"Vastustakaa perkelettä, niin hän teistä pakenee". Jaak. 4:7.
Tämä on apostolien varoitus. He sanovat: "Teidän vastustajanne, perkele, kulkee ympäri kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen saisi niellä. Vastustakaa perkelettä, niin hän teistä pakenee". Hän on syyttäjä, joka syytöksillän alituisesti koettaa ryöstää meiltä laupeuden henkeä ja epäuskon juonilla niellä meitä.
Sentähden meitä vakavasti varoitetaan vastustamaan häntä lujina uskossa; ja me saamme sen vakuutuksen, että hänen täytyy paeta meistä. Mutta kysyt; millä voimalla voin minä viheliäinen syntinen vastustaa tuon riettaan syytöksiä - minä, joka itse suren viheliäisyyttäni, etten koskaan voi niin palvella JUMALAANI kuin minun tulee ja kernaasti haluaisin?
Etkö sitten tiedä, ystäväni, että Kristuksen risti ja verinen kuolema on perkeleen häviö, sillä sehän on iankaikkinen ja yltäkylläinen kaikkien syntiemme sovitus ! Sentähden sanon: Lyö perkelettä kasvoihin Kristuksen ristillä, milloin tahansa tuo nurja syyttäjä tahtoo sulkea sinulta pääsön armoistuimelle! Sillä kuule: syntisi, joilla perkele hämmentää ja ahdistaa sinua, ovat kaikki kerta kaikkiaan täydellisesti sovitetut Getsemanen yrttitarhassa ja Golgatan kukkulalla; mutta vanhurskautesi ei lopu koskaan, sillä se on itse kuolleista herätetty ja Isän oikealle kädelle taivaaseen korotettu Herra Kristus .
Hänet olet sinä jo kasteessa omaksesi saanut ja hänehen kokonaan pukeutunut. Niin pukeudu nyt yhä edelleen vanhurskauteesi, Kristukseen, ja vastusta perkelettä lujana uskossa, niin hän sinusta pakenee! Mutta tuolla viekkaalla vihollisella on monta juonta. Ketä hänei voi kaataa epäuskolla ja epätoivolla, sitä hän houkuttelee joko väärällä luottamuksella itsevalittuun hengellisyyteen, kuten hän kiusasi Kristusta temppelin harjalla.
Taikka tämän maailman kunnialla, hekumalla ja aarteilla salaiseen epäjumalisuuteen, niin on siis meidän todellakin tarvis "ottaa päällemme Jumalan koko sotaasu". Voidaksemme vastustaa perkeleen kavalia hyökkäyksiä. Me tarvitsemme uskon kilven ja Hengen miekan, joka on Jumalan sana, meille on tarpeen alituinen valvominen ja rukoileminen, kaikin rukouksin ja anomisin Hengessä .
Tämä on apostolien varoitus. He sanovat: "Teidän vastustajanne, perkele, kulkee ympäri kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen saisi niellä. Vastustakaa perkelettä, niin hän teistä pakenee". Hän on syyttäjä, joka syytöksillän alituisesti koettaa ryöstää meiltä laupeuden henkeä ja epäuskon juonilla niellä meitä.
Sentähden meitä vakavasti varoitetaan vastustamaan häntä lujina uskossa; ja me saamme sen vakuutuksen, että hänen täytyy paeta meistä. Mutta kysyt; millä voimalla voin minä viheliäinen syntinen vastustaa tuon riettaan syytöksiä - minä, joka itse suren viheliäisyyttäni, etten koskaan voi niin palvella JUMALAANI kuin minun tulee ja kernaasti haluaisin?
Etkö sitten tiedä, ystäväni, että Kristuksen risti ja verinen kuolema on perkeleen häviö, sillä sehän on iankaikkinen ja yltäkylläinen kaikkien syntiemme sovitus ! Sentähden sanon: Lyö perkelettä kasvoihin Kristuksen ristillä, milloin tahansa tuo nurja syyttäjä tahtoo sulkea sinulta pääsön armoistuimelle! Sillä kuule: syntisi, joilla perkele hämmentää ja ahdistaa sinua, ovat kaikki kerta kaikkiaan täydellisesti sovitetut Getsemanen yrttitarhassa ja Golgatan kukkulalla; mutta vanhurskautesi ei lopu koskaan, sillä se on itse kuolleista herätetty ja Isän oikealle kädelle taivaaseen korotettu Herra Kristus .
Hänet olet sinä jo kasteessa omaksesi saanut ja hänehen kokonaan pukeutunut. Niin pukeudu nyt yhä edelleen vanhurskauteesi, Kristukseen, ja vastusta perkelettä lujana uskossa, niin hän sinusta pakenee! Mutta tuolla viekkaalla vihollisella on monta juonta. Ketä hänei voi kaataa epäuskolla ja epätoivolla, sitä hän houkuttelee joko väärällä luottamuksella itsevalittuun hengellisyyteen, kuten hän kiusasi Kristusta temppelin harjalla.
Taikka tämän maailman kunnialla, hekumalla ja aarteilla salaiseen epäjumalisuuteen, niin on siis meidän todellakin tarvis "ottaa päällemme Jumalan koko sotaasu". Voidaksemme vastustaa perkeleen kavalia hyökkäyksiä. Me tarvitsemme uskon kilven ja Hengen miekan, joka on Jumalan sana, meille on tarpeen alituinen valvominen ja rukoileminen, kaikin rukouksin ja anomisin Hengessä .
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kyllä se hyvin oli kirjoitettu.
henkiolentoihin?
Missä se "perkele" sinussa sitten oikein asustelee?
Elät parituhatta vuotta ajastasi jäljessä. Enää ei kenelläkään ole tarvetta uskoa tuollaiseen soopaan. Taikauskoisuuden aika on ohi: katso kalenteriasi.
2000 vuotta sitten sinun pahuutesi oireet jo tunnettiin. Sitten puhut kalenterista ja noiden kirjoitusten ja asioiden vanhentumisesta ajassa?
Jos tenttaisit koulussa loogisen ajattelun alueella, niin en päästäisi sinua ikinä läpi.
Tästä voi tehdä päätelmän.
Et ole vielä sen vertaa vanha, että sinulta olisi odotettu loogista ajattelua.
vailla logiikan häivää. En elänyt vielä 2000 vuotta sitten, joten minun "pahuuttani" ei kukaan voinut vielä tuntea.
Toisekseen en edes ole paha. Vain taikauskoiset ihmiset voivat olla pahoja, ts. älyllisesti epärehelisiä. Sinä tiedät, että "uskosi" on pelkkää valheellisuutta ja luuloa.
Otapa selvää essealaisista, egyptin ja sumerialaisten jumalista ja uskomuksista, mithralaisuudesta, zarathutralaisuudesta jne.
Tulet huomaamaan miten uskonnotkin ovat vain ihmisen luomaa kulttuurievoluutiota.
Ellet ymmärtänyt perkeleen esille tuontia .
Ymmärrä kuitenkin että kaikille teille on
helvetti olemassa .
loogisen ajattelun puuttuminen.
Lue Raamattua, niin huomaat , että sinut tunnettiin oireinesi jo 2000 vuotta sitten ja aikaisemminkin.
Siksi juuri ihmisessä oleva pahuus ei hellittäisi ja se tulee kiusaamaan sinuakin yhä vahvemmin, kun annat sen omalla kohdallasi niin mennä.
Katso edes mitä siellä Raamatussa lukee.
Mieti sitten asioita ja seuraile itseäsi.
Opit kyllä huomaamaan sen ja looginen seuraaminen asioissa onnistuu, jos yrität.
Loput kirjoituksesi on tietenkin, itsesi ja tilasi tukemista.
Jos todelliset asiat eivät nyt kiinnosta, niin lue sitten, kun kiinnostaa.
ERITTÄIN hyvin. Varmasti paremmin kuin sinä.
Olen lukenut paljon myös muiden uskontojen "kirjallisuutta", joten minulla on hyvä yleiskuva uskontojen luonteesta ja niiden välisistä yhteyksistä.
Uskonnoissa ei voi käyttää logiikaa. Sen sinunkin pitäisi tietää.
sinut uskomaan tuollaisiin järjettömiin ajatusrakennelmiin, kuten kristinusko?
Psykologiassa on käsite "kognitiivinen dissonanssi". Tämä tarkoittaa tapahtumaa, jossa ihminen joutuu myöntämään, että esim. hänen uskonnollinen vakaumuksensa, jonka varaan hän on koko elämänsä laskenut, onkin (ainakin osittain) valhetta. Tällaisen ihmisen koko elämän perusta saattaa järkkyä ja syntyy erittäin suuri, suorastaan sietämätön, emotionaalinen ja psyykkinen pettymys, josta seuraa suuri tuska. Tämä on juuri se syy miksi uskovaiset, eivät haluakaan ottaa huomioon ilmiselviä järjellisiä ja siis tiedollisia tosiasioita, vaan ne torjutaan. On helpompaa jatkaa elämää valheellisessa maailmassa kuin myötää erehtyneensä ja siirtyä totuuksien pariin.
OLemme tavanneet monia ateisteja, joilla on ollut rankka kognitiivinen dissonanssi. Niin se elämän valheellinen pohja pettää, eikä apua tule mistään! Moni ratkeaakin ryyppäämään.
Olin kummisetäni kuolinvuoteen ääressä. Siinä sedälläkin ajatukset muuttuivat, kun elämän filminauha pyöri edessä, eikä pilkasta tullutkaan varmuutta.
Minun elämäni on rauhaa Kristuksessa ja rauhaa itseni kanssa. Mitään ei tarvi pelätä. Sääliksi käy teitä ateistiressukoita.
Koittakaa nyt pärjätä niin pitkään kun suinkin pystytte. Joskus sinäkin vielä kaipaat uskovan kristityn seuraa, mutta et saa.
jonkinlainen ajatustuotos. Jossakin yhteydessä tuo varmaan myön on niin.
Nyt on niin, että et tunne asiaa ja luulet tietäväsi joistain valheista. Ehkä olet kuullut niitä väitöksiä jostakin, mutta voin omalta kohdaltani asioita myös tuntiessani kertoa, että tarjoilet peipää joka on näkymätöntä.
Luuletko ettei uskovainen ihminen vahvistu uskossaan juuri siksi, että hän huomaa asioiden pitävän paikkansa.
Luulitko, että valhe olisi jotain niin tärkeää, että sitä piiloteltaisiin, jotta voitaisiin uskoa valetta?
Minusta rehellisyys olisi hyvästä.
Ymmärrän, että epäilet asioita ja sinun kuuluukin epäillä, koska olet siinä kehityksen pisteessä.
Uskovainen ihminen ei tukeudu valheisiin.
Uskovainen ihminen peittelisi EHKÄ valhetta henkilökohtaisessa itsessään, mutta jo uskovaisena ihmisenä tietää, että se on väärin.
Täten on aika paradoksaalista esittää uskovaisen ihmisen uskovan valheeseen :)
Mukavaa on se, että asiat tulevat sinulle tutuiksi ja myös käsitteitä erilaisista sisällöistä.
Kaikki käsitteet eivät kuitenkaan käy kaikkeen vaan huomaat ajan kanssa niillä olevan omia kanaviaan, omanlaisissa yhteyksissään.
Loogisuudesta itseesi , suhteessa Raamattu.
Rehellisyyttä vain pikkusen matkaasi asioita pohtiessasi.
Löydät mielenkiintoisia asioita 2000 vuoden päästä, jotka näet itsessäsi.
Siksipä Raamattu juuri on aivan ykkönen, kun se tuntee ihmisen.
mahtavaa varmaan esiintyä kaikkien maailman asioiden ja alojen asiantuntijana sanomatta mitään asiaa mistään. mistä moinen paine oikeassa olemiseen?
ajatuksesi asiassa?
Onhan selvää, että et tiedä minusta mitään joten puhutaan vaan asioista ja mietitään niitä.
Minusta:
Paineita oikeassa olemiseen, ei ole.
Minua kiinnostaa ainoastaan totuus ja todelliset asiat.
Usein mietin uskonnollisia asioita ja olen itsekin uskovainen.
Tästä syystä kirjoittelen täällä joskus.
Toivottavasti se ei häiritse sinua.
On kiva lukea kiihkottomia kommenttejasi .
Ja rehellisiä !
Raamattu on syntynyt jokunen tuhat vuotta sitten. Vanha-Testamentti on hivenen vanhempi kuin uusi.
Raamattu ei ole syntynyt missään tyhjiössä Jumalan automaattikirjoituksella, kuten joissain uskonnoissa kerrotaan heidän pyhien kirjoitustensa tulleen. Raamattu on noina aikoina eläneiden ihmisten kirjoittama ja heidän maailmankuvansa ja ympäröivät yhteiskunnat on vaikuttaneet paljon siihen sisältöön – tietenkin. Se lienee Raamattua lukeville ihmisille selvää.
Raamattua voidaan tutkia historiallisena kirjakokoelmana ja niin tehdäänkin, on jo muutama sata vuotta tutkittu ja saatu paljon mielenkiintoisia asioita selville. Raamatun ajan arkeologia vahvistaa monia Raamatussa olleita tapahtumia ja henkilöitä myös historiallisina tapahtumina ja henkilöinä.
No sellaisenaan Raamattu jää kirjaksi kirjojen joukkoon, tosin aivan ihmeellisellä tavalla meidän aikaamme säilyneenä kirjakokoelmana.
Kun uskosta puhutaan, uskosta Jumalaan, uskosta Jeesukseen syntiemme sovittajana, ei olekaan kysymys tiedosta tai tieteestä, niitä on uskoon turha sekoittaa. Jollain ihmisellä on usko ja toisella ei. Uskosta osaton ei voi kuin kateellisena ihmetellä, mikä on tuo onnellinen hourupää.
Jos sallit hieman maallisemman vertauksen aiheesta. Mies rakastaa vaimoaan syvästi. Naapuri ihmettelee, miten tuo voi noin rumaa naista rakastaa, eihän siinä ole mitään katsottavaa. Ja vielä koettaa todistaa kaverilleen (ystävällinen kun on, ei ollenkaan paha) ”etkö näe noita näppyjä ja hiuksetkin piikkisuorat, silmät kierot ja valtavat kädet...” Toinen koettaa selittää, ”Hänellä on ihana persoonallisuus, meillä on ihanaa yhdessä, hänellä on joka päivä mielenkiintoisia ajatuksia ja vielä lisäksi iltaisin hän onnistuu minut aina yllättämään”
Toinen poistuu paikalta päätään puistellen ”Hullu mikä hullu.”
Usko ei ole mitään sellaista, mikä perustuisi tietoon jostain, vaan se on lahjana saatua. Se joka ei ole ssitä lahjaa saanut, ei sitä voi käsittää. Sellaiselle Raamattu on pelkkä kirjakokoelma muinaisia taruja. Sille, joka on uskon lahjan saanut, jokainen rivi Raamatussa julistaa Jumalasta samoin kuin jokainen Jumalan luoma luonnon ihme ylistää Jumalan suuruutta.
Voi tietysti olla että olet sen verran pinnallisempi ihminen, ettet ymmärrä tuota rakkaus-vertausta ja vaimosikin vaihdat aina nuorempaan, kun kolmekymmentä tulee täyteen... Silloin sinun on varmastikin mahdotonta ymmärtää, mistä on uskossa kysymys ja sokeana voit jatkaa näkevien pilkkaamista.
Noista esiin nostamistasi asioista voit lukea asiantuntevat kommentit blogista
http://mikkol-miettii.blogspot.com/
Luin mielenkiinnolla kirjoituksesi, ja olosuhteista johtuen olen samaa mieltä, noista toisin ajattelevista ei kanata ottaa pulttia,
siksi he pajastaa tietämättömyytnsä kuitenkin, ja me annamme tietoa jos nätisti kysytään .
rakastaa rumaa aviopuolisoaaan johtuu usein erittäin hyvin yhteensopivasta perimästä, joka välittyy feromonien avulla. Tällainen pari saa todennäköisesti terveitä ja lisääntymiskykyisiä lapsia (geenien itsekkyys).
Feromonit ohjaavat eläimillä niiden käyttäytymistä, pariutumista, sitoutumista ja jälkeläisten hoivaamista. Ihmisillä ne myös edistävät seksuaalista kehittymistä, säätelevät naisten kuukautiskiertoa ja jopa vaikuttavat seksuaaliseen suuntautumiseen. Ne auttavat meitä erottamaan rakastettumme ja perheen-jäsenemme vieraista ihmisistä ja kytkevät äidit läheisesti sylilapsiinsa. Feromonit myös vaikuttavat siihen, miten usein ja kenen kanssa harrastamme seksiä.
http://www.arcticpoint.com/nps/feromoni.html
joka kuvaa feromien vaikutusta ihmisenkin "vapaaseen tahtoon":
Ote kirjasta ”Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen” –Jussi Viitala s. 119
””Tämä on feromoneihin perustuva reaktio. Reaktion aiheuttaja on näennäisen hajuton yhdiste. Feromonivaikutuksesta on kysymys siinäkin, että tehokas lääke naisen kuukautishäiriöihin on miehen hiessä oleva feromoni. Sen haistelu palauttaa kuukautiskierron säännölliseksi ja parantaa naisen hedelmällisyyttä. Nämä feromonit ovat myös sukupuolisesti kiihottavia. Vaikutus ei riipu siitä, koetaanko hienhaju miellyttävänä vai epämiellyttävänä.
Feromonivaikutuksen omaavat aineet saattavat olla myös hajuttomia yhdisteitä. Niiden vaikutusta kuvaa eräs koe, jossa lääkärin vastaanottohuoneen tuoleista osa käsiteltiin miehen hiestä erotetulla feromonilla ja toinen osa naisen vastaavalla eritteellä. Näillä aineilla ei ollut omaa hajua. Silti miehet istuivat aina naisen feromonilla käsitellylle tuolille ja naiset vastaavasti hakeutuivat miehen feromonin luo. Osa tuoleista oli käsitelty siten, että toisella puolella tuolia oli naisen feromoni ja toisella miehen. Kun nainen istui tällaisella tuolilla, hän aina nojautui miehen feromoniin päin ja vastaavasti miehet nojautuivat naisen feromonin suunnalle.
KUN KOEHENKILÖILTÄ KYSYTTIIN, MIKSI HE ISTUIVAT VALITSEMALLEEN TUOLILLE, EI KUKAAN OSANNUT SITÄ SELITTÄÄ SEN PAREMMIN KUIN SITÄ, MIKSI HE NOJAUTUIVAT TUOLILLA NIIN KUIN TEKIVÄT.””
Tällaisia (muihin kuin hajuihin) pohjautuvia syy-seuraus ilmiötä, joita luulemme tietoisesti ohjaavamme, mutta jotka ovatkin meidän aivojemme - erittäin primitiivisten ja silti erittäin monimutkaisten - kemiallisten ja sähköisten tapahtuminen kontrolloimia, on ilmeisesti koko meidän TIEDOSTETTU AJATUSTOMINTA.
Näin nämä uudet neurotieteen tulokset ovatkin asettaneet ns. ”vapaan tahdon” – käsitteen kyseenalaiseksi. Uskontojen sielujen vedenjakajana on aina ollut juuri tuo vapaa tahtoo, tahto uskoa tai olla uskomatta (juuri oikeaan) jumalaan.
Niin, deterministinen ihmiskuva vie helposti ajatukset tuohon suuntaan. Ja ajatellaaan kaiken vastuun tekemisistämme olevan hormoneilla ja feromoneilla ja sen sellaisilla.
Ihminen rakentuu samanlaisista osasista kuin muutkin elävät oliot. Toimintomme rakentuvat samanlaisille periaatteille. Ihmiset syövät, sulattavat ruokansa ja erittävät ylimääräiset aineet pois kehosta. Kaikkia kehon toimintoja ohjaamaan on kutakin erilaiset mekanismit. Kilpirauhashormoni ohjaa kasvunkehitystä ja aikuisella aineenvaihduntaa. Adrenaliinia ja noradrenaliinia erittyy stressitilanteissa ja ne lisäävät suorituskykyä vaaratilanteessa. Sukupuolihormonit testosteroni, estrogeeni ja keltarauhashormoni osallistuvat ihmisen lisääntymiseen liittyvän kehityksen ja toimintojen säätelyyn, varsin monimutkaisella tavalla. Jne.
Erilaisten ihmisen elämän kemiaan liittyviä aineita ja niiden vaikutusmekanismeja on uskomaton määrä ihmisessä. Pelkästään solujen aineenvaihdunta, solujen lisääntyminen; oikeita soluja kasvaa oikeisiin paikkoihin ja kun tulee virheitä iskeekin syöpä. Aivan uskomaton kokonaisuus on ihmisen keho ja sitä ohjaavat järjestelmät.
Totta turiset, jos ihmisen pitäisi ajattelemalla säädellä kehonsa toimintaa, se olisi mahdoton tehtävä ja johtaisi varmasti moniin vääriin annoskokoihin. (kuten tiedämme monien mielihyvää tuottavien aineiden suhteen ihmisparalle helposti käyvän) Ei liene epäilystäkään, kuka on näin hienon koneiston meille luonut... :-)
Jossain kohtaa ihmisen kehitystä tapahtui jotain, mikä teki ihmisestä ihmisen.
Jumala oli puhaltanut hengen ihmiseen.
Jossain vaiheessa (ehkä siinä 10 000 v sitten) tuo ihminen söi "hyvän ja pahantiedon puusta"
Alkoi valtava yhteiskunnallisen ja tiedollisen kehityksen kausi, joka tuntuu jatkuvan aika eksponentiaalisena. Ihminen alkoi pohtia myös moraalisia ja uskonnollisia kysymyksiä, hakea jumalaa. Ja lopulta pyrkiä itse jumalaksi.
Tiedon säilyttämisen ja siirtämisen kehittyessä on ihmiskunta siirtynyt aina vain uusille kehityksen urille. Ja loppua ei taida näkyä, paitsi jos ei keksitä uusia energiamuotoja ja jos ympäristökatastrofi ei romauta koko maapallon ekosysteemiä.
Eli olisiko niin, että koko toimintamme olisi vaistojemme, kemian ja sähkön määräämää? Vai onko millään jumalallisella mitään tekoa ihmisen toiminnassa?
Tässä me päädymme jälleen uskonkysymykseen. Kristityt katsovat, että esimerkiksi rakkaus on sellainen jumalallinen asia, joka ylittää feromonien ja geenien evolutionaarisen itsekkyyden ja on valmis vaikka kuolemaan rakkaansa puolesta, jotta tällä olisi kaikki hyvin.
Kaikkein suurin Rakkaus antoi henkensä arvottoman, syntisen ihmispolon puolesta
Feromonit eivät selitä sellaista Rakkautta päinvastoin se on "luonnon vastaista".
tapattamaan itsensä ristillä uhriksi itselleen?
Kirjoitit:"Kaikkein suurin Rakkaus antoi henkensä arvottoman, syntisen ihmispolon puolesta"
Millä tavoin siis kuolemattoman (Aurinko-)Jumalan "valekuolema" kolmeksi päiväksi (kunnes Aurinko jälleen lähtee nousuun talvipäivänseisauksessa oltuaan 3 päivää ns. "tasanteessa") voisi vaikuttaa ihmisten elämään?
Ihminen on jo ainakin 60 000 vuotta phtinut "kuolemanjälkeisiä" asioita. Esim. vainajien hautaan on laitettu kukkia ja vainajalle kuulunutta omaisuutta, eritoten työkaluja, joita "tarvitaan" uudessa elämässä.
Keravan Biologi, etkö tiennyt .
Mukava on myös lukea sinun ajatuksiasi.
Kyllä uskon, että täällä on paljon ihmisiä, joilla asiat mietityttää ja sitten on mukava pohtia niitä toistenkin kanssa.
Itselleni on tullut monta " ahaa" elämystä täällä, oikeaa puhdasta uskomista ja niistä kumpuavia kirjoituksia.
Sinunkin kirjoituksesi ovat selvittäneet ajatuksissani olleita mutkia suoriksi ja se on hienoa.Varmaan muutkin kokevat samaa.
On huomioitava tietenkin se, että kaikki kirjoittajat eivät ole aivan hyvää tarkoittavissa mielentiloissa täällä.
Mutta riskikannattaa silti ottaa .
Muistaisin tutustuneeni vastaavaan tutkielmaan.
Siinä on kuitenkin paljon ongelmia.Feromonihan vaikuttaa vain toisinaan, kun kyseinen yksilö on altistukselle otollinen.
Kaupallisissa tarkoituksissa tuollainen olisi aika vaarallistakin, jos olisi jokin yleispätevä houkutin, joka tiedostamatta ihmisessä , laittaisi ihmisen valitsemaan jotakin, mitä ei edes tarvitse.
Feromoni on yksi ulottuvuus, mutta on näitä muitakin.
Värien maailma on yksi tällainen feromoniin rinnastettava houkutin. Samoin tuoksut kun myös sopivassa suhteessa alastomuus ( vaikkapa automainokset usein).
Feromoni ei siis tehoa kaikessa ja kaikkiin.
Jotakin vaikutusta sillä on todettu olevan joissakin yhteyksissä.
Meinasi unohtua tärkein. Feromonilla ei ole mitään tekemistä uskon kanssa.Jumala on jotakin muuta kun feromonia.
Ihmisellä on perimässään tietoa Luojastaan. Näin itse ajattelen.
Aivan samoin ihminen perimänsä syistä haluaa lähelle luontoa, nauttii linnun laulusta, joskus vesisateesta, lumesta , uimisesta ja ihminen kaupungissa asuessaan kokee usein erityisesti tarvetta päästä metsään ( puutarhaan) kävelemään tai vain ihmettelemään sitä kaikkea.
Uskomisessa Jumalaan on kyse luottamisesta.
Jos paholainen on huijannut päivittäin eikä ole uskaltanut kääntyä Jumalan puoleen, niin ymmärrän, että on vaikea luottaa Jumalaan.
Itse kuitenkin sanoisin, että Jumalaan voi luottaa.
Hän onkin ainoa, jonka takana on totuus ja jotakin arvokkaampaa , kun mitä arkielämämme voi tarjota.
riitä ennää?
Ei Jumala tapattanut itseään ristillä, vaan täytti tiedon määrää ihmisessä.
Jumalan poika Jeesus ristiin naulittiin.
Hän astui kuoleman jälkeen tuonelaan ja nousi kolmatena päivänä sieltä.
Ilmestyi vielä joillekin ihmisille ja lopuksi kun Jeesus lähti takasin taivaaseen, niin ihmisten avuksi tuli Pyhähenki.
Raamattu kertoo näitä asioita lukijalleen.
Jumala siis rakasti luotujaan niin paljon, että katsoi tärkeäksi lähettää osan itsestään ihmisille tiedoksi, etenkin tarkemmaksi tiedoksi siitä, että syntiin joutunut ihminen voisi saada syntinsä anteeksi.Lisäksi siis vielä totuuden ja ohjauksen, eli tämän Pyhänhengen johdatuksen niille, jotka haluavat toimia oikein ja pitää yhteyttä Kristillisiin asioihin.
Koska Jumalan poika ( osa Jumalaa) Jeesus tuli maailmaamme ihmisen hahmossa , ihmisenä, niin hänen tuli kuolla kuten ihminen kuolee. Voi olla että tällä kuolemalla on myös suurempaa merkitystä, kun mitä voimme ymmärtää, mutta ainakin se, että niinkuin meistäkin sielu irtaantuu ruumiista kun ihminen kuolee, niin Jeesuksellakin, että hänen tehtävänsä ihmisenä tuli täytettyä ja hän voi tehtävän tehtyään siirtyä takasin taivaaseen.
Epäusko on aina tehnyt tepposia ihmisille.
Ihminen vaistoaa, että sielu irtaantuu, kun ihminen kuolee.
Tästä johtuen on laitettu työkaluja ja vaikka mitä sinne hautoihin, kun harhauttaja perkele, on ihmisen epäuskon tehnyt suureksi.
On haluttu mielummin uskoa että tavaroista olisi apua , kun että olis voinut luottaa Jumalaan.
Ei ole aivan väärin sanottu, että Jumala itse Pojassaan tuli ihmisen kaltaiseksi ja sovitti itsensä kanssa maailman.
Meidän Jumalamme on siis alentunut palvelemaan toisia ja uhraamaan itsensä.
Hieno ajatus !
Tuo ajattelu vaatii ihmiseltä rakkautta, sitä suurta rakkautta jota Jumalassakin on oikein kulkemiseen haluavan tielle.
Mietin asiaa monelta kannalta ja mietin yhä, mutta ymmärrän, että tuossa sanomisessasi/ kirjoituksessasi on jotakin suurempaa, mitä ei heti tule miettineeksi.
Lähtökohtaisesti ajattelen, että kun Jumala loi ihmisen kuvakseen ja paholainen kiireesti tuli sitä tuhoamaan ( kielletyn hedelmän tapahtuma).
Ihmisellä oli vapaa tahto valita silloinkin(paratiisissa) ja kuten taivaassakin on ollut varman niin, sillä muutenhan lusifer niminen enkeli , joka sittemmin perkeleenä tunnetaan, valitsi kateuden ja vallanhalun.
Jumala aina on hylännyt sen, joka häntä vastaan taistelee. On antanut taistella kyllä ja antanut tiedonkin, että mihin se johtaa.Ihminen valinnoillaan on tehnyt kurjaksi elämänsäkin.
Teoreettisesti siis ajattelen, että ihmisellä on vapaa tahto valita taivas tai helvetti.
Tieto on olemassa ja valintakriteeritkin, että miten se kaikki tapahtuu.
Jumalassa on kuitenkin juuri tuota rakkautta.
Hän on iloinen niistä, jotka päättävät( haluaisivat) lähestyä häntä, jotka huomaavat, että perkele ajaa heidän elämänsä kurjuuteen, eikä siinä pysty raha eikä valta heitä auttamaan.
Jumala siis avosylin on vastassa meille, jos hänen totuutensa kiinnostaa.
Tulee surullinen olo siitä, että miksi ihminen on niin hölmö , ettei tajua sitä oikeaa ja totuutta.
Hän on suurin ja sekä se tuleva tuomio ( oikeus ja oikeuden jako taas kerran sen mukaan mitä kukin on halunnut), mutta toisaalta rakkaus.
Olen sanaton...
Jumala ole kuollut ristillä. Ristillä kuoli Jumalan poika, Jeesus.
Jumalamme on Pyhä kolminaisuus; Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala antoi Poikansa ristinkuolemaan.
Vaikka kysymyksesi muuttaisi niin, että kuka vaati Jumalaa tapattamaan poikansa, on kysymys absurdi. Jumala ei ole ihmisten vaadittavissa tai komenneltavissa.
Ilmeisesti sekoitat tuossa auringonjumalahöpötyksessä asioita pahasti keskenään. Auringonjumala oli roomalainen jumala, jota mm keisari Konstantinus palvoi.
Kuolemattoman aurinkojumalan valekuolema ei tosiaan vaikuta ihmisen elämään millään tavoin (miksiköhän sellaista kyselet...?)
Konstantinus antoi muuten tuon lempijumalansa talviriehan Jeesuksen syntymäjuhlan paikaksi tuolloin 300-luvuölla, siksi ehkä sotket asioita.
Miksi Jumala antoi Poikansa tulla maanpäälle, elää täällä ihmisen elämän, joka sitten päättyi ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen?
Joh. 3:16-18
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Jeesuksen kuoleman varmisti roomalainen sotilas survaisemalla keihään kyljestä Jeesuksen sydänpussiin, jolloin sieltä valui jo heroittunut veri ja vesi, kuten evankeliumi kuvaa.
Elävästä elämästä seuraava tapaus. Aikuisen kertomaa lapsuudestaan, varsin syvällisesti pohtiva lapsukainen hän olikin:
"Kun olin lapsi vihasin ristiä. Olin kristityn kodin lapsi ja usein kysyin isältäni mikä tämä juttu oikein on. Hän ei koskaan vastannut. Hän vain sanoi, että "se on sinua varten". Vihasin ristiä vaikka tiesin siitä kaiken mitä meille oli opetettu.
Pelkäsin myös rukouskokouksia lapsena, koska en osannut rukoilla. Rukous ei vain noussut sydämestäni ja koetin välttää näitä tilanteita.
Vihasin ristiä - kunnes tajusin että olen itse syntinen. vasta kun myönsin tämän, olin silloin 11 vuotias, muuttui asenteeni ristiä kohtaan.
Silloin menin seurakunnan nuorisojohtajan luo ja kerroin että haluan antaa koko elämäni Jeesukselle ja kerroin että olen syntinen. Hän rukoili puolestani ja tuon tilanteen jälkeen myös rukous alkoi virrata sydämestäni"
Varmaan aika samankaltaisia kokemuksia on monella uskovalla. Kellä 11-vuotiaana, kellä 55-vuotiaana.
Onkohan sinullekin käynyt niin, että olet lapsena kuullut tuosta ristin sanomasta kaiken mahdollisen, sitä vihaat, koska et sitä voi ymmärtää?
Älyn kanssa ei uskolla tosiaan ole mitään tekemistä. Se ei liity älyn suusruuteen tai sen puutteeseen. Usko on asia, jota ei voi itselleen ottaa, ja vaikka maassa madellen ryömisi. Usko saadaan lahjaksi.
Raamattua voi lukea vaikka kuinka paljon, mutta ristin salaisuutta ei voi löytää, ellei sitä ylhäältä sinulle anneta.
Ihminen ei voi sitä ottaa eikä käsittää järjellään - pakanoille se on hullutus, kuten pyhä Raamattu sanoo, ja juutalaisille pahennus.
Niille jotka Jumala kutsuu omakseen se on elämän voima.
Kaikkia ei suinkaan ole valittu ja monet kulkevat ristin ohi pilkaten ja nyökytellen "astu alas ristiltä niin uskomme sinuun".
Taivasten valtakunnan salaisuus, jonka vain Jumalan edessä syntinsä tunteva ihminen saa omakseen.
Kauniit ja oikeat kirjoitukset .
Miten voi vihata ristiä missään elämänsä aikana?
Muistan itseäni nuorempana ollessani , niin jos asia ei koskettanut, niin en välittänyt siitä.
Ei ollut mitään viha-rakkaus suhdetta.
Sitten jossain vaiheessa asia alkoi kiinnostamaan ja asioiden suuruus alkoi paljastumaan, minullekin karvapäälle.
Mitä enemmän tiesi, sen enemmän se kiinnosti.
Kaikkineen kuitenkin kamala tapahtuma.
Vääryys on ollut voimissaan , kun syytön on naulattu puiseen ristiin kiinni.
Se Luojamme poika Jeesus piti lähteä täältä maailmasta pois ristillä riippuen.
Tämä siis fyysisellä tasolla.
Henkisellä tasolla hän ei suinkaan kuollut vaan päästi sen kehon irti hengestään, jossa hän maailmassamme oli aikaansa viettänyt elämänsä päivät.
Mitä hän teki tuonelassa?
3 päivää ei ole lyhyt aika.
Ehkä hän teki sielläkin työtä jo pois nukkuneiden kanssa. Sitä emme tiedä.
Viha on kuitenkin minulle vieras asia.
Voisiko sillä olla jotain tekemistä lapsen vanhempien kanssa?
Viha johtuu aina jostakin kuitenkin.
Me täällä otamme mielihyvin kalikan vastaan sillä, minne me sitten kalikka heitetään, paras pysyä paikallaan, ei se ruukku niin kaksinen ollut, minustakaan .
Minusta siitä on puhuttu paljon, kerrataanpa Kun Hän kuoli sabatin aattona, oli 9 hetki siis myöhään iltapäivä, Lauantai kokonaan, Ja Sunnuntain aamulla Hänet jo joku näki ?
Siis mitä Hän siellä teki, HÄN lunasti ne vanhantestamentin KRISTITYT jotka olivat uskoneet Jumalaan kuin, pässi suuriin sarviinsa HÄN teki lunastus työn siltä osin loppuun .