Muutama päivä sitten sain kuulla, että mulla on kondylooma. Muutamat näpyt penslattiin ja sain reseptin kotihoitolääkkeeseen. Olin jotenkin valmistautunut kondyloomaan, oireiden perusteella.
Nyt kuitenkin asia on alkanut iskostua päähäni. Eli se on mulla nyt sitte aina ja ikuisesti. Joskus se lakkaa oireilemasta, mutta nytteki se on sitte päällä. Itsetunto on ennestäänkin heikko ja nyt vielä tämä päälle. Tulee ajateltua, että kuka nyt tautisen kanssa tahtois olla. Vaikka se on tosi yleinen ja oikein hoidettuna vaaraton. Tuntuu silti aika epätoivoiselta. Pelkään myös, että ne näppylät kasvaa sellasiksi kukkakaalimuodostelmiksi, ku netistä löytää googlettamalla.
Nyt oon pari päivää ajatellu, etten oikestaan enää tahdo harrastaa seksiä. Siitähän pitäs sit melki sanoa sille uudelle kaverille heti, ku niitä näppyjä on vähän ympäriinsä alapäätä. Oon siis sinkku nytten. Muutenki on vaikea tavata joku ihana mies ja sitte vielä tällänen tauti olemassa. Tosi epätoivoinen olo.
Muilla tällaista??
Nyt kuitenkin asia on alkanut iskostua päähäni. Eli se on mulla nyt sitte aina ja ikuisesti. Joskus se lakkaa oireilemasta, mutta nytteki se on sitte päällä. Itsetunto on ennestäänkin heikko ja nyt vielä tämä päälle. Tulee ajateltua, että kuka nyt tautisen kanssa tahtois olla. Vaikka se on tosi yleinen ja oikein hoidettuna vaaraton. Tuntuu silti aika epätoivoiselta. Pelkään myös, että ne näppylät kasvaa sellasiksi kukkakaalimuodostelmiksi, ku netistä löytää googlettamalla.
Nyt oon pari päivää ajatellu, etten oikestaan enää tahdo harrastaa seksiä. Siitähän pitäs sit melki sanoa sille uudelle kaverille heti, ku niitä näppyjä on vähän ympäriinsä alapäätä. Oon siis sinkku nytten. Muutenki on vaikea tavata joku ihana mies ja sitte vielä tällänen tauti olemassa. Tosi epätoivoinen olo.
Muilla tällaista??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tekstisi oli kuin suoraan minun kirjoittamani; ainoana erona on, että itelläni todettiin viime syksynä herpes. Jonka siis sain kumppanini juostua selkäni takana panemassa ties ketä.
Puoli vuotta tässä on jo oltu viruksen kantajia, mutta olo ei helpota, pahenee vain päivä päivältä. Vaikka itse sairaus ei kivuliaan ensireaktion jälkeen olekaan oireillut, sen vaikutus psyykeen on ollut tuhoisa: tuntuu, että kaikki haaveet oman perheen perustamisesta yms. vietiin pois. Olisin tietysti voinut jäädä kimppaan petollisen kumppanini kanssa - mieluummin olen kuitenkin sitten vaikka yksin kuin katselen kyseisen henkilön kaksinaismoralismia päivääkään enempää.
En voi luonnollisesti sinua mitenkään konkreettisesti auttaa mutta toivon vilpittömästi kaikkea hyvää elämääsi. Kondylooma ja herpes eivät kuitenkaan sentään ole ihan mitään kuolemanvakavia sairauksia, joten haluaisin uskoa, että jos toisesta oikeasti välittää, ei tällaisen asian pitäisi saada tulla tunteiden väliin. :)
Jos teille tulee finni poskeen niin onko se maailmanloppu? Joka toisella suomalaisella on sukupuoliherpes tai kondylooma. On ihan normaalia että alussa vähän harmittaa, ajan kanssa ei enää jaksa harmitella. Vai ottaisitteko mielummin vaikka syövän, sokeuden tai menettäisitte toisen jalan?
Aika hyvä pointti tosiaan. En mä ottais syöpää. Vaikka syövän tästä voikin saada. En jotenki silti osaa pelätä tästä mahdollisesti tulevaa syöpää.
Tuntuu silti jotenki epätoivoiselta. Oon jutellu tästä monen kaverin kanssa, ja vaikka kondyloomaa onki noin 80prosentilla väestöstä, niin kellään heistä ei ole. Tuntuu että oon jotenki ollu täysin edesvastuuton ja kamala ihminen. Jotenki helpottais, jos jollaki tutulla ois tää tauti kans.
Kerroin viimeisimmälle kumppanilleni, että nyt ois tällänen. Ollaan tosi hyvissä väleissä nykyään ja jutellaan päivittäin. Ajattelin, että hänen kuuluu tietää. Tuntuu et ois mukavempi jutella jonku kanssa kaikista jutuista, eikä vaan selitellä kämppiksille, että ei se tartu wc:stä...
Toivon vaan, että papa ois kohtuullisen ok ja nää näpyt lähtis. Unohtaisin mieluusti koko taudin. Iski jotenki tajuntaan vähä jälkikäteen. Nyt oon alkanu miettiin kaikista ihmisistä ku näen, että onkohan tolla tää, entäs tuolla. Kaikki kaveritki oon miettiny, että kuinkahan moni niistä kantaa piilevänä tätä.
Tää on naurettavaa. Ei tää oikeesti ole maailmanloppu. Mutta tuntuu silti inhottavalta.
kuinka nopeasti teille tuli ensi oireet tarttumishetkestä? Pelkään että olen saanut jonkun taudin ja nyt odottelen kauhulla jotain merkkejä tästä.
Kondyloomahan ei aina anna mitään oireita. Sitten joskus huomataan papassa ongelmia. Ne voivat johtua kondyloomasta tai jostain muusta tulehduksesta. Seuranta ja tarkempi selvittely antaa sitten lisätietoa.
Kondylooman tartunta-aika voi olla jotain parista viikosta useisiin kuukausiin. Ihan tarkkaa ei tiedetä.
Paremi vaan kertoa sille kumppanille aika alussa kun tutustuu toiseen(ennenkuin harrastaa seksiä). Et ole ainut ihminen tässä maassa jolla on kondylooma. Ei toi estä mitään elämää. Jos kumppanisi ei ymmärrä, on hän sulle väärä ihminen. Ymmärtäviä kyllä löytyy, luota pois.
sun elämääsi nyt kokonaan pilaa! Itse sain joskus parikymppisenä sen ja kävin penslaushoidoissa. Sen jälkeen ei ole vaivannut. Mietinkin, että onko mulla ollut joku pahakin aukko tiedoissa, kun ei ole edes tullut kumppaneille puhuttua semmosesta? Ei ainakaan parikymmentä vuotta sitten lääkäri mitään erikoisohjeita antanut, että se hoidettuna tarttuisi tai täytyisi mitenkään erityisemmin varoa. Synnyttänytkin ole vuosien varrella eikä silloinkaa kondyloomaa otettu mitenkään esillle.
se ei ole sinulla aina ja ikuisesti. todennäköisesti. elimistö parantaa kyllä kondyloomaan parissa vuodessa. itselläni oli joskus pari näppyä ja sillä rasvalla mitä sain niin hävisi, papa myös puolen vuoden jälkeen puhdas! ei se ole mikään maailman loppu. itse seurustelin silloin kun tieto kondyloomasta tuli eli ei ihan niin paljon haitannut kuin mitä sinkkuna ehkä. ja jos sulla on näkyviä muutoksia eli niitä näppyjä niin nehän ei yleensä sitä syöpää aiheuta. vaan ne muutokset jotka huomataan ainoastaan papasta.
Mulla todettiin kondylooma 2006, papa näytti kakkosta, tulin raskaaksi, papa näytti tällöin jo kolmosta joten ei muuta ku abortin yhteydessä polttivat sähkösilmukalla pois ja sen jälkeen ei ole vaivannut :) Enkä ole puhunut asiasta nykyiselle kumppanille enkä edellisellekkään. Tämä tapahtui 2007 tammikuussa.
Hei! Juttusi tosiaan kuulostaa tutulta. Olen itse kuullut joulukuun alussa kantavani hpv virusta ja minullakin niitä hemmetin näppyjä on.. ne on pysyneet condylinellä poissa ja olen lisäksi käynyt 2krt lääkärillä penslattavana..
Olen itsekkin kaipaillut jotain juttuseuraa jolla olis tämä myös.. tuntuu vaan että vaikka 80% pitäis se olla niin kellään ei sitä ole ja olen yksinä häpeäni kanssa!
Mulla just kans todettiin tänään kyseinen kaveri... Ihan pikkunen näppy mulla, mutta kun näki ne saatanan kuvat googlesta ja luki ettei tautiin parannuskeinoa niin kyllä veti aika matalaksi.
Tuntuu kans että haluaisi muiden samassa tilanteessa olevien mielipiteitä kuulla... esim: kerroiteko asiasta edellisille seksikumppaneille? Kun eihän sitä tiedä keneltä on saanut eli kehen on tartuttanut. Eihän kellään mitään näkyviä oireita ollut. Pitääkö nyt jumaliste elää selibaatissa kunes virus on poistunut elimistöstä (eli seuraavan, mitä, viien vuoden ajan) .........? Kun ei kortsukaan täysin suojaa.
Toisaalta naurattaa, että oma vikahan tämä on, muttamutta. Tuntuu jollakin tapaa likaiselta ja haluaisin päästä mahd nopeasti hoitoon koska tuntuu, että näppy, joka on ollut tositosi pieni viimeisen kolmen viikon ajan räjähtää järkyttäväksi patiksi tässä parin päivän aikana.