että totisimmat olisivat koeteltu."vapaasti muistellen".
onko eripuraisuus yksi merkki oikeasta kristillisyydestä? vai, siitä teidät tunnetaan kun pidätte rakkauden keskenänne.
onko eripuraisuus yksi merkki oikeasta kristillisyydestä? vai, siitä teidät tunnetaan kun pidätte rakkauden keskenänne.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jeesuksen Kristuksen seura on ainoa oikea seura.
Kaikki Jumalan lapset jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa, rakastavat toisiaan. Rakastavat toisiaan riippumatta siitä vaikka toinen olisi lestadiolainen ja toinen helluntailainen tai pabtisti.
Mutta ne jotka eivät ole Kristuksessa hajoittavat seurakuntaa pirstaleiksi
Kun hajoittaja ja Kristukseen uskova ovat esimerkiksi esikoislestadiolaisia, niin seurakuntaa hajoittava yksilö tuomitsee Jeesukseen uskovan silmääkään räpäyttämättä helvettiin.
Kristukseen uskovien (= toisiaan rakastavien) raja ei siis kulje eri nimisten joukkojen rajoja pitkin, vaan Jeesukseen uskovia on kaikkialla missä Jumalan sanaa julistetaan, sana uskolla otetaan vastaan ja Sakramentit oikein toimitetaan.
Muuten samaa mieltä, mutta sakramenttien toimituksella ei ole mitään tekemistä Jeesuksen seuraamisen kanssa.
Sakramentit on ihmisten keksimä sana, jolla on hallittu eri aikoina seurakuntalaisia kuulumaan omaan joukkoonsa. Myös sakramenttien lukumäärävaihtelee eri seurakunnissa, lutherilaisuudessa 2 ja katolilaisuudessa 5 yms.
Mitä eroa on Kristukseen uskovalla ja Jeesukseen uskovalla ?
Oma arvioni on.
Kristukseen uskovalla on seurakunta äitinä maan päällä ja Jumala isänä taivaassa.(Lutherin opin mukaan.)
Jeesukseen uskovalla ei sitä vastoin ole seurakuntaa, he uskovat suoraan häneen ilman yhteistä seurakuntaa.
(Ei äitiä eikä isää, siis äpäränä syntyneet.) kuten Lestadius sanoo.
Äpäränä syntynyt uskovainen. Ei ole Jeesusta ajatellen ollut myöskään tärkeää ihminen isänä tai äitinä. Jossain taisi Jeesus kysyäkin, että keitä olette ( tai jotenkin sillai, omilta vanhemmiltaan(muistaisin)).
Ei voi olla väärin seurata Kristusta ja pitää Jumalaa isänään.
Monet paikat viittaavat Raamatussa tähän.
Jopa se käskyissä, että " älä pidä muita Jumalia".
Hengellisesti on siis vapaampi uskovainen ( ilman ihmis sidoksia) se, joka uskoo suorinta , mutkattominta tietä, suoraan Jeesuksen lunastukseen ja Jumalaan itseensä.
Joten väärässä olet,- jälleen. Jeesus itse on asettanut molemmat sakramentit, ja kumman hyvänsä puuttuminen, (halveksimisen ja pilkan vuoksi), vie takuuvarmasti helvettiin.
Jeesus on Kristus, elävän Jumala Poika (hyijos).
Jeesus on Vapahtaja
Jeesus on Messias
Jeesus on Lunastaja
Jeesus on Jumala
Jeesus on Jumalan syntiuhri meidän syntiemme edestä uhrattu.
Ettei mitään eroa kuten !vastaus sanoi
Ei se ollut äpäränä syntynyt, Hänellä oli Maria
Äitinä ,ja Jumala isänä (Joosef)otto isä . Olen
joskus miettinyt miten se siittäminen tapahtui .
mutta huomannut että ihminen on pieni .
Muukalaisen ääntä. Se vaan on silleen, että Jumalan sana tuomitsee, näin varmasti on saarnattu tuhannen ja yhden kerran. Helvetintuomio saattaa tuntua vain eriseuraisen luissa ja ytimissä. Eikä toisekseen Essulessuissa ole ketään ulos ajettu seurakunnasta, vaikka olisi kuinka eriseurainen. Ulos tullaan useimmin omilla mietteillään ja erotutaan joukosta aivan muilla syillä.
Fariseukset ja kirjanoppineet syyttivät Jeesusta eriseurasta, kun tämä rupesi saarnaamaan taivaan valtakunnasta ja syntien anteeksiantamuksesta. Evankeliumin saarna armosta pisti käärmeenpoikaset puikimaan heidän sydämensä juuressa. Evankeliumin saarna köyhille oli heille suuri kauhistus. Liian huokealla päästetään sokeita, rampoja ja raajarikkoja kuninkaan saliin! Ensin pitää heidän palveleman piikana ja renkinä Siveyden ruhtinasta, että oppivat syömään siivosti kuninkaan pöydässä.
Eivät he hyväksyneet oikeaa lain saarnaakaan, koska pistivät lähetysmiehet asialle kysymään Johannes Kastajalta: "Kuka sinä olet, joka noin tutkit Lutheria? Oletkos joku samarialainen eli kaareenpoika, kun kiinnität nuorten ja lasten sydämiä Jumalan Karitsaan? Oletkos kantamassa oikeaa luottamusta vanhimpiin? Tässä kristillisyydessä on suuri siunaus tullut aina vanhimmilta, jotka ovat seurakunnnan perustuksen paikallensa asettaneet!"
Se taisi olla pelko ja pelin henki, joka saarnasi lähetysmiesten sydämessä. Vissimästi heillä oli mielessä yksi kaunis haave siitä, kuinka he kerran saisivat suuren neuvoston edessä nousta korkeimmalle istuimelle ja saada kiitoksen: Ole kiitetty, sinä uskollinen työntekijä. Ahkerasti olet luottamuksen saarnalla ajanut laumaa meidän selkämme taakse".
Fariseusten ymmärryksen mukaan kansan tulee seurata heitä. Heitä pitäisi Johanneksen huutaa pelastajaksi ja heitä pitäisi kansan nostaa ylimmäisille istuimille. Mikä siis olet Johannes, kun käsket luottamaan yksin Jumalan Karitsaan? Näin tahtoivat fariseukset ja ylimmäiset kansaa pois Jordanilta takaisin Jerusalemiin. Fariseusten ja ylimmäisten pappien luona pitäisi pelastuksen ainoastansa löytymän. Heillä yksin oli taivaan valtakunnan avaimet. He ovat ikänsä olleet ainoassa oikeassa kristillisyydessä ja seuranneet kristillisyyden neuvoja. He ovat tehneet tiliä tillistä ja mintuista, he ovat pitäneet solmion, soittokoneet ja kirkkokuoron syntinä. Mikä nyt on se mies, joka vaeltaa Galileassa ja avaa mykkien suun kiitokseen, saarnaa köyhille evankeliumia ja julistaa synnit anteeksi? Mistä on tämä mies saanut taivaan valtakunan avaimet? Vissimmästi se on joku eriseurainen ja villihenki! Näin kasvaa fariseusten viha Jeesusta kohtaan, ja viimein he tahtovat itsellensä Barabbaan.
""onko eripuraisuus yksi merkki oikeasta kristillisyydestä? vai, siitä teidät tunnetaan kun pidätte rakkauden keskenänne. ""
Eripuraisuutta ilmenee, kun asioita tutkitaan ja halutaan olla oikeassa. Kyseessä on siis vakaumus eikä sillä leikitä.
Asioita tutkitaan ja maistellaan, jotta ollaan varmoja oikeasta tiestä.
Rakkauskin pysyy keskellämme, kun voimme virheeseen kompastuessamme , pyytää anteeksi ja jatkaa oikeaa tietä jälleen.
Uskollisena Jumalalle ja halunamme vanhurskaus, ei voi kun rakkaudella jatkaa eteenpäin.
Tietenkin se, kuka ei oikein vahvasti jaksa uskoa, saattaa satuttaa itseään, mutta hänelläkin on tieto, että jokainen meistä haluaa kulkea oikeaa tietä taivaaseen.
Vain se on meille tärkeää.
Sitä välillä ihmettelen, että on havaittavissa toisen satuttamista sanoilla tai nimityksillä, tai ainakin pyrkimystä siihen.
En minäkäään ymmärrä satuttamista, sanoilla tai muuten varsinkaan jos se sattuu uskonveljeen tai siskoon , ymmärrän jos se sattuu häirikköön .