Ajavatko nykyiset ay-johtajat työnantajapuolen etuja?
Pääoma- ja puoluevallan samoin kuin ylimpien ammattiyhdistys- ja työnantajajohtajien kulissientakainen yhteistyö alkaa olla maassamme yleisesti tunnettu salaisuus.
Asioista perillä olevilla tahoilla tiedettiin, mitä kulissien takana oli sovittu. Metalliliitto ja rakennusliitto valittiin solmimaan ensimmäiset palkkasopimukset työnantajien toivomalta, työvoimakustannuksia vain 3,1 prosenttia korottavalta "kompromissipohjalta". Rakennusliitossa sopimus olisi kaatunut jäsenäänestyksessä, mutta sen estämiseksi jäsenäänestys oli poistettu säännöistä viime toukokuussa ja sopimus voitiin hyväksyä "erityiskäsittelyn" osakseen saaneessa liittotoimikunnassa.
Sekä metalliliiton valtuustossa että rakennusliiton liittotoimikunnassa työnantajapiirien edustajat vetivät yhdessä liittojohtajien kanssa kaavailemansa apajan. Sopivasti käsitellyt kokousedustajat muutamia työläisten eduista itsepäisesti kiinnipitäneitä "häiriköitä" lukuun ottamatta hyväksyivät joko mukisematta tai "pitkin hampain" -lausumien taakse kätkeytyen sopimuksen. Eikä nykymeno muutu, ellei ay-liikkeen jäsenistö ryhdistäydy ja vaihda johtajiaan todellisiin työntekijöiden edustajiin.
Tosiasioista vaiettiin
Työnantajapuolen haaviin ilmeisesti omien etujensa vuoksi uineet ay-johtajat varoivat visusti kertomasta jäsenistölleen oikeudenmukaiseen palkkaratkaisuun liittyviä talouden tosiasioita. Kansantulo kasvoi v. 1997 lähes 11 prosenttia ja seuraavana vuonna 8,5 prosenttia. Viime vuoden lukua ei ole ilmoitettu, mutta kasvu lienee ollut edellisen vuoden luokkaa. Omaisuus- ja yrittäjätulot kasvoivat v. 1998 n. 44 prosenttia enemmän kuin palkkatulot ja sama suuntaus on jatkunut.
Suuryhtiöillä on varaa palkata johtajiaan miljoonien markkojen lisäansiot kuukaudessa tuovilla optioilla eli runsaan 100 prosentin palkankorotuksilla. Mutta työntekijöiden palkkoja korotetaan vain 3,1 prosenttia. Tästäkin inflaatio, mikäli se jatkuu saman suuruisena kuin viime vuonna, haukkaa kaksi kolmasosaa, jolloin todellinen palkankorotus jää yhteen prosenttiin.
Näiden tosiasioiden valossa työnantajien metallialalla tarjoama 1,8 prosentin ja rakennusalalla tarjoama 1,7 prosentin palkankorotusesitys olivat vähintäänkin naurettavat. Metalliliiton vaatima 4,4 prosenttia oli puolestaan harkitun alimitoitettu työnantajien haluaman 3,1 prosentin kompromissin helpottamiseksi.
Työttömyys ei tehdyn palkkaratkaisun seurauksena alene tilanteessa, jossa pääomanomistajilla on vapaat kädet. Ay-liikkeen johto ei enää EU-oloissa toimi työntekijöiden vaan omien talousetujensa ajajana työnantajapuolen suojeluksessa sille palveluksia tehden.
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Pääoma- ja puoluevallan samoin kuin ylimpien ammattiyhdistys- ja työnantajajohtajien kulissientakainen yhteistyö alkaa olla maassamme yleisesti tunnettu salaisuus.
Asioista perillä olevilla tahoilla tiedettiin, mitä kulissien takana oli sovittu. Metalliliitto ja rakennusliitto valittiin solmimaan ensimmäiset palkkasopimukset työnantajien toivomalta, työvoimakustannuksia vain 3,1 prosenttia korottavalta "kompromissipohjalta". Rakennusliitossa sopimus olisi kaatunut jäsenäänestyksessä, mutta sen estämiseksi jäsenäänestys oli poistettu säännöistä viime toukokuussa ja sopimus voitiin hyväksyä "erityiskäsittelyn" osakseen saaneessa liittotoimikunnassa.
Sekä metalliliiton valtuustossa että rakennusliiton liittotoimikunnassa työnantajapiirien edustajat vetivät yhdessä liittojohtajien kanssa kaavailemansa apajan. Sopivasti käsitellyt kokousedustajat muutamia työläisten eduista itsepäisesti kiinnipitäneitä "häiriköitä" lukuun ottamatta hyväksyivät joko mukisematta tai "pitkin hampain" -lausumien taakse kätkeytyen sopimuksen. Eikä nykymeno muutu, ellei ay-liikkeen jäsenistö ryhdistäydy ja vaihda johtajiaan todellisiin työntekijöiden edustajiin.
Tosiasioista vaiettiin
Työnantajapuolen haaviin ilmeisesti omien etujensa vuoksi uineet ay-johtajat varoivat visusti kertomasta jäsenistölleen oikeudenmukaiseen palkkaratkaisuun liittyviä talouden tosiasioita. Kansantulo kasvoi v. 1997 lähes 11 prosenttia ja seuraavana vuonna 8,5 prosenttia. Viime vuoden lukua ei ole ilmoitettu, mutta kasvu lienee ollut edellisen vuoden luokkaa. Omaisuus- ja yrittäjätulot kasvoivat v. 1998 n. 44 prosenttia enemmän kuin palkkatulot ja sama suuntaus on jatkunut.
Suuryhtiöillä on varaa palkata johtajiaan miljoonien markkojen lisäansiot kuukaudessa tuovilla optioilla eli runsaan 100 prosentin palkankorotuksilla. Mutta työntekijöiden palkkoja korotetaan vain 3,1 prosenttia. Tästäkin inflaatio, mikäli se jatkuu saman suuruisena kuin viime vuonna, haukkaa kaksi kolmasosaa, jolloin todellinen palkankorotus jää yhteen prosenttiin.
Näiden tosiasioiden valossa työnantajien metallialalla tarjoama 1,8 prosentin ja rakennusalalla tarjoama 1,7 prosentin palkankorotusesitys olivat vähintäänkin naurettavat. Metalliliiton vaatima 4,4 prosenttia oli puolestaan harkitun alimitoitettu työnantajien haluaman 3,1 prosentin kompromissin helpottamiseksi.
Työttömyys ei tehdyn palkkaratkaisun seurauksena alene tilanteessa, jossa pääomanomistajilla on vapaat kädet. Ay-liikkeen johto ei enää EU-oloissa toimi työntekijöiden vaan omien talousetujensa ajajana työnantajapuolen suojeluksessa sille palveluksia tehden.
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nythän niitä duunarie saamattomia palkankorotuksia jaetaan osinkoina. Firmoissa on rahaa enemmän kuin koskaan. Kiitos maltilliset palkankorotukset.
Verottomia osinkoja jaetaan monessa erässä. Kaikki ei kerralla mahdu kirstuun. Ei saa kantta kiini. Maksavat näitä verottomia tuloja monessa erässä. Samalla muutamille duunareille kenkää!
totuus. Jos tarkastellaan pääomatulojen kehitystä suhteessa palkkatuloihin, voidaan helposti todeta mihin nuo maltillisten palkankorotusten ja työntekijöiden irtisanomisten avulla saadut rahat on jaettu.
Ne ovat karanneet ulkomaisten sijoittajien taskuihin ja harvojen suomalaisten rikkaiden sijoittajien taskuihin. Ne rahat eivät palaudu kansantalouden hyväksi takaisin esim. ostovoimana, vaan ne sijoitetaan parhaan mahdollisen tuoton antaviin sijoituksiin. Tällä tavalla Suomea on riistetty jo 80-luvulta lähtien, kun Koivisto luopui keynesiläisistä talousopeista ja vapautti markkinat Suomessa.
Tulokset näkyvät nyt mm. työttömyystilastoissa, valtion veloissa, ym. Nyt kun yritykset ovat riistäneet Suomessa aikansa, ne alkavat siirtyillä uusille koskemattomille apajille riistämään. Suomelle ei jää kuin luu käteen sekä valtavat sosiaaliset ongelmat.
Tämä on sitä uusliberalistisen kapitalismin ihanuutta, jota saamme nyt ja varsinkin tulevaisuudessa maistella mielin määrin.