monesti ulkopuolisten kanssa mietitään millaista on olla noin ison perheen lapsi, kun itsellä on vain muutama sisarus. varmasti on seuraa aina ympärillä, mutta riittääkö vanhemmilla aikaa kaikille?
eikö 1v ole vielä tosi pieni luopumaan äidin huomiosta kun tulee ussi vauva, ja isompia on siinä vielä jotka tarvitsevat oman osansa? vai korvaako isommat sisarukset osin vanhemmat?
eikö 1v ole vielä tosi pieni luopumaan äidin huomiosta kun tulee ussi vauva, ja isompia on siinä vielä jotka tarvitsevat oman osansa? vai korvaako isommat sisarukset osin vanhemmat?
Vastaukset 6
Vanhimmat
eihän nyt hyvänen aika kaikissa tapauksissa lapsia tule vuoden välein mihinkään prheeseen. Niin voi tietysti joskus olla, mutta kaipa se aika harvinaista on.
Isot sisarukset eivät koskaan voi korvata äitiä ja/tai isää. Molemmilla on oma tärkeä tehtävänsä lapsen kehityksessä. Siksi onkin surullista, että Suomessa on niin paljon avioeroperheitä. Kaikkein surullisinta on titysti se, että lapsella on kaksi äitiä (tai kaksi isää), kuten homoperheissä on tai ei rakastavia vanhempia lainkaan.
Lapsi tarvitsee kehittyäkseen sellaiset vanhemmat, jotka haluavat tuon lapsen ja haluavat rakastaa häntä. Kiintymyssuhdeteorian mukaan juuri varhaiset kuukaudet ja vuodet ovat lapsen tulevaisuuden kannalta aivan keskeisiä.
Mietipä nyt itsekin jos hoidettavana olisi ainakin 10 alle 15-vuotiasta!
Miten siinä aika riittäisi?
voihan ola että sellaisiakin perheitä on, joissa on 10 alle 15 vuotiasta lasta. Mutta tavallisempaa kai kuitenkin on, että kun vanhin lapsi on 15 v. niin perheessä on siinä vaiheessa esim. 5-7 lasta.
Perheessä, jossa on 10 lasta, saattaa ikäero olla nuorimman ja vanhimman lapsen välillä yli 20 vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että he eivät välttämättä ole koskaan edes asuneet samaa taloutta. Rakkaita sisaruksia keskenään siitä huolimatta.
6 lasta perheessä niin lapset olisivat syntyneet kolmen vuoden välein, siis jos nuorin 0-vee ja vanhin 15, vee.
Kokemukseni mukaan ei kovin yleistä vaan lapsia syntyy tiheämmin.
kun nyt pikaisesti mietin jotain tuttuja tästä ympäriltä, niin mitään yhteistä "syntyvyystiheyttä" en löytänyt.
Meillä on noin 1-4-6-9-12-14 vuotiaat ja aika paljon on vastaavia tuttavaperheitä, 5-7 lasta ja vanhin rippikouluun menossa. Mutta on kyllä perheitä, joissa on vähemmänkin lapsia.
Itse olen suurhperheen (>10 lasta) vanhimmasta päästä. Minusta seuraavat kolme lasta ovat syntyneet reilun vuoden välein. En koe, että minua olisi mitenkään laiminlyöty kotoa. Kotona oli turvapaikka johon sai aina palata ja siellä huollettiin ja kannettiin huolta meistä pienistä.
Ajatus siitä, että suurperheen lapset saisivat liian vähän aikaa, on minusta kasvateltu käsittämättömiin mittoihin. On varmasti totta, että suurperheen vanhemmilla (itsekin suurperheen vanhempi) on vähemmän aikaa per lapsi, kuin pienellä perheellä.
Kukaan ei puhu siitä, että mikä riittää lapselle. Jos on vain yksi lapsi, tai lapsien väli on useita vuosia, niin luulisin, että se lapsi tarvitsee paljon enemmän vanhemman aikaa, kuin ison perheen lapsi, jolla on koko ajan muutama lähes saman ikäinen sisarus vierellään. Lapsella ei välttämättä ole sillätavalla tarvetta vanhemman ajalle.
Ehkä sitten, kun isommat sisarukset osaavat hoitaa pieniä, ja haluavat niitä hoitaa, niin voidaan sanoa, että ne korvaisivat osittain vanhemmat. Esim. meillä on tilanne, että n. 10 vuotiaat isosiskot hoitavat vauvaa ja pienimpiä lapsia aina sen mukaan kun tarvitaan ja he itse pystyvät.
Toisaalta näkisin, että tällainen vanhempien lasten "sijaisvanhemmuus" yhdistää ja rakentaa sisarusten välisiä siteitä. Se luo sellaista me-henkeä, josta saa myöhemmin olla kiitollinen, sen olen itse huomannut.
Itse koen, että olen saanut vanhemmiltani aikaa. Jossain tilanteessa olisi ehkä kaivannut enemmän aikaa, mutta en tiedä onko siitä pahoja traumoja jäänyt.
Se mikä ainakin omalla kohdallani on ollut hyvä, niin on se, että vanhemmat eivät ole liikaa ohjanneet minun elämääni. Olen periaatteessa saanut kasvaa sellaiseksi kuin olen itse halunnut.