Voi luoja että mieleni tekisi paukkuttaa tuota armaan mieheni päätä vähän seinään! Hän on niin naivi. Homman nimi on nimittäin se, että olen ollut kohta puolitoista vuotta kotona kahden lapsen kanssa nuorimman syntymän jälkeen. Rahat tietysti aika tiukille menee, mutta ei ole kertaakaan nälkä tullut ja perseensä on vessapaperiin saanut aina pyyhkiä. Joistakin asioista on tietenkin pitänyt luopua, kuten äidin uudet vaatteet tai kengät. Lapset on aina kaikki tarpeelliset saanut ja ei niitä edes ole tarvinnut kirpparilta ostaa. Nyt on kuitenkin mies tullut siihen pisteeseen että akan ois aika lähtee töihin. Että saatas vähän enempi rahaa ja ettei akka ihan laiskistus täällä kotona. Niin kun enhän minä täällä kotona tee muuta kuin pesen pyllyt ja pyykit ja tiskaan ja imuroin ja siivoan ja teen ruoat ja hoidan koiran ja kaksi lasta, joista toinen on vaikeasti allerginen. Aina on koti ollut kunnossa ja ruoka miehen nenän alla ku töistä tulee. Koirankin olen ihan itse ulkoiluttanut kun mieskin on kotona siinä välissä kun pyykkikone pyörii. Lapset ovat 4 ja 1,5 vuotiaita. Niin kyllähän tässä jo laiskistuu. Kaikkihan se tietää, jotka ovat kotona lasten kanssa. Niin ja se raha. kyllä on mies saanut aina haluamansa. on vahvistimet ja kaiuttimet ja pelikonsolit ja pelit ja kaksi tietokonetta ja unohtamatta kaikkia harrastuksiin meneviä välineitä. luistimet ja sählymailat ja kengät ja suojukset. ei ole herran tarvinnu niistä luopua. mutta niiden pitäs olla vielä paremmat. Voi vittu sanon minä. Niin että kaikki kotona olevat äidit: nyt töihin, että ette laiskistu kotona ja mies saa pitää itse rahansa. Arrrrgh!!!!
kotona ollessa
16
879
Vastaukset
- vittu!!!
sanon minä!!!! hohhoijjaa.. se haluis vissii torsätä sunki rahat niihin vitun peleihinsä! :(
- erilainen näkemys
En väitä, että kotona ollessa pääsisi vähemmällä kuin töissä, päinvastoin, jos kaikki tuo on pelkästään sinun vastuullasi, olet todella tiukilla. Mutta toisaalta, itse ainakin väitän laiskistuneeni kotona ollessani, sillä tulee tehtyä kaikkea epäolennaista, kuten siivouksia, joita ei oikeastaan olisi pakko tehdä niin usein. Itse lähden ainakin ihan mielelläni töihin, sillä se tuo myös itsellni muuta ajateltavaa, kuin kotityöt. Mutta teidän tilanteeseen. Olisiko syytä nostaa kissa pöydälle, ja keskustella miehesi kanssa molemmista vaihtoehdoista ja siitä, mitä sinun töihin menosi merkitsisi käytännössä? Eli jos sinä olet töissä, kumpi vie lapset hoitoon, kumpi tekee mitkäkin kotityöt jne. Sellainenkin on huomattava, että vaikka työt töiden takia lisääntyy, niin toisaalta ruoan laitto ja tiskaaminen vähentyy, jos töissä saa syödä valmista ruokaa. AInakin lapset saavat osan ruoista hoidossa. On myös huomattava, että miesten ajatusmaailma on täysin toisenlainen kuin naisten, ei heille siisteys ole välttämättä tärkeää, se, että siivoat, voi hänen mielestään olla turhaa. Eivätkä miehet tiedä, kuinka paljon työtä lapsen hoidossa on, jos ei itse sitä joudu koskaan tekemään. Jätä siis lapset hänelle ja lähde itse vaikka lenkille, kyllä huomaa pian, millaista se on:)
- ---------------------
Jos mies ei vielä ole ollut hoitovapaalla koti-isänä, niin eikö olisi jo korkea aika? Eli sinä palaat takaisin työpaikalle ja mies tekee nyt velvollisuutensa. Eiköhän se kohta hänelle sitten selviä, ettei kotonaolo ole laiskottelua.
- neljän äiti
Miksi ihmeessä näin pitäisi tehdä? Ei hoitovapaamahdollisuuden käyttö ole kenenkään velvollisuus vaan oikeus. On mahdollista valita myös muu hoitomuoto kuin kotihoito. Mutta ap:n tilanteeseen. Ehkä on syytä keskustella miehen kanssa siitä, kuinka kauan haluaisit vielä jatkaa lasten kotihoitoa ja miksi. Mies sitten voi esittää omat ajatuksensa. Kaikessa rauhassa. Ettekö keskustelleet asiasta ennen hoitovapaan aloittamista? Teillä ei siis hoitovapaalle jääminen ollut yhteinen päätös? Mies saattaa pelätä, että aiot jäädäkin kotiäidiksi, ettet haluakaan enää takaisin työelämään... Se tietysti vaikuttaa perheen taloudelliseen tilanteeseen. Keskustelkaa!
- mävaan..
Just eilen otettiin erää tästä samasta asiasta, tosin ei siitä, että minun pitäisi mennä töihin, vaan siitä, että minä en siivoa tarpeeksi miehen mielstä. Kotimme on todella iso ja tavaraa paljon, jolloin välillä kamaa lojuu pitkin, muttei meillä koskaan paskasta ole..
Minä teen siis kotona kaiken, ihan kaiken. Ja hoidan lapsen yksin heräämisestä nukkumaan menoon saakka. Vapaata tai omaa aikaa minulla ei ole, ja lapsen joudun ottamaan aina mukaani, minne sitten menenkin. Mies tienaa rahaa todella hyvin, mutta meille siitä ei "riitä" joka kuukausi edes tarpeellisiin asioihin, kuten ruokaan. Sen sijaan mies käy hummailemassa, koska tekee niin rankasti töitä, on autoja useampi ja prätkiä jne...
Minä en saisi koskaan edes valittaa väsymystä, masennusta tai vitutusta. Koska eihän kotona lapsen kanssa oleminen ja kaiken hoitaminen voi olla työtä vastaavaa tai millään tavoin rankkaa, vaikka meidän lapsi on todella vaativa ja isäntä kyllä tietää sen. Mun pitäisi miellyttää miestä kaikin tavoin omasta jaksamisest huolimatta, ja mitään ei ole valmis antamaanvastineeksi siitä. Jos en siivoa, uhkaa välillä erolla ja haukkuu selkärangattomaksi laiskuriksi. Minulle täysi järjestys kotona ei ole mikään ehdoton edellytys, eikä pieni sotku silloin tällöin häiritse. Siivoaisin mielelläni kuitenkin enemmän jos ehtisin, mutta nyt varsinkin en pysty rauhassa keskittymään minkään tekemiseen kun lapsi roikkuu itkien ja huutaen lahkeessa, heti jos en huomioi tarpeeksi häntä tai leiki koko ajan.
Tästä on jo yli vuoden pävät väännetty ja mies on satoja kertoja onnistunut loukkaamaan minua todella pahasti sanoillaan. Eipä se näytä muuttuvan. Narsistinen työnarkomaani kun on...
Ja vielä, jos minäkin menisin "oikeisiin" töihin, olisin minä edelleenkin se, jonka pitäisi hoitaa kaikki kotiasiat ja lasten hoitokin. Mies vähät välittää, vaikka tietääkin, että suurimmassa osassa perheistä työnjako on hieman erilainen, se ei merkitse hänelle mitään, miten muut tekevät. Kyllä perkele mä joku päivä otan ja lähden, toisaalta, äkkiä se löytää jonkun toisen urpon tähän nakitettavaksi, eikä siis siitäkään oppisi mitään...- Kuullosti tutulta..
Siis nyt oli ihan pakko vastata tähän viestiin. Oikein hämmästyin lukiessani tätä tekstiä, että olenko itse tän kirjoittanut!
Tilanne oli meillä semmoinen, että olin kotiäitinä melkein 2 vuotta. Sitten oli pakko mennä töihin, taloudellisista syistä. Mies hihkui onnesta, että vihdoinkin jää rahaa johonkin muuhunkin. Kotitöistä keskusteltiin, sanoin siis että sitten kun minäkin töissä olen niin se en ole minä sitten joka koko kodin yksin hoitaa, ja lapsen yksin hoitaa. Mies oli hyvin ymmärtäväinen ja sanoi, että hommat hoidetaan 50-50.
No kuinkas kävi. Se olin minä joka hoiti lapsen hoitoon joka päivä (ja sieltä pois). Se olin minä joka kodin hoiti, ihan aina. Se olin minä joka teki ruokaa, kävi kaupassa, huolehti että laskut yms maksut suoritetaan ajallaan. Lapsen hoidin yksin töiden jälkeen seuraavaan aamuun saakka, kunnes vein taas lapsen hoitoon. Se "ylimääräinen raha" josta mies niin iloitsi, ei näkynyt koskaan minulla. Mies laittoi omat rahat harrastuksiinsa, minä ostin joka pennillä mikä laskuista ja lainasta jäi -yllätys yllätys- ruokaa. Omalta äidiltä oli pakko käydä välillä pyytämässä rahaa että sai ostettua maitoa ja leipää. Miehen tili oli nollilla jo samana päivänä kun palkka sinne oli tullut. Ja voi sitä raivoamisen määrää mikä miehestä lähti, jos jotain vahvistinta tms ei jonain kuukautena ollutkaan varaa ostaa. "Vittu tälläistä saatanan paskaa kun joka helvetin sentti pitää aina laskea" - siinä miehen vakiolause. Miten monta kertaa hänelle sanoin, että eihän hän itseasiassa ole vielä senttejä laskenutkaan, kun omat rahat on taas haaskannut ties mihin. Sanoin sanoin ja sanoin vaikka miten monta kertaa näistä epäkohdista (lapsen hoito, rahat, kotityöt yms yms). Kuuleviin korviinsa ei ottanut, ei kertaakaan. Yritin siis jutella ihan rauhassa ja asiallisesti, en raivoamalla, syyttämällä tai huutamalla. Mutta ei.
Melkein kaksi vuotta tuota jatkui. Viimeinen vuosi siitä oli sellaista että mies lähti aamulla töihin, ja sen jälkeen suoraan harrastuksiinsa ja kotiin tuli sitten joskus klo 22-23. Koskaan en erolla uhannut, vaan sanoin rehellisesti että näin ei valitettavasti voi jatkua, johonkin on tultava muutos. Mihinkään ei tullut. Sellaisessa tilanteessa, kun alkaa tuntumaan että minua tarvitaan siellä kotona tasan sen verran että on joku joka maksaa elämisen, ja joku joka siivoaa ja pyykkää, niin alkaa tuntemaan itsensä aika paskaksi - suoraa sanoen. Lapsi joutui joinain iltoina äitiä lohduttamaan, kun äiti itkeskeli (tahallani en lapsen edessä itkenyt, vaan ei vain pystynyt olla).
Mutta tiedättekös mitä. Viime vuoden puolella minä sanoin miehelle, että tämä oli tässä nyt. Soitin lastenvalvojalle ajan, ja yhteishuoltajuus paperit tehtiin. Nyt lapsi on puolet kuukaudesta minulla, puolet isällään. Minulla ja lapsella on kiva pieni asunto, jossa lapsikin viihtyy tosi hyvin. Enää ei äiti itkeskele, ja sen on lapsikin huomannut. Taloudellisesti pärjään loistavasti (vaikka ei yhtäkkiä uskoisi). Elatusmaksuilla en elä, koska niitä ei makseta puolin eikä toisin. Eron jälkeen tuntui, että elämä alkoi taas hymyillä. Enää ei ole sitä raskasta taakkaa kannettavana, eikä sitä kokoaikaista tuskaa rinnassa että mikä tässä hommassa on pielessä ja miksi minulla ei ole mitään arvoa.
Lapsenkin on hyvä olla nyt. Vaikka onkin kaksi kotia. Isän luona tehdään isän juttuja, ja äidin luona äidin juttuja. Enää ei ole sitä katkeruutta eikä kokoaikaista kireää ilmapiiriä.
Elämä on ihanaa! :)
Anteeksi kun näin paasasin tunteella tulemaan. :)
- töihin...
ensimmäisenä aamuna ilmoitat ukolle, että hän vie lapset hoitoon! Itse vaan paiskaat oven kiinni ja lähdet. Sitten soitat neljältä ukolle ja ilmoitat jääväsi ylitöihin, joten ukko hakekoot lapset ja laittakoot ruoan. Muistuta vielä, että pitäisi imuroidakin... Tulet kotiin sitten, kun töiltäsi kerkeät.
Kyllä alkaa ukko kaivata sitä kotihengetärtä, kun muutaman aamun taistelee lasten kanssa hoitoon ja töiden jälkeen laittaa sapuskat ja viihdyttää lapsia raskaan hoitopäivän jälkeen.- Juuri näin!
Jos päädytte siihen että menet töihin, varmista että mies suostuu / ymmärtää että hän tekee sitten tasan ½ kotitöistä (pyykit, ruuat, siivous yms.) ja sopikaa kuka vie ja hakee lapset hoidosta. Kuka menee autolla, kuka muulla kulkuneuvolla (jos perheessä 1 auto). Ja tärkeintä, kuka jää kotiin kun lapset ovat sairaana!
Tiedän yhdenkin perheen, jossa isällä ja äidillä on täysin sama työaika, mutta isä menee autolla töihin ja äiti pyörällä ja vie 2 lasta hoitoon aamulla ja hakee. Kotiin tultuaan tekee ruuan ja kotityöt. Mies odottaa sohvalla että ruoka on valmista ja huutelee sieltä jos lapset pitävät meteliä että emäntä kävisi katsomassa. Uskomatonta! Jos lapset sairastavat, jää kotiin aina äiti. Äidille on jo huomauteltu työpaikalta poissaoloista, mutta isä ei siltikään jää kotiin (pelkää oman työpaikkansa puolesta). Äiti tuossa perheessä ei enää jaksa tapella, eikä halua erotakaan lasten takia. Mutta tuon perheen lapset saavat tuon mallin perhe-elämästä.
- Jihuuu
Asennevammainen mies, pistäisin vaihtoon ja niin teinkin aikoinaan. Sitten sainkin kuulla jälkeenpäin miten mies oli puhunut ympäriinsä mm. etten kuulemma koskaan tehnyt kotona mitään, kuten siivonnut.. bua hah hah! Äijä itse ei ikinä pessyt pyykkiä tms ja koti oli siivottu aina ennen kuin hän tuli töistä kotiin. Ei kai se silloin koskaan minun siivoavan nähnytkään.. ja kotiruokaakin sai joka päivä.
Nykyinen mies taas on sitä mieltä, että hän "lepää" töissä ja arvostaa täysin eri tavalla kotona olemistani :) - mie vaan...
kissan hännän vetoahan tuo kotona olo on. Omasta mielestäni kotona olevalle riittää alussa se vauvan hoito ja sitten kun se ei uuvuta ja työllistä ympäri vuorokauden. Kun lapsi kasvaa ja toivottavsi sen hoito helpottuu on kummankin hoidettava osansa perheen eteen ja silloin se akoittaa toisella työpäivää kodin ulkopuolella ja toisella kotona.
On vaan niin hankalaa määritellä se, ekuinka paljon kummankin sitten siellä kotona on tehtävä. Aika hyvä jako on se, että työpäivän aikana kotona olija hoitaa päivittäiset rumbat kuten pyykin, tiskit ja ruuan. Siivous voi olla sitten yhteinen juttu jo ja lastenhoito iltaisin yms aikoina kuuluu molemmille.
Omaa aikaakin kuuluu molemmille ihan yhtä paljon jos perhe on yhdessä keran päätetty perustaa.
Raha on aina hankala juttu jos on sun ja mun rahat. Meillä on aina ollut meidän rahat ja se on toiminut oikein hyvin. Ja kun mieskin on ollut kotona lasten kanssa niin tietää millaista sekin on. Jokin pelisääntö asiaan pitäisi silti saada jos ne ei ole yhteisiä. Ei voi olla niin, että kotona olija hyvittää tuloillaan lasten hoitoa. Miten olisi jos tulonsiirtona mies antaa sun varoihin oletetusta hoitomaksusta puolet? Ja jos ja kun päädytte siihen, että lapset menee hoitoon niin mies vie tai hakee puolet hoitoajoista ja on lasten sairastaessa myös kotona oman osansa. Meinaan kun kumpikin on töissä niin silloin on aika helppo jakaa asiat puoliksi vai mitä? Kannattaa keskustella tältäkin kantilta asia valmiiksi. Niin ja mikäs se on sun tulla kotiin kun on ruoka laitettuna ja lapset puhtaana rivissä syömässä kovan duunin jälkeen? Niinhän mieskin tekee niin miksi et sitten sinäkin.. - jimpsu
Minä jankutin aikani ukolle että tätä roinaa on ympäriinsä. Ukko erehtyi sanomaan että vie tietokoneet pois että niihin menee aikani jolloin ehtisin roinia järjestelemään.
Hermostuin aivan totaalisesti kun aikaa on juuri sen verran että uutiset ehtii lukemaan koneelta.
Sanoin ukolle että en pe***** tee viikkoon mitään ja paukasin auton oven kiinni.
Tästä meni kaksi päivää ja hoidin ainoastaan lasten tarpeet ja ruuan. Pyykit roikkuivat tämän kaksi päivää narulla. Lattiat alkoivat näyttämään siltä että imuria ehkä tarvitsisi ja lelut voisi kerätä.
Suihkussa kävin oooikein hitaasti ja hoidin itseäni sen aikaa kun ehtisin myös ne uutiset lukemaan. Toinen lapsi hyppi eestakas ja toinen parkui vaunuissa. Mies myös samoin tavoin eestakas. Ja kappas seuraavana päivänä oli pesty pyykit ja vanhat otettu narulta, lattiat raivattu sekä aamulla äitillä oli pitempi uni kun lapset olivat isin kanssa.
Meissä naisissa on se suurin vika. Hyppäämme heti kun lapsi vähän inahtaa. Teemme miehelle kaiken valmiiksi ja ennenkaikkea emme muista muistuttaa mitä kaikkea talossa onkaan vialla jos ei päivän aikana tapahdu mitään.- ............
mun kusipäinen, mutta silti rakas siippani veisi lapset isälleen hoitoon, jos en minä niitä katsoisi, ja jos jättäisin siivoomatta tms, niin potkaisisi minut pellolle. Hyvin yksinkertaista, vaikkakin surullista. Meillä ei auta ruveta miehelle uhittelemaan tai osoittamaan mieltänsä. Mies kun on oikeasti saanut (ilmeisesti omasta kotoaan) päähänsä, että naisen tehtävä on hoitaa kaikki, ihan kaikki, ja mies vain käy töissä, kavereiden kanssa ulkona, tulee kotiin syömään ja katsomaan telkkua ja nukkumaan.
Lapset on sille rakkaita, mutta aina löytyy jotain "kiirettä", minkä takia niitä ei ehdi hoitamaan, mitä nyt leikkii joskus kun kaikki ovat hyvällä tuulella. Niin, ja ei ole koskaan vaihtanut kakkavaippaakaan... - tuollaista
............ kirjoitti:
mun kusipäinen, mutta silti rakas siippani veisi lapset isälleen hoitoon, jos en minä niitä katsoisi, ja jos jättäisin siivoomatta tms, niin potkaisisi minut pellolle. Hyvin yksinkertaista, vaikkakin surullista. Meillä ei auta ruveta miehelle uhittelemaan tai osoittamaan mieltänsä. Mies kun on oikeasti saanut (ilmeisesti omasta kotoaan) päähänsä, että naisen tehtävä on hoitaa kaikki, ihan kaikki, ja mies vain käy töissä, kavereiden kanssa ulkona, tulee kotiin syömään ja katsomaan telkkua ja nukkumaan.
Lapset on sille rakkaita, mutta aina löytyy jotain "kiirettä", minkä takia niitä ei ehdi hoitamaan, mitä nyt leikkii joskus kun kaikki ovat hyvällä tuulella. Niin, ja ei ole koskaan vaihtanut kakkavaippaakaan...miestä? Miksi teet tuon kaiken vain pelon takia, että jäisit ilman miestäsi? Olisiko se niin kauheaa?
Opetat lapsillesikin, että "perheen pään" tahtoon pitää alistua aina ja kaikessa, oli mies sitten oikeassa tai väärässä.
Miksi leikit marttyyriä kun voisit valita toisinkin? - ed.
tuollaista kirjoitti:
miestä? Miksi teet tuon kaiken vain pelon takia, että jäisit ilman miestäsi? Olisiko se niin kauheaa?
Opetat lapsillesikin, että "perheen pään" tahtoon pitää alistua aina ja kaikessa, oli mies sitten oikeassa tai väärässä.
Miksi leikit marttyyriä kun voisit valita toisinkin?Lapsi on sen verran pieni vielä, etten halua tehdä hätiköityjä päätöksiä esim eron suhteen. Muuten meillä kuitenkin menee ihan kivasti. Itse aion kasvattaa pojastani miehen, joka osallistuu kotihommiin ja osaa kunnioittaa parisuhdetta ja naisia yleensä. Toisaalta ihan hyvä, että olen lapsen kanssa paljon kahdestaan, koska silloin itse pystyn kokonaan vaikuttamaan kehitykseen. Miehellenikin on kyllä selvää se, että minä yksin määrään lapsen kasvatustahdin ja -menetelmät, jos hän ei kerran ole paikalla hoitamassa lasta.
Siinä mielessä ihan sama onko talossa miestä vai ei. Kuitenkin lapsi on rakas miehelleni ja toisinpäin enkä sitä ainakaan tässä vaiheessa halua vaikeuttaa muuttamalla pois. Vaikka tässä nurisenkin, kyllä sitä jollan tavoin odottaa työnarkomaanimiehensä oppivan asioiden tärkeysjärjestyksen. Ja vaikka mies osaakin olla todella törkeä idiootti välillä, suhteessamme on paljon hyvääkin vielä. Vaikka erotessa ehkä jotkin asiat paranisivat, osa asioista menisi kuitenkin silloin paljon huonompaan suuntaan. En ole varma haluanko maksaa niin kovaa hintaa omasta päätösvallastani.
En mielestäni ole heittäytynyt vielä marttyyriksi, vaan oikeastaan ainakin vielä jaksan uskoa asioiden vielä muuttuvan paremmiksi. Olemme olleet yhdessä jo kymmenen vuotta, ja pikkuhiljaa mieskin on kyllä paljon muuttunut, vaikken aluksi moiseen uskonutkaan. En myöskään halua luovuttaa heti helpolla. Tätä on nyt jatkunut vuoden ajan, pojan syntymän jälkeen. Vielä ei mielestäni ole aika luovuttaa. Kummasti kyllä helpottaa oloa kun saa aina välillä purkaa vitutustani, ja kuulla etten ainakaan ole yksin ongelmieni kanssa. Tosin, en kyllä uskonut, että vielä löytyy muitakin muinaisjäänteitä miehen perikuvasta (lue:irvikuvasta)... - tulet vielä
ed. kirjoitti:
Lapsi on sen verran pieni vielä, etten halua tehdä hätiköityjä päätöksiä esim eron suhteen. Muuten meillä kuitenkin menee ihan kivasti. Itse aion kasvattaa pojastani miehen, joka osallistuu kotihommiin ja osaa kunnioittaa parisuhdetta ja naisia yleensä. Toisaalta ihan hyvä, että olen lapsen kanssa paljon kahdestaan, koska silloin itse pystyn kokonaan vaikuttamaan kehitykseen. Miehellenikin on kyllä selvää se, että minä yksin määrään lapsen kasvatustahdin ja -menetelmät, jos hän ei kerran ole paikalla hoitamassa lasta.
Siinä mielessä ihan sama onko talossa miestä vai ei. Kuitenkin lapsi on rakas miehelleni ja toisinpäin enkä sitä ainakaan tässä vaiheessa halua vaikeuttaa muuttamalla pois. Vaikka tässä nurisenkin, kyllä sitä jollan tavoin odottaa työnarkomaanimiehensä oppivan asioiden tärkeysjärjestyksen. Ja vaikka mies osaakin olla todella törkeä idiootti välillä, suhteessamme on paljon hyvääkin vielä. Vaikka erotessa ehkä jotkin asiat paranisivat, osa asioista menisi kuitenkin silloin paljon huonompaan suuntaan. En ole varma haluanko maksaa niin kovaa hintaa omasta päätösvallastani.
En mielestäni ole heittäytynyt vielä marttyyriksi, vaan oikeastaan ainakin vielä jaksan uskoa asioiden vielä muuttuvan paremmiksi. Olemme olleet yhdessä jo kymmenen vuotta, ja pikkuhiljaa mieskin on kyllä paljon muuttunut, vaikken aluksi moiseen uskonutkaan. En myöskään halua luovuttaa heti helpolla. Tätä on nyt jatkunut vuoden ajan, pojan syntymän jälkeen. Vielä ei mielestäni ole aika luovuttaa. Kummasti kyllä helpottaa oloa kun saa aina välillä purkaa vitutustani, ja kuulla etten ainakaan ole yksin ongelmieni kanssa. Tosin, en kyllä uskonut, että vielä löytyy muitakin muinaisjäänteitä miehen perikuvasta (lue:irvikuvasta)...huomaamaan, että ei se kasvatus ole vain sinun hommasi. Lapsi huomaa erittäin helposti, jos vanhemmat ovat kasvatuksen kanssa eri linjoilla. Isä voi yrittää siirtää omia oppejaan lapseen ja se käy erittäin helposti, jos lapsi sillä tavoin saa erivapauksia. Esim: "Ei sun tartte siivota omaa huomettaan, se on akkojen tehtävä, joten äitisi sen siivoaa. Lähdetään me vaikka leffaan."
Uhmaikäisen kanssa tulet huomaamaan, että samaa asiaa saa sanoa sen tuhannen kertaa ja jos kerrankin lipsuu, niin kasvatushomma on aloitettava alusta. Se siis riittää, että isä on vartin lapsenne kanssa ja mitätöi sun opetuksen yhdellä lipsumisella, joko tarkoituksella tai vanhingossa.
- mamaaaahaa
aion olla kotona seuraavat 3 v kun toinen lapsi syntyy kesäkuussa...mulla ei niin ihmeellinen palkka ole, ehkäpä 800-1000(hyvänä kuukautena)e jää käteen, useammin tuo 800...siihen sitten vielä lapsilisät siinä vaiheess akun on kaksi eli 1010e...ja siitä kun ottaa pois hoitomakstu eli 266e niin käteen jää...noh...vähän..noooh, laskin että sitten kun saan kodinhoidontukea 294e ja laskin että hoitolisääkin, ja sitten vielä kuntalisä 200e ja lapsilisät 210e...nii laskeskelin että samoihin summiin päädyn...en nyt tarkkaa summaa muista mutta siis reilu 800e jää käteen jos oikein laskin(tuntuu aika suurelta summalta silti)..
Miksi siis menisin töihin kun saan melkein saman summan kotona ollessa, ja näkisin sen vaivan että vien lapsia hoitoon(mies on reissussa paljon, olen osittainen yh ;))ja siihen vielä bensakulut...en tiedä sun tuloista mutta jos ne nyt on muutaman satasen enempi kuin mitä sul jää kotona ollessa, niin ehkäpä teet hieman laskentoja miehelles ja lasket paljonko saat palkkaa, paljon jää käteen bensakulujune ja pvähoitomaksujen jälkeen...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874138Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella273019No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452320- 351338
- 10919
- 133901
- 6894
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12822Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124766- 11760