Kannabis laiskistaa

Viimeisen puolen vuoden ajan on tullut poltettua säännöllisen epäsäännöllisesti about joka toinen päivä (sitä ennen 4 vuotta välillä päivittäin ja välillä pari kertaa kuussa), ja vähentäminen on helvetin vaikeaa. Eikä hampusta saa enää sellaisia "kiksejä" kuin haluaisin päihteestä saada.

Yleensä polttamispäätös tapahtuu hetken mielijohteesta, jos vaikka sattuu kävelemään tuhkakupin ohi tai jotenkin muuten saa hampun mieleensä. Kun päätös on tehty, savut on jo keuhkoissa ennen kuin ehtii aloilleen istua, varmaankin joku alitajuinen juttu etten enää muuttaisi mieltäni tjsp. Sitten minuutti polttamisesta tuleekin jo morkkis, "ihan turhaahan minä nyt poltin, olisin selvinnyt ilmankin", naurettavaa. Sitten kun ei se hamppu enää toimi toivotusti, niin istun sitä arki-iltaa pää jumissa koneella tai sohvalla näppäilemässä kitaraa, vaikka olisi pitänyt mennä jo nukkumaan. Jos on polttanut enemmän kuin normaalin annoksen, niin kaiken lisäksi aamulla ajetaan vielä silmät ristissä töihin ja täytyy oikein ponnistella vaikuttaakseen aamukahvipöydässä normaalilta.

Mutta eniten vituttaa hampun pitkäaikaisvaikutukset; epäsosiaalisuus, stressi, saamattomuus. Ainakin itseäni krooninen hampunkäyttö muuttaa aivan helvetisti. Sitä luulee olevansa "normaali", mutta tietää kuitenkin että jo 2 viikon tauon jälkeen mieliala olisi paljon parempi, eikä kanssakäyminen ihmisten kanssa tuntuisi niin vaikealta (kuuluuhan se jumalauta työnkuvaan). Myös arki-askareet tuntuvat töiden jälkeen mahdottomuudelta, vaikka raaka matematiikka paljastaa että kyllä vähän laiskempikin ihminen saattaisi selvitä imuroinnista ja tiskaamisesta jos siihen on aikaa noin 5 tuntia päivässä.

Tuntuu, että olisi helpompi lopettaa seinään ja pitää taukoa, kuin vähentää. Liikunta on hyvä apuväline, ja selväpäiset kaverit toinen (ohhoh, sellainenhan olisikin mukava ). Mutta itsekuri on kaiken A ja O, sitä minunlaiseni juniorin on vielä harjoitettava