En oikein tiedä mistä aloittaa mutta mun on pakko kertoa tästä johonkin.
Eli olen jo jonkin aikaa miettinyt että voisiko mulla olla jonkilaista ongelmaa syömiseen suhteen. Olen 14-vuotias, 166cm ja viime syyskuussa painoin 54.2kg. Olin siihen asti suht. tyytyväinen itseeni, paitsi joskus pyöreät poskeni ärsyttivät minua. Tällä hetkellä painan 45.1kg, eli olen laihtunut 9kg. En pysty syömään lähes mitään tuntematta huonoa omatuntoa, kaikki herkut ovat kiellossa. Piilottelen useita ruokia, esim. aamuisin otan leipää mutta piilotan sen taskuun. Jos syön "liikaa" eli vaikka otan lisää ruokaa niin heti pitää polkea kuntopyörää ja sitten tulee kauhea ahdistus.. Vanhempani ihmettelevät miksi syön niin vähän, ja tukalia tilanteita tulee koko ajan.. Olen käynyt psykiatrilla pakko-oireitteni vuoksi, ja hän on kysynyt onko minulla ongelmia syömisen suhteen. Olen vastannut kieltävästi, sillä pelkään että tieto menee vanhemmilleni. Haluaisin kertoa asiasta psykiatrille, mutta en uskalla, sillä pelkään että vanhempani saavat tietää! Voiko niin käydä? :S
Toisaalta haluaisin kertoa ongelmistani, mutta toisaalta en, sillä en tiedä onko mulla mitään "ongelmaa" sillä jos tää menee itsestään ohi? mutta mua pelottaa niin paljon.. kun kaikki pyörii painon, ruoan, kulutuksen, ja vaa`an lukemien ympärillä. En ole aina ajatellut näin! Mitä teen?
Eli olen jo jonkin aikaa miettinyt että voisiko mulla olla jonkilaista ongelmaa syömiseen suhteen. Olen 14-vuotias, 166cm ja viime syyskuussa painoin 54.2kg. Olin siihen asti suht. tyytyväinen itseeni, paitsi joskus pyöreät poskeni ärsyttivät minua. Tällä hetkellä painan 45.1kg, eli olen laihtunut 9kg. En pysty syömään lähes mitään tuntematta huonoa omatuntoa, kaikki herkut ovat kiellossa. Piilottelen useita ruokia, esim. aamuisin otan leipää mutta piilotan sen taskuun. Jos syön "liikaa" eli vaikka otan lisää ruokaa niin heti pitää polkea kuntopyörää ja sitten tulee kauhea ahdistus.. Vanhempani ihmettelevät miksi syön niin vähän, ja tukalia tilanteita tulee koko ajan.. Olen käynyt psykiatrilla pakko-oireitteni vuoksi, ja hän on kysynyt onko minulla ongelmia syömisen suhteen. Olen vastannut kieltävästi, sillä pelkään että tieto menee vanhemmilleni. Haluaisin kertoa asiasta psykiatrille, mutta en uskalla, sillä pelkään että vanhempani saavat tietää! Voiko niin käydä? :S
Toisaalta haluaisin kertoa ongelmistani, mutta toisaalta en, sillä en tiedä onko mulla mitään "ongelmaa" sillä jos tää menee itsestään ohi? mutta mua pelottaa niin paljon.. kun kaikki pyörii painon, ruoan, kulutuksen, ja vaa`an lukemien ympärillä. En ole aina ajatellut näin! Mitä teen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
hänellä on vaitiolovelvollisuus.:) eihä se voi auttaa suo jos se ei tiedä mitä ongelmia sulla on..
Sanon tämän myös äitinä. Eli kannattaa kertoa, vaikka vanhemmat eivät saisi asiasta tietää mitään. Pääasia on sinun hyvinvointisi. Psykiatri ei saa kertoa vanhemmille, jos et halua niin. Kertominen on toissijainen asia ja sen voi päättää myöhemminkin. Printtaa tuo kirjoittamasi kysymys ja anna se psykiatrillesi. Siinä on kaikki oleellinen, mitä hänen tulee tietää. Tyhmää on tuhlata rahaa kalliiseen hoitoon, jos toinen osapuoli ei saa oikeaa tietoa, ja auttaminen viivästyy sen takia. Ole rohkea ja pidä huolta itsestäsi.
mua on alkanu vaan enemmän ahdistamaan ja yhä enemmän vähentäny ruokia ja liikkunu. asiaa ei auta yhtään että kaverina on tyttö, joka kärsii myös tästä...ja molemmat kilpailee "salaa" laihuudesta. mutta mä oon aina se läski ja itsekuriton:(
Kiitos kaikille :) aion kertoa psykiatrille, mut aikaan on vielä melkein kaksi viikkoa. Mun vanhemmat on alkanut nyt huomaamaan kuinka huonosti syön, ja sanoivat ihan suoraan että tietää että mulla on joku ongelma.. Aloin melkein itkemään ja yritin kieltää koko asian - tilanne vaan paheni. Yhtenä iltana ne pakottti mut puntarille, paino näytti sillon lähes 2 kg enemmän kun normaalisti ( vaatteet päällä, laitoin kännykän ja ipodin taskuun) Mut oon laihtunut kahdessa viikossa 2kg. Nyt paino 44.2 kg Tuntuu vaan ihan kamalalle kun en edes puolikasta leipää pysty syömään ilman että ahdistaa, ja liikunnanopettajakin on jo huomannut tän mun laihtumisen.. pelkään et miten tässä käy !