Eiffel tornin valojen
kullanhohtoisessa loisteessa
tunnelmallisten katulyhtyjen
lämpimän yön helmassa
tanssimme huumassa
kevyen musiikin soidessa
Seineen joen varrella
Pariisin taivaan alla.
Katsot suoraan silmiini
vastaat pieneen hymyyni
huuliani sydämelläsi suudellen
tunnen sylisi suuren hellyyden
tahtoisin ajan pysähtyvän
jäävän hetkeen tähän
tahtoisin tunteen kestävän
ikuisesti näin säilyvän.
kullanhohtoisessa loisteessa
tunnelmallisten katulyhtyjen
lämpimän yön helmassa
tanssimme huumassa
kevyen musiikin soidessa
Seineen joen varrella
Pariisin taivaan alla.
Katsot suoraan silmiini
vastaat pieneen hymyyni
huuliani sydämelläsi suudellen
tunnen sylisi suuren hellyyden
tahtoisin ajan pysähtyvän
jäävän hetkeen tähän
tahtoisin tunteen kestävän
ikuisesti näin säilyvän.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kohta on jo kevät pariisissa. Tämä oli ensimmäinen muistutus siitä faktasta, että elämä ei lopu sittenkään näihin hirveisiin talvikuukausiin.
:)
Ei toki elämä lopu näihin talvikuukausiin,
kesää kohti mennään ja lämpöä auringon.
Eikä me tarvita Pariisin taivasta, ei Eiffeliä,
eikä Sieneen joen romantiikkaa, vaikka
runossa olikin kiva käväistä Pariisin tunnelmissa :)
kyllä Suomen kesästä löytyy kaikki elämentit, eikö? :)
Kiitos Flaika, kun kurkkasit ja viivähdit hetken runoni parissa.
..kylläpäs sinä nyt olet osannut laittaa sanasi suloiseen järjestykseen. "Pariisin taivaan alla", rakkauden kaupungissa kahden Hänen kanssaan *huokaus* ja toinenkin haltioitunut *huokaus*
Kiitos tästä lukuhetkestä : )
…aivan ihana naisellinen huokaus ja toinenkin. :)
Pariisi on kuulu romanttisuudestaan ja se pitää
kyllä paikkansa, ihan livenä sen kokeneena sanon. :)
Kiitos sinulle molemmista huokauksistasi, kuin myös suloisista sanoistasi. :)
Nyt laitan tietoisesti ystävyys
suhteemme koetukselle:
Kaunis ja unohtamaton oli
Sinun ihan oma Lovestory.
Juon iltakahvit tämän
runon ja Teidän kunniaksi.
Vai että oikein ystävyys menee koetukselle, heh.
Tosin voin paljastaa, että ei se ihan näin mennyt,
meinaan tämä oma lovestory kokemus Pariisissa,
eihän me enää tälviisii, ikää oli ja kaikkee, mutta…
runoa on aina väritettävä, sehän on muuten aivan liian lattea
ja menisi muuten, jotenkin tähän tapaan:
Eiffel tornin valojen
kullanhohtoisessa loisteessa
tunnelmallisten katulyhtyjen
lämpimän yön helmassa
kevyesti tanssimme
mielikuvitusvalssimme
Seineen joen varrella
Pariisin taivaan alla.
Katsot vyötäröäni
minä sinun vatsaasi
sanot, hieman tullut lisää
samat sanat, minä myös lisään
tahtoisimme hieman hoikistua
emme kuitenkaan täältä poistua
tahtoisimme Pariisin meille antavan
nuoruuden tunteen sisälle palaavan.
Heh, emme me aivan ylipainoisia vielä ole, mutta
emme nuoruuden mitoissakaan, joten runo aivan paikallaan. :)))
Siellä asustaa onnellinen että
tasapainoinen pari
jota Dolan: Onnittelee !
Runosi innoittaa illan yöhön
täysi punaan että
sini taivaan
korkealla kuu luo
loistettaan Teille.
Aivan tavallinen pari, vaa’alla keikutaan
tasapainoa pidellen, tai etsien, heh.
Kiitos onnitteluista, onnea aina tarvitaan,
elämähän ei ole aina niin yksilatuista. :()
Hei - ja niin kovin tavallista
tämä itse kunkin strapetsi elämä
tuntuu olevan - aarretta pidellen - että
hyvin tosi hyviä ja aitoja ystäviä
kaivaten/-etsien maailman ikäviä
tuulia vasten.
Ei ole yksilatuista,
kahden ladun poikki elämää
hiihdellen maailman hentoja
tuulia kasvoillamme tuntien.
Kauneutta että onnen muruja
rintasi alle lämmittämään
täksikin päiväksi - ystäväin.
Ei ole yksiselitteistä tosiystävänkään löytyminen,
aika harvassa taitavat olla, keneen voi luottaa tai
kenelle avoimeksi alkaa tai
kahden ladun poikki hiihtäminen, yrittämättä
kuitenkaan rikkoa latujen rakennetta, että
hiihto sujuisi seuraavaltakin mutkattomasti.
Onnen murut vastaanotettu, rinnan alla painettu,
kaikkea hyvää elämän laduille myös sinulle toivon! :)
Ei ole itseensäselvyys tuon ystävän
tosi löytäminen että pitäminen,jos
totta olisi jokaisella,niin uskoisin,
että se heijastuisi hyvänä koko
yhteiskuntaan - monillakin sektoreilla.
Tuo kahden ladun poikki tuli mieleeni
eräästä vanhasta Suomal.elokuvasta,jonka
olet ilmeisesti Sinäkin nähnyt.
Selvää on että jos rakenteet rikotaan,
niin talokin sortuu,sama on myös
ihmis-suhteidenkin laita.
Pidetään onnenmurusista huolta
vastedeskin,jotka toimivat myös
eri ihmis-suhteidenkin välillä.
ja tähdet nuo holvin luo ylle kaupungin...
Rakkautta Pariisissa, rakkauden kaupungissa, sen tunnelma tässä runossa:-) Ikimuistoinen hetki, muisto jostain elämää suuremmasta...Hieno!
Niin, muisto elämää suuremmasta,
kaunista sellaisesta, vähän väritettynä tietenkin. :)
Ensimmäistä kertaa ollessani Pariisissa olin kyllä
todella lumoutunut kaikesta näkemästäni.
Kiitos vierailusta ja kauniista sanoistasi ja
siitä että kävit ilahduttamassa mieltäni. :)
...hetki ainiaan jatkua vois
sävelen yhteisen kaikuessa
rakkauden niin ikuisena
ja onnen levätessä tyytyväisenä
kahden sydämen välissä...
hetki tuo...
osa vuosisadan rakkaustarinaa.
olipa taas niin kaunista
mutta ihmekkö tuo
kun itsensä diinaliinin kirjottamaa
sanojen taikurin...
pidin tästä!!!
hyvä upea diinaliin!!!
Olin ensimmäistä kertaa Pariisissa juuri sinä
juhannuksena, kun Eiffel torni sai uudet valot.
Haukoin henkeäni, kauneudesta joka valoista loisti,
koko torni näytti kuin olisi ollut kultaa ja kerran
tunnissa tornissa vilkkuivat kirkkaat tähdet 10min ajan,
voit kuvitella kuinka kaunis näky oli.
Kiitän jälleen sinua suloisista sanoistasi. :)
rakkauden kaupunki johon runosi johdattelee.
Minäkin varmaan olisin halunnut ajan pysähtyvän,
jos olisin sinne joskus päässyt. Toki olen runoja
siitä kirjoittanut kuin olisin muka joskus siel-
lä ollut, mutta ne onkin olleet fiktiota. Sinun
runosi on koettua hurmaa.
Voi melkein nähdä rakastuneen parin lukiessa tätä
runoasi.
Kyllä on koettua Pariisin hurmaa, ihastuin Pariisiin
kyllä aikas lailla, mutta tämä runohan on hieman
väritetty, emme me aivan näin tunnelmoineet,
vaikka erittäin tunnelmallinen kaupunki Pariisi on,
etenkin iltahämärissä kauniine tunnelma valoineen.
Kiitos ja kiva kun piipahdit kylässä. :)