maailma ei pysähdy huolimatta kommunistien maailmanlopun ennustuksista.
tänään oli hyvä päivä; sain varmistuksen siitä, että jätän tämän hetkiset työtehtäväni vappuna ja siirryn ainakin vuoden loppuun rakentamaan uutta yksikköä päivätöihin. ei enää valvottuja öitä eikä liikaa tupakkaa ja rasvaisia mikroruokia kolmen aikaan aamuyöstä. ei aamupöpperöissä tehtyjä päätöksiä prosessihäiriöistä, ei älyttömien yöllisten paloharjoitusten organisointia, ei mitään mikä poikkeaa niin paljon teidän normaalien ihmisten elämästä. jäljelle jää auktoriteetti, osaaminen ja se kyky tulla toimeen aliurakoitjoiden kanssa. siitä sitten keskustellaan wäinän kanssa, että mikä se oikea toimintametodi on. lopputuloksen pitää tietty olla se oikea mutta siitä tarkemmin wäinän kanssa.
emootioköyhyys; minä kuulemma olen "porvari" ja kärsin tuosta vaivasta. en allekirjoita väitettä; minulla on vuosi ollut oppilas; nainen - paha miinusmerkki suomalaisessa miesvaltaisessa työyhteisössä. silti olen sivuuttanut ja painanut maahan kaikki kyseenalaistukset kyseisessä "epäkohdassa". olen tuonut ilmi, että nainen on aivan yhtä pätevä kuin minäkin. on puhuttu "auktoriteetin puutteesta"; olen yrittänyt tehdä selväksi, että pelkkä työnteon osaaminen on ensimmäinen askel sille auktoriteetille. että se ei ole verrannollinen sukupuoleen. ja kun likka on minun kouluttamani niin Herra tietää, että neidillä on ammattitaito hallussa. muut naisille naureskelut olen lopettanut omalla tavallani. Herran pelko on viisauden alku etc. esimiehilleni olen sitten joutunutkin jo jonkun kerran perustelemaan kenelle "natsani" luovutan mutta ei suomalainen johtaja ole tyhmä; kun asiat muuttaa euromuotoon niin järki tulee johtajallekin. olen tyytyväinen itseeni vaikka se ehkä narsistiselta kuulostaakin. olen tehnyt jotain ja seissyt oman mielipiteeni takana ja vaikka minua ja valintaani on vastustettu niin työväen kuin johtoportaankin taholta vedotren kaiken maailman "kokemattomuuteen" ja "auktoriteetin puutteeseen" niin lopputulos on kuitenkin se, että kaikki toimii juuri niin kuin minä haluan. ihmisiin pitää luottaa ja heille pitää antaa mahdollisuus yrittää. varsinkin kuin heillä on potentiaalia pärjätä. mutta se siitä.
tulevaisuudesta; itse suhtaudun siihen luottavaisesti. en malta oikein edes odottaa, että kevät koittaa ja pääsee töihin käsiksi ja taas luomaan jotain uutta.
tämä kirjoitus ei tainnut oikein istua varsinaisesti suomen kommunistiseen puolueeseen mutta olisi kiva - ilman turhia riitelyjä - kuulla kommunistien ja muidenkin palstalaisten mietteitä tulevaisuudesta. omin sanoin.
tänään oli hyvä päivä; sain varmistuksen siitä, että jätän tämän hetkiset työtehtäväni vappuna ja siirryn ainakin vuoden loppuun rakentamaan uutta yksikköä päivätöihin. ei enää valvottuja öitä eikä liikaa tupakkaa ja rasvaisia mikroruokia kolmen aikaan aamuyöstä. ei aamupöpperöissä tehtyjä päätöksiä prosessihäiriöistä, ei älyttömien yöllisten paloharjoitusten organisointia, ei mitään mikä poikkeaa niin paljon teidän normaalien ihmisten elämästä. jäljelle jää auktoriteetti, osaaminen ja se kyky tulla toimeen aliurakoitjoiden kanssa. siitä sitten keskustellaan wäinän kanssa, että mikä se oikea toimintametodi on. lopputuloksen pitää tietty olla se oikea mutta siitä tarkemmin wäinän kanssa.
emootioköyhyys; minä kuulemma olen "porvari" ja kärsin tuosta vaivasta. en allekirjoita väitettä; minulla on vuosi ollut oppilas; nainen - paha miinusmerkki suomalaisessa miesvaltaisessa työyhteisössä. silti olen sivuuttanut ja painanut maahan kaikki kyseenalaistukset kyseisessä "epäkohdassa". olen tuonut ilmi, että nainen on aivan yhtä pätevä kuin minäkin. on puhuttu "auktoriteetin puutteesta"; olen yrittänyt tehdä selväksi, että pelkkä työnteon osaaminen on ensimmäinen askel sille auktoriteetille. että se ei ole verrannollinen sukupuoleen. ja kun likka on minun kouluttamani niin Herra tietää, että neidillä on ammattitaito hallussa. muut naisille naureskelut olen lopettanut omalla tavallani. Herran pelko on viisauden alku etc. esimiehilleni olen sitten joutunutkin jo jonkun kerran perustelemaan kenelle "natsani" luovutan mutta ei suomalainen johtaja ole tyhmä; kun asiat muuttaa euromuotoon niin järki tulee johtajallekin. olen tyytyväinen itseeni vaikka se ehkä narsistiselta kuulostaakin. olen tehnyt jotain ja seissyt oman mielipiteeni takana ja vaikka minua ja valintaani on vastustettu niin työväen kuin johtoportaankin taholta vedotren kaiken maailman "kokemattomuuteen" ja "auktoriteetin puutteeseen" niin lopputulos on kuitenkin se, että kaikki toimii juuri niin kuin minä haluan. ihmisiin pitää luottaa ja heille pitää antaa mahdollisuus yrittää. varsinkin kuin heillä on potentiaalia pärjätä. mutta se siitä.
tulevaisuudesta; itse suhtaudun siihen luottavaisesti. en malta oikein edes odottaa, että kevät koittaa ja pääsee töihin käsiksi ja taas luomaan jotain uutta.
tämä kirjoitus ei tainnut oikein istua varsinaisesti suomen kommunistiseen puolueeseen mutta olisi kiva - ilman turhia riitelyjä - kuulla kommunistien ja muidenkin palstalaisten mietteitä tulevaisuudesta. omin sanoin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vuorotyö myös jurppii... Mutta pidän työstä, vapaata ja itsenäistä vaikka viiden tiimissä touhutaan. Sellaista koeprosessia pyöritämme varsinaisen prosessin kyljessäa. mutta siinä ristiriita, koska näitä hommia ei voi tehdä kuin vuorohommina. Vuorotyö on toisaalta niin rasittavaa, että mieleen on noussut vakavasti harkintaan alan ja ammatin vaihto. Ja alkanut vahvasti kiinnostamaan yliopisto-opinnot, jotka jäivät kesken kun perhe alkoi kasvaa tasaiseen tahtiin ja piti lähteä ansioon... En kyllä ole edes ottanut selvää ovatko suoritukseni jo vanhentuneet, taitavat olla. Minua on aina kinnostanut opettajan hommat, lukion kielten opetaja olisi upea duuni... Toisaalta kiinnostaa laittaa antiikkikauppakin pystyyn. Siihen vaimokin kertoo lähtevänsä, mutta tiedä näissä meidän taajamissa sellaisen kauppa-aktin kannattavuuteen... hiljaiseloa kuin muumilaaksosa. Mutta konsultoinillakin voisi sillä alalla aloittaa, ja olen jo siinä touhussa mukana. Mutta siltä kuitenkin näyttää, että kohtapuolin nostan tästä pajasta kytkintä! Jotakin muuta puuhaamaan... Sen olen tuolle pomomiehellekin jo sanonut, että alkaa katselemaan tillaleni uutta duunaria näitä litkuja lanttaamaan...
Muuten täytyy kehua, mittarissa oli aamulla "enää" 117 kg elopainoa, sauvakävely on kutaa!