USAn meno Irakiin on näkökulmasta riippuen nähty eritasoisena energiapolitiikan jatkeena. Tärkeätä on, että asioita pidetään esillä, niistä keskustellaan ja yritetään etsiä korjaavia näkökulmia tapahtuneelle - erityisesti vääryyksille.
Tässä valossa on hieman yllättävää se, kuinka tietämättömiä suomalaiset ovat omaan maahansa kohdistuneesta energiapoliittisesta riistosta:
Heinäkuussa 1947, kolme vuotta sodan päättymisen jälkeen, Neuvosto-Venäjä pakko-otti Suomelta Paatsjoen laakson alueen. Alueella olivat Jäniskosken voimalat, joiden jälleenrakennus ja käyttö olisivat auttaneet Lapin tuhojen korjaamisessa. Saattaa toisaalta olla, että sodasta toipuvan Suomen taloudellinen painostus näin ja sotakorvausten lisäksi olikin harkittua.
Harkittua ainakin oli se, että pakko-otto naamioitiin kaupaksi. Myös tällä tavoin asia saatiin näyttämään vähä-arvoisemmalta. Sanomattakin on selvää, että kyseisessä "kaupassa" Suomi ei saanut killinkiäkään.
Se, puuttuuko Venäjältä vesivoimaa, silloin tai nyt, ei liene epäselvää. Selvää sen sijaan on se, että energia-imperialismia ei tarvitse ajatella pelkästään nykypäivän öljy- ja kaasukriisien ilmentymänä, eikä tuosta vuodesta 1947 toisaalta niin kauaa ole, että sen voisi katsoa olevan täysin unohdettavissa oleva asia. Ei, venäläisestä imperialismista (siinäkin) on taas kyse. Ja ehkä suomettumisesta siinä ohella. Venäjää - entistä ja nykyistä - fanittavilla on tästäkin asiasta tietysti omansa ja mielestään ainoa oikea näkemys. Älyttömin esitetty väittämä on, että Suomi hyötyi tästä oikeutetusta pakko-otosta.... .
Tässä valossa on hieman yllättävää se, kuinka tietämättömiä suomalaiset ovat omaan maahansa kohdistuneesta energiapoliittisesta riistosta:
Heinäkuussa 1947, kolme vuotta sodan päättymisen jälkeen, Neuvosto-Venäjä pakko-otti Suomelta Paatsjoen laakson alueen. Alueella olivat Jäniskosken voimalat, joiden jälleenrakennus ja käyttö olisivat auttaneet Lapin tuhojen korjaamisessa. Saattaa toisaalta olla, että sodasta toipuvan Suomen taloudellinen painostus näin ja sotakorvausten lisäksi olikin harkittua.
Harkittua ainakin oli se, että pakko-otto naamioitiin kaupaksi. Myös tällä tavoin asia saatiin näyttämään vähä-arvoisemmalta. Sanomattakin on selvää, että kyseisessä "kaupassa" Suomi ei saanut killinkiäkään.
Se, puuttuuko Venäjältä vesivoimaa, silloin tai nyt, ei liene epäselvää. Selvää sen sijaan on se, että energia-imperialismia ei tarvitse ajatella pelkästään nykypäivän öljy- ja kaasukriisien ilmentymänä, eikä tuosta vuodesta 1947 toisaalta niin kauaa ole, että sen voisi katsoa olevan täysin unohdettavissa oleva asia. Ei, venäläisestä imperialismista (siinäkin) on taas kyse. Ja ehkä suomettumisesta siinä ohella. Venäjää - entistä ja nykyistä - fanittavilla on tästäkin asiasta tietysti omansa ja mielestään ainoa oikea näkemys. Älyttömin esitetty väittämä on, että Suomi hyötyi tästä oikeutetusta pakko-otosta.... .
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten me mielestäsi pääsemme venäjästä eroon ?
Kas siinäpä sulle pähkinä purtavaksi.
Maantieteellisille faktoille ei vain voi mitään. Yhteistoiminta on hyvän naapuruuden perusta. Vihan aika alkaa olla ohi, hyötykäämme toistemme hyvistä puolista, elkäämme myrkyttykö toistemme pahimmista myrkyistä.
Karjalan kieli tunnustetaan Venäjällä, muttei suomessa ? Miksi ? Suomessa tunnustetaan ruotsin pakko oppimista, miksi ?
Venäjästä, enkä tietääkseni ole sellaista väittänytkään.
Hyvät naapuruussuhteet vain edellyttävät, että vaikeista asioista voidaan keskustella ja vääryyksiä voidaan yrittää korjata.
Tuoreen rauhannobelistin sanoin ainoa maa Euroopassa, joka on kunnolla tehnyt tiliä menneisyydestään, on Saksa.
Venäjä ei näy edes aloittavan.
Tämä on tosiasia, ja sen kanssa eläminen edellyttää meiltä suomalaisilta muun ohella sitä, että voimme itse analysoida kipupisteitämme, emmekä piilottele niitä, kuten valitettavasti on käynyt tässä(kin) Paatsjoen pakko-ottoasiassa.