En ota nyt siihen kantaa onko masennus subjektiivisesti diagnosoitavissa oleva sairaus. Aivojen metaboliaa on mahdollista kuvata radioisotooppiskannereiden avulla, mutta tämä on kallista, jolloin "diagnoosi" perustuu siihen mitä potilaan sylki suuhun tuo. Näin ollen kyseessä on melkoinen harmaa alue, koska lähes kaikkien "oikeiden" sairauksien toteamiseen käytetään objektiivisesti mitattavasti olevia suureita.
Mutta itse asiaan: Vaikka masennus olisikin ns. oikea sairaus (eikä vain aivojen normaaliin toimintaan kuuluvan kivun kaltainen varoitussignaali), älkää nyt hyvät ihmiset käyttäkö sitä tekosyynä jättää jokin asia tekemättä. Masennus on yleensä merkki siitä, että jotain tarttis tehdä muutakin, kuin kalastella empatiapisteitä ja veromarkkoja.
Tärkeä pointti: Masennus EI laske fyysistä suorituskykyä. Toisin sanoen se, että tuleeko joku asia hoidetuksi, ei ole riippuvainen siitä, oletko masentunut vai et, vaan siitä, millä tasolla henkinen toleranssisi on.
Surullisinta tässä on se, että kun kaikkea henkistä rasitusta aletaan välttelemään, toleranssi pienenee pienenemistään ja lopulta ei "jaksa" hakee ees sitä mäyräkoiraa lähikioskilta.
Masentuneille suosittelisin toleranssiharjoituksia, joiden päämääränä olisi henkisen kipuresistanssin kasvattaminen. Aloittakaa esim. intervalliharjoitteilla: 20min järkevää ajankäyttöä, tauko, 20min, tauko jne.
Cheers!
Mutta itse asiaan: Vaikka masennus olisikin ns. oikea sairaus (eikä vain aivojen normaaliin toimintaan kuuluvan kivun kaltainen varoitussignaali), älkää nyt hyvät ihmiset käyttäkö sitä tekosyynä jättää jokin asia tekemättä. Masennus on yleensä merkki siitä, että jotain tarttis tehdä muutakin, kuin kalastella empatiapisteitä ja veromarkkoja.
Tärkeä pointti: Masennus EI laske fyysistä suorituskykyä. Toisin sanoen se, että tuleeko joku asia hoidetuksi, ei ole riippuvainen siitä, oletko masentunut vai et, vaan siitä, millä tasolla henkinen toleranssisi on.
Surullisinta tässä on se, että kun kaikkea henkistä rasitusta aletaan välttelemään, toleranssi pienenee pienenemistään ja lopulta ei "jaksa" hakee ees sitä mäyräkoiraa lähikioskilta.
Masentuneille suosittelisin toleranssiharjoituksia, joiden päämääränä olisi henkisen kipuresistanssin kasvattaminen. Aloittakaa esim. intervalliharjoitteilla: 20min järkevää ajankäyttöä, tauko, 20min, tauko jne.
Cheers!
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Tärkeä pointti: Masennus EI laske fyysistä suorituskykyä."
Laskee. Fyysinen suorituskyky on suoraan yhteydessä henkisiin voimavaroihin. Juoksulenkki kantaa paljon pidemmälle jos on hyvä mieli. Masentuneena tuntuu, että jaloissa on sementtisaappaat.
Sä et oo ollu ikinä masentunu kun kirjoitat tollasta. Olenko oikeassa?
Viisi vuotta keskivaikeaa masennusta sairastaneena allekirjoitan tuon ensimmäisen jutun jossain määrin. Kieriskelin pari vuotta masentuneena, ja luulin, etten voi käydä töissä muuta kuin pari päivää viikossa. Nyt olen kokopäivätyössä, eikä suoraan sanottuna ole hirveästi ollut aikaa miettiä masennusta. Tosin työ on kevyt toimistotyö. Joskin minulla on ollut melko useasti flunssaa ja kuumetta ja vetämätön olo, minkä vuoksi olen ollut pois töistä, eli ilmenee ehkä psykosomaattisia oireita, jos mieli ei jaksa niin heijastuu sitten fysiikkaan?
Luulen, että kirjoittaja ei ole täysin väärässä, mutta ei voi yleistääkään, että noin olisi..
Noin kirjoittaa ihminen joka ei itse ole kokenut miten masentuu ja psyyke murenee pala palalta ja itse sen usein viimeksi huomaa, ettei ole tällä planeetalla...ei sitä pysty ihan oikeesti hoitamaan asioitaan kun ei muisti pelaa eikä jaksa ulkoilla kun ei jaksa nousta sängystä. Vielä sen verran ainakin omalla kohdallani varmasti yksi tekijä on tämä vaihdevuosi ikä se tuo tullessaan hormoonitoiminnan myöstä epämielyttäviä tuntemuksia.Älä yleistä kaikki masentuneet eivät tosiaankaan juo laisinkaan....
Keskustelun aloittaja jättää huomiotta sen, että 20 min työlle tarvitaan MOTIIVI.
Neuvostoliitossa Stalinin ajan pakkotyölaitoksissa vankien eräs kidutusmuoto oli sellainen, että laitettiin heidät esim. lapioimaan jotakin maakasaa paikasta A paikkaan B (Dostojevski kertoo siitä romaaneissaan). Tälle lapioimiselle ei ollut mitään erityistä tarvetta eikä siitä syntynyt mitään konkreettista tulosta. Ainoa tarkoitus oli saattaa työhön pakotetut älymystön edustajat lopulta järjiltään, jolloin he eivät enää uhanneet neuvostohallintoa. Ja siinä onnistuttiinkin.
Kun ihminen toistuvasti epäonnistuu jossakin asiassa, vaikka hän on yrittänyt ja ponnistellut sen eteen, hän lopulta kadottaa motivaation, koska tietää kokemuksensa perusteella etukäteen, että ei tule onnistumaan. Masentunut luopuu vähitellen päivittäisistä toimistaan (esim. peseytyminen, kotityöt, raha-asioiden hoitaminen, työnhaku, ihmissuhteiden hoitaminen), koska hänellä ei ole kokemusperäistä varmuutta siitä, että nämä päivittäiset 20 min puuhastelut parantaisivat pysyvästi hänen elämänlaatuaan.
...kyllä joutaisi apinan häkkiin. Olet amisaikana oppinut muutaman hienon sivistyssanan ja sähköopista resistanssin. Siinäpä kaikki mitä oikeasti osaat. Voisit vaikka todistella itelles tuollaisia provoja. Täällä ei kaikki nimittäin ymmärrä haluamaasi "mustaa huumoria".