Vihaan tätä sairautta ja itseäni!

Muuta omaan asuntoon, omillesi...minkä ikäinen olet? Elämiseen menee jo sen verran että pakostakin joutuu laskemaan rahat niin ahmimisia ei niin vain voi enää harrastaa...riippuu tietenkin millaseen elintasoon on tottunut.

Et ikinä voi lopettaa tuota jos asut äidin luona, jo pelkästään äitis aiheuttama paha olo sulle saa sut syöpöttelemään.

tunnen tuskasi.. et ole kuvottava ja IHAN VARMANA olet rakastettu! mutta sitä enemmän vihaat itseäsi, sitä vaikeampaa on muitten rakastaa. tiedän tämän, sillä kun olin anorektikko, kukaan ei halunnut olla ympärilläni. olin kuollut ja yksin. nyt kun olen terve, iloinen, reipas, normaalipainoinen ja rakastan elämää, haluaa ihmiset taas olla seurassani!

mutta nyt sinun on aika HANKKIA APUA! tuntuu kauheelta sanoo tää, mutta ET parane yksin!! kiltti, juttele edes äitisi kanssa (ja ehkä äitisi kanssa puhuminen olisi tärkein asia juuri nyt!) kerro että et voi olla ilman nameja jos niitä on esillä. JOS on pakko ostaa, hän voi pitää niitä omassa tilassaan, mutta luulen hänen ostavan ne herkut sinulle, koska tahtoo ''sinun parastasi'' ja sinähän tykkäät herkuista (rakkaus sokaistaa.)

voit saada lääkkeitä, ja terapiaa ongelmaasi. ja kyllä, tämä on vakava ongelma, tämä on sinun ainut elämäsi, älä haaskaa aikaasi ruokaan ja vihaan. parhaat vuoteni hukkasin itseinhoon ja ruokaan... kadun sitä nyt, mutta olen nyt parempi ihminen kokemukseni jälkeen..


KAIKKEA HYVÄÄ, VALOA, RAKKAUTTA SINULLE! toivon että löydät rohkeutta avautua ja HANKKIA APUA, sillä ET TODELLAKAAN OLE AINOA!