Olen noin kolmekymppinen mies, ja ihastumassa/ihastunut erääseen naiseen, johon minun ei olisi sopivaa ihastua. Aivan selviä ihastumisen merkkejä olen itsessäni huomannut (mm. kyseinen nainen pyörii huolestuttavasti koko ajan mielessä). Pelkään, että pian tuo vastapuolikin huomaa tunteeni, ja se olisi pahinta, mitä nyt voisi tapahtua.
Mitä konsteja olette käyttäneet estääksenne itseänne ihastumasta johonkuhun?
Mitä konsteja olette käyttäneet estääksenne itseänne ihastumasta johonkuhun?
Vastaukset 20
Vanhimmat
kaikkea ikävää ja negatiivista. Kyllä se siitä pian unohtuu.
Vähän olen yrittänytkin kehitellä negatiivisia ajatuksia ko. naiseen liittyen, mutta kun se ihastumisen tunne sieltä meinaa puskea väkisin läpi. Sinänsä sääli, että joudun sitä tunnetta torjumaan, koska todella harvoin kehenkään ihastun. Ja silloin kun ihastun, on kohde aina "väärä". Nyt ei ole kuitenkaan vaihtoehtoja, koska ihastumiseni esille tulo aiheuttaisi mitä ilmeisimmin suunnattomia ongelmia. Ei sillä, että välttämättä mitään vastakaikua edes saisin, mutta jo pelkkä tieto tunteistani aiheuttaisi harmeja.
miten joku voi olla väärä.. ei vääriä ole, on vain hyviä, ja sopivia. kuin vaatteita kaupassa, paljon hyviä, mutta harvat sopivia.
Sanotaan sitten, että ko. nainen ei ole "sopiva" ihastumisen kohde tässä tilanteessa ainakaan.
koita vaikka vältellä häntä. Ja aina kun hän tulee mieleen tai vastaan jossain, ajattele vaikka et hän on sanonut sinulle jotain tosi ilkeää. Kyllä se väkisinkin unohtuu jossain vaiheessa. Tsemppiä sinulle!
jos on varattu, niin ei ole sopiva. Löytyy niitä vapaitakin varmasti ihastuttavia. Mut varmasti ihastukset kyllä lopahtaa, kun huomaat, ettei hänellä ole tunteita sulle vaan muualle. Eikä sellasta lopahtamista tarvi pakottaa, tulee ihan itsestäänkin. Varattujen kans tulee hankaluutta ja ongelmien hakemista muuten, joten ei se taida olla edes oikeaa ihastumista häneen sulla.
Mikä voi olla niin pahaa ja kiettyä? Ainut ehdoton este minkä keksin on että olette sukua. Ja se että jos joku on varattu, se ei ole este vaan hidaste. Kaikki muut esteet voi raivata tieltään, koska rakkaus voittaa kaiken ;)ÄlÄ
Liiotteletko ap seurauksia?
Hoet itselle että on pelkkä jakorasia / munahaukka niin sillä se unohtuu. Itse tein ja onnistuin , nytten tämä ihastus ei ole enää mielessä.
ihmiselle tunnu riittävän mikään. se jos joku, mikä tässä maailmassa on pysyvää, on toinen ihminen.
ompas ihanaa. Jos tuo on sulle pahinta, niin sä olet maailman onnellisin ihminen taatusti. Tuohan on ihanaa.
sillä en halua että yrität torjua tunteesi mua kohtaan...
vai työkaveri? Veljen ex-vaimo? Jos näette päivittäin, niin tietysti hankalampaa yrittää olla tuntematta mitään. Jos taas näette harvoin, niin kyllä se tunne joskus ohi menee, jos siitä teidän välille ei voi tulla mitään.
Missä on ongelma? Itse tunteessa ei ole väärää tai hävettävää. Toinen asia mitä sillä tekee. Kuitenkin kyseessä on valtavan positiivinen juttu. Näitä tunteita ei pidäkään estää. Ihastumisen voi tunnustaa, tuskin kukaan siitä pahastuu. Pitää vaan olla pelisilmää että missä ja miten asian ottaa esille.
sen kummemmin osaa. Mutta eipä siinä taida konstit auttaa, kun tunteet ottaa vallan. Mitä enemmän räpiköit vastaan, sitä enemmän häntä ajattelet ja enemmän ihastut.
Sehän se kummallista onkin, että "kielletty/sopimaton tmv" juuri kiinnostuksen herättääkin.
Joillekin tepsii poissa silmistä, poissa mielestä-taktiikka. Voisitko käyttää sitä?
Jos noin kovasti haluat kieltää ihastumisesi, niin jopas on suuria tunteita pelissä.
Eli se mun vinkki on: TOIMI.
Loppupeleissä se on ihan yksi lysti onko tuo nainen sinua reilusti vanhempi, nuorempi, kaverin oma, veljen oma, varattu, sinkku, toisella puolella maailmaa, naapurissa jne....katsos kun surin niistä on rakkaus :)
Etäisyyden otto, viileys, järki, kuri, pessimismi sen ihmisen suhteen ("kaikkea sitä keksiikin tolkun mies, jo on aikoja eletty")
Mitä enemmän yrität estää tunnetta, sitä enemmän se aiheuttaa ahdistusta luultavasti.
Jos hän on työkaveri tai edes esimies, ei se ole lopullinen este. Samoin hänen parisuhteensa tilaa, jos sitä edes on, et voi tietää. Ikäero on ongelma, jos siitä tekee itse ongelman. Ainoa tietysti naisen kohdalla voi tulla esteeksi on lisääntymiskyky. Siitäkään ei tiedä etukäteen. Itse olen pienen lapsen äiti, lapsi tuli kerrasta ei-niin-hedelmällisenä ajankohtana ovulaatioon nähden. Ovulaatiot viel tuntuu 45v ja huomaa haluissa (joita tosin ei kenenkään kanssa pura). Vanhin tuntemani luomusynnyttäjä on 48v. Jos tuo olisi kriittinen asia, pitäisi päätös pystyä tekemään nopeasti. Et noistakaan asioista voi tietää ilman keskustelua.
Sisarusten, ystävien yms. läheisten nyx ja ex en koskisi. Siinä menee raja, jota ei saa ylittää. Enkä koskisi myös ex kavereihin. Se olisi ex kohtaan julmaa. Joku kunnioitus on oltava.
Kuka edes "valitsee" puolisokseen henkilöä, joka on niin itserakas, että elämän tärkein tavoite on päästä monistamaan itseään?
Vanhoja aloituksia pitää kaivaa, että pääsee ovulaatioitaan mainostamaan. Miten kukaan jaksaakin olla noin täynnä itseään!
Panet munat alasimelle ja lyöt pajavasaralla kerran kovaa. Toimii