytölle kiinnostavin sillä hetkellä. Ei se mistään tunteista kerro, vaan siitä, että mummaa on kiva nähdä.
Muistan nimittäin omastakin lapsuudesta, kuinka oli kivaa, että mumma ja paappa tulivat käymään. Ja samoin se, että kummit tulivat käymään. Juoksin ovelle vastaan ja hyppäsin syliin. Ja isovanhemmat ja kummit tietysti tykkäsivät seurustella kanssani vierailun ajan ja minusta ne hetket kun heitä näin, oli kiva viettää heidän kanssaan. Sitten taas kun olin ollut päivänkin hoidossa isovanhemmilla ja vanhempani tulivat hakemaan, hyppäsin heidän kaulaansa, kun en ollut koko päivänä äitiä ja isää nähnyt.
Ymmärsitkö nyt? Älä ajattele ja analysoi liikaa. Lapsesi kyllä rakastaa eniten isäänsä ja sinua. Hän haluaa vain olla mumman lähellä silloin kun siihen on tilaisuus.
tyttö nyt 2v ja on niin mummon ja ukin tyttö. Aina ollut niiden perään. Mut en minä sitä pahalla ajattele, tottakai sitä sen hetken haluaa olla muiden kanssa, ku omien vanhempien. Muistan ite lapsuudesta, että mummon ja ukin vierailut oli parhaita, eikä sillon äitiä ja isää muistettu.
Viime kesänä isä ja tytär olivat kuukauden kahdestaan, kun minä olin töissä. Heillä on paljon syvempi suhde kuin minulla ja tyttärellä. Esim. Isin pitää tehdä kaikki, äiti ei kelpaa mihinkään silloin kun isi on kotona. Vaipan vaihdossakin aina tyttö huutaa, että on isin vuoro vaihtaa. Ainoastaan kun ollaan kahdestaan, tytölle kelpaa minun vaihtama vaippa yms. Enkä ole tästäkään pahoillani, varsinkaan kun meille on esi kesänä tulossa perheenlisäystä, niin ehkä se ei ole sitten niin kova shokki tytölle, kun on tottunut isänsä kanssa olemaan.
vähä sä turhaan tollasta kelaat..
toi on mun mielestä niin ihanaa ja parasta että kun mummo on maisemissa lapsi on "mummon"
mulla ja mun äidillä niin mahtavat välit et poika on mummolassa joka vkl, eikä mua haittaa yhtään että mun vanhemmat saavat kokea sitä baby aikaa viel.. siitä on niin kauan kun suvussa on ollu noin pieni vauvaa.
poika 7kk
Ollut jo kauan! Asuvat nimittäin ihan tuossa naapurissa (miehen vanhemmat) ja joka ikinen päivä navetan jälkeen poika sanoo meille hei hei ja lähtee papan kanssa heille :)
Ja monesti päivälläkin kun pihalla ollaan, heille haluaisi :)Ja ollaan käytykin :)
Ei se mua haittaa että viihtyy heidän kanssaan. Poika on nyt 2v.
Minun kanssa se kuitenkin muuten on aina :) Varmasti haluaa muutakin leikkiseuraa :)
Anna vain tytön leikkiä mummonkin kanssa :) Mutta mummon pitää kuitenkin kunnioittaa sinun kasvatustapoja :) Meilläkin ensimmäinen lapsi, en kaikkea tiedä vielä, mutta olen kaikille tehnyt selväksi että jos minua askaruttaa jokin asia niin kysyn :)
vain tykkää mummustaan.. Se on hyvä! Kelpaathan hänelle kuitenkin muulloin, joten älä murehdi. Lapsi luottaa siihen että olette aina paikalla, joten hän voi hyvin olla mummun kanssa ilman että häviäisitte minnekkään! Jokin olisi vialla jos lapsi valvoisi teidän liikkeitänne jatkuvasti, eikä päästäisi silmistään.. Enkä tarkoita mitään normaalia vierastamista tai ms.ikää!!!
Meillä on nuorin poika isänsä perään.. aina isin sylissä, ja kuin minua ei olisikaan! Mutta annas olla kun loukkaa hieman itseään, on äidin syli se ainoa oikea.. niin, tai jos kylässä ollaan ja on oudompia ihmisiä, silloinkin minun sylini on "parempi".
Eli, kun asiat lapsella hyvin niin on kivaa isin kanssa. Jos on jotain erikoista, silloin tullaan minun luo..(vähän karkeasti kylläkin jaoteltuna!)
Meidän äitien tehtävä on rakastaa pyyteettömästi, jotta lapsi oppii rakastamaan kaikkia läheisiään.. Se että olet välillä "toisella" sijalla, ei vähennä lapsesi rakkautta sinua kohtaan..
Koittaa myös sekin päivä että lapsesi sanoo sinun olevan maailman tyhmin! Silti lapsi rakastaa sinua enemmän kuin ketään muuta.. Varmaan muistat joskus itsekkin sanoneesi äidillesi jotain mitä et ole tarkoittanut. Ja varmasti tiedät että äitisi rakastaa sinua niistä sanoista huolimatta.. Ja äitisi tietää sinun rakastavan häntä!
Ajattelin aika samoin vielä jokin n. 1v sitten. Tuntui kurjalta, kun silloin 1v tyttö ei huomannutkaan äitiä, kun jompikumpi mummoista tuli kylään. Ymmärsin pian, että meillä eletään arkea, jossa tyttö ei saa jatkuvaa huomiota, koska on myös tehtävä muuta. Mummon tullessa mummon koko huomio on tytössä ja yleensä koko vierailun ajan mummo jaksaa keskittyä leikkimiseen ja laulamiseen. Nykyään tosin oma äitini on jo vähän alkanut asettaa rajoja tytölle, esim. kiukkuaminen ja komentaminen leikkimään ei auta jos kahvi tai tuokailu on kesken ym. Anoppi näkee tyttöä sen verran harvoin, että tilanne ei ole päässyt "arkistumaan".
Kaikesta vierailun nostamasta innosta huolimatta vierailun päättyessä tyttö jää tyytyväisenä syliini vilkuttamaan mummolle ja varsinkin väsyessään hakeutuu äidin syliin. Mummo on siis kiva leikkikaveri, mutta väsyneenä ja kipeänä äidin (tai isin) syli on tärkein.
Kyllä teilläkin varmaankin tilanne tasaantuu. Ja tosiaan koska sinä ja isi olette joka päivä läsnä ja lapsi luottaa siihen, voi hän reippaasti touhuta mummon kanssa muita ja jänniä juttuja vaihtelun vuoksi. Äidin ja isin hoiviin on sitten hyvä palata, kun on tullut seikkailtua tarpeeksi.
Päätöksiesi kyseenalaistamisesta sen verran, että jos et ole varma päätöksistäsi tai et ole selvittänyt kaikkia faktoja päätöksentekosi tueksi, on varmaan hyväkin, että joku tuo esiin toisen puolen asiasta. Tosin jos olet esim. tutkinut asiantuntioiden suosituksia, keskustellut ystäviesi ja miehesi kanssa päätöksistä ja olet täysin varma asiastasi, voit sanoa äidillesi kohteliaasti: "Kiitos mielipiteestäsi, mutta meillä tehdään näin".
Sinä ja lapsen isä olette vastuussa lapsesta ja yksin te teette päätökset lapsen kasvatukseen liittyen. Muilla ei siihen sanottavaa ole. Neuvoja voi antaa, varsinkin jos niitä pyydetään, mutta loppujen lopuksi te teette päätökset. Mummona äitisi voi olla vaikka kuinka hyvä ja se on mahtava homma, mutta äidin roolia hänellä ei sinun lapseesi ole. Ehkä sinun on muistutettava häntä siitä, jollei hän sitä itse ymmärrä.
vähän samanlaisesta ongelmasta kun lapsi itki aina isän perään ja oli kovasti isin tyttö. Ajattelin jo että tyttö saa muuttaa isän luokse ja vain tapaamiset minun kanssani joka toinen vkl. Mutta sitten tajusin. Minä olen se peruskallio johon hän voi ja tulee luottaa. Minä en ole vieraileva tähti hänen elämässään, enkä haluakaan olla. On kunnia saada pahan olon valitukset, itkupotkuraivarit koska lapsi luottaa MINUUN. Minä olen äiti. Minä saan osallistua lapsen tärkeimpiin elämän kulmakiviin ja olla tukena. Vanhana saan muistella hetkiä jolloin lapseni oli oma itsensä ja minä tunnen hänet parhaiten.
Hyvä siis jos lapsesi ei ole tarrautuvaa tyyppiä. Saat itsekin joskus hengähtää.