Kättelijä.

PÄIVÄÄ TULEVAISUUS!
Päivää,ei en tunne teitä.Voi olla että on tavattu,muistini on kovin kehno.
Kului aikaa,hän oli silloin tällöin pitänyt kättäni kädessään.Hän tuntisi puristuksen ja väännön tuottamaa tuskaa,tekijä ei näyttäydy on vain aktiivinen.Vuoden kestävät kivut,tunne kuin olisi olkanivel sijoiltaan.Ei en aavista kuka,jännitän liikenteessä ohittaessa,mitä kummaa jalat tanssivat tahdottomasti pedaaleilla,missä Lindblom joka opettaa askelkuviot?Ylävartaloa puristaa kuin manilaköysi elokuvassa,kämmenet hakkaavat rattia kuin horkassa olenko outo mitä tämä on?Jälleen hän kättelee puristaa ja hemputtaa,että tunnen joka puolella kehoa irti olevia ruumiinosia ehkä luita.Uskallanko enää nukkua ilman että pujottaudun mustaan jätesäkkiin unen ajaksi ettei pienimmät luut joudu hukkaan.Hän ravistaa kättäni;hyvää yötä,kuka kumma kun jaksaa pitää pinteessä vaikka yritän ajatukseni voimalla karkoittaa näkymättömän kättelijän
lääkäriltä voi kysyä.työpaikkalääkärihän on asian tuntija!"Ei ole tuttu kättelijä,on joku muu kuin Mr Parkinson".Jo kiusalliseksi herennyt tuttavuudentekijä ajoi neurologille."Hulluko olen vai tunnetteko kättelijän?"Näyttäkää käsi.selvähän tämä on peukalo hieroo tuttavuutta etusormen kanssa.Ette tunne vielä, mutta nyt tiedätte kuka pyrkii seuraanne.Onko suvussa muita kätelty tältä taholta?"On nyt muistan ,isäni tädin mies joutui kättelemään kahvia juodessaan,läikkyihän kahvi!Kuka olin ennen mikä olen?Nyt tiedän olen potilas.Kättelijään olen tutustunut emme ole ystävystyneet.Tapaamme päivittäin,tiedän tapaavamme huomena, vuoden kuluttua kenties tarinani loppuun asti.Ei kaikki ole mustavalkoista tässäkään asiassa,on lääkitys helpottamaan tapaamisia (ei enää Herra) Parkinsonin kanssa.Olen yli kymmenen vuotta vuoroin lepytellyt ja taas tapellut pakkokättelijää vastaan odottaen lääkkeiden kehittymistä kättelyjä hillitsevistä kokonaan taas oman päätäntävallan palautukseen